maanantai 1. kesäkuuta 2015

Olisi sanottava: ”hyvä maa”!

Taloustieteilijät, liikenneviisaat ja muut viisaat puhuvat jatkuvasti Suomesta saarena ja siten logistisesti invalidisoituneena. Samoin puhutaan Helsingistä niemiaseman vammauttamana. Väittäisin saariasemasta ja niemiasemasta olevan paljon etua. Samalla kun ne eristävät ne myös suojaavat ja samalla synnyttävät rakennetta.  Näitä miettiessäni ja Suomen erilaisia arviointeja penkoessani törmäsin amerikkalaisten kehittämään ”Good Country Indexiin”.



”Hyvän maan indeksi”
Simon Anholt, kehittäjä sanoo indeksin olevan hyvin yksinkertainen. Sen tarkoitus on mitata kunkin maan panosta ihmiskunnan hyväksi ja myöskin sitä, mitä maa ottaa muilta pois. Indeksi pyrkii osoittamaan onko maa yhteiskunnan nettoluotonantaja, tai onko se planeetan taakka, tai jotain siltä väliltä. Good Country Index ei mittaa sitä mitä maat tekevät kotona, sen sijaan indeksi pyrkii asettamaan kysymyksiä siitä, miten maat voivat tasapainoilla oman maan kansalaisille suunnattujen velvollisuuksien ja muuhun maailmaan kohdistuvien velvollisuuksien välillä. Anholtin mukaan tässä on ihmiskunnan tulevaisuuden ja planeetan terveyden dilemma. Hän sanoo vielä, että hyviä maita voi syntyä vain jos vaadimme niitä poliitikoiltamme, yrityksiltämme, yhteisöiltämme ja itseltämme.


Klikkaa tuohon alle, voit kuunnella ja katsella Simon Anholtin hienon puheen (suomeksi tekstitettynä) TED-luentosarjassa:

Niinpä siis aloitamme Suomen kansainvälisen aseman tarkastelun Simon Anholtin Good Country Indexin perusteella.  Yllätys on oikeastaan aikamoinen. Listan kärjessä on kaksi saarivaltiota. Irlanti on ykkösenä ja Suomi kakkosena. Kärjestä löytyy muitakin saarivaltioita. Sijalla 5 on Uusi Seelanti ja sijalla 7 on Yhdistyneet kuningaskunnat. Siis kymmenen parhaan maan joukossa on neljä saarivaltiota. Voisiko tästä päätellä jotain myönteistä saariaseman ja lievän eristyneisyyden suhteen. Ehkä onkin parempi hieman eristäytyä kuin hulvattomasti kasautua -vastoin kasautumisteoreetikkojen toisenlaisia väitteitä.

Simon Anholtin Good Country Index tarkastelee maailman maita seitsemän eri aihion kannalta. Kussakin aihiossa on useita alakriteereitä. Tiede ja teknologia: Kansainväliset opiskelijat, journalismin vienti, kansainväliset julkaisut 2009, Nobel palkinnot, patentit. Kulttuuri: Luovien tavaroiden vienti, luovien palvelujen vienti, UNESCO:lle annettu tuki, liikkumisen vapaus, lehdistön vapaus. Ksv. rauha ja turvallisuus: Rauhanturvajoukot, osuus UN rauhanturvajoukoista, rajut ksv. konfliktit, aseiden vienti, internet turvallisuus 2009. Maailmanjärjestys: Hyväntekeväisyys, vastaanotettujen pakolaisten määrä, tuotettujen pakolaisten määrä, väestön kasvu, YK sopimusten allekirjoitukset. Planeetta ja ilmasto: Biokapasiteetti 2009, vaarallisten jätteiden vienti 2011, orgaaniset vesien saasteet 2007 (BOD), CO2 emissiot, muut kasvihuonepäästöt. Vakavaraisuus ja tasa-arvo: Kaupan vapaus, YK:n vapaaehtoisia ulkomailla, reilun kaupan markkinaosuus, suorat ulkomaiset investoinnit, kehitysapu.


Indeksin aineistossa on 125 maata. Nyt tarkastelemme voittoisaa kahtatoista maata. Suomi sijoittuu kahdentoista aihion kisassa neljä kertaa 12 parhaan joukkoon. Kaksi kertaa oltiin vielä 18 parhaan joukossa. Olen hieman virittänyt myös Ruotsi-Tanska-Suomi maaottelua. Älkää muuten kysykö minulta miksi Kypros hakkaa Suomen tieteessä ja teknologiassa tai miksi Egypti ja Nigeria ovat eniten kansainväliseen rauhaan panostavia maita tai miksi Ghana, Malesia ja Sambia ovat vakavaraisuuden ja tasa-arvon huippumaita. Nämä tulokset johtuvat käytetyistä kriteereistä. Sitä paitsi en katsele tätä Anholtin tabelia totuutena, katson sitä mielenkiinnosta. Suomi oli siis nyt kakkonen maailman kaikista maista. Tämän ihmiset lukevat, eivät sen perusteluita.

Mahtava kunniataulukko. Suomi kakkosena Irlannin jälkeen. Saarivaltiot jylläävät. Kun varmaankin kiinnostut tarkemmista perusteista klikkaa tuohon: http://www.goodcountry.org/overall

HDI – inhimillisen kehityksen indeksi
Bruttokansantuotetta kehityksen mittarina on kovasti kritisoitu. Sen ei sanota kuvaavan kehitystä kansalaisten kannalta. Muiden erilaisten indeksien lisäksi on sitten keksitty HD-indeksi. Indeksin on kehittänyt UNDP eli Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma. Erityisesti HDI:ssä pyritään ottamaan huomioon se, miten taloudellinen tulos on pystytty kääntämään koulutukseen ja terveyteen ja siten inhimillisen kehityksen ”korkeampiin sfääreihin”. Komponenteina HDI-mittarissa ovat odotettavissa oleva elinikä, aikuisten koulutuksen keston keskiarvo ja koulunsa aloittavien lasten odotettavissa olevan koulutuksen kesto, sekä ostovoimapariteetilla korjattu bruttokansantuote.  Tarkemmin voit perehtyä indeksiin täällä: http://hdr.undp.org/en/content/human-development-index-hdi
  
UNDP:n kehittämä HDI, Human Development Index, yhdistelee elinajanodotteen, koulutusmahdollisuudet ja väestön ostovoiman. Näin syntyneellä indeksillä luokitellaan maan kehittyneisyyttä. Suomi on jälleen Euroopan maista kärkisijoilla. Tosin pohjoismaisessa maaottelussa jäämme jumboksi. Euroopan HDI- tilastossa olemme 15. maailman tilastossa olemme 24.
 Mihin maahan kannattaisi syntyä?
“Mihin sinun tulisi syntyä” –indeksi mittaa maan arvoja seuraavilla tekijöillä: Bruttokansantuote, elinajanodote, avioliittojen pysyvyys, poliittinen vapaus, työllisyysaste, ilmasto, turvallisuus murhien ja rikosten suhteen, sosiaalinen osallistuminen, korruptioaste ja naisten osallistuminen politiikkaan. Viimeisin mittaus oli vuodelta 2013, joten tilanne saattaa olla jo muuttunut.

Kaikkea keksitään, mutta tämä indeksi tuntuu aika mielenkiintoiselta. Vastaako tämä myös maahanmuuton tavoitteita? Minne kannattaisi syntyä tai minne kannattaisi pyrkiä? Pohjoismaat ovat hyvin sijoittuneita. Saaret näyttävät hyvin menestyneiltä. Tässä löydät indeksin perusteita:

Maailman parhaat yliopistot
Siirrytään uusiin aiheisiin. Etsitään parhaita opinahjoja. Saattaa olla aiheellisesti kritiikin alaista ryhtyä luokittelemaan maailman yliopistoja. Oikein tai väärin, näitä tilastoja kuitenkin maailman opiskelijat tutkivat, kovinkaan paljon välittämättä siitä mitkä ovat luokittelun hämäräperäiset kriteerit.
  
Yliopistoranking on asia joka herättää varmaankin kiivasta keskustelua. Ei kuitenkaan nyt oteta tuota keskustelua liian vakavasti. Kunhan ihmetellään. Maailman sadan parhaimman yliopiston joukkoon mahtuu Helsingin yliopisto sijaluvulla 73. Lundin yliopisto on sijalla päälle 100, siinäpä vahingoniloa. Upsala pesee kuitenkin Helsingin sijaluvulla 60. Eräässä toisessa arvioinnissa Tukholman Teknillinen Korkeakoulu hakkaa kirkkaasti Aalto yliopiston. Edellinen pääsee sijalle 110 kun Aalto on sijalla 177. Asukasta kohti laskettuna Suomi on kohtuullisen hyvässä asetelmassa. 2-5 miljoonaa asukasta yhtä huippuyliopistoa kohti on Euroopassa normiluku. Jenkeissä on 10 miljoonaa asukasta per huippuyliopisto, Saksassa ja Ranskassa 20 miljoonaa ja Kiinassa 500 miljoonaa asukasta per maailmantason huippuyliopisto.


Rakennusinsinöörinä jäi hieman kiinnostamaan opiskelupaikkojen ranking. Löytyykö meidän Aaltomme rakennusinsinöörikoulutuksen listoilta? Löytyi kyllä, Aallon arvioitiin olevan sijalla 187 maailman yliopistoista rakennusinsinöörikoulutuksen laadussa. Jos laatua haluaa, pitäisi mennä MIT:n hoteisiin. Koulutus siellä maksaa 44000 USD vuodessa. Euroopassa Delftin yliopisto oli hyvänä maailman kakkosena rakennusinsinöörikoulutuksessa. Opiskelu siellä maksaa 18000 USD vuodessa.

Euroopan paras arkkitehtuurikoulu ei ole Suomessa
Halusin vielä katsoa kansainvälisiä arkkitehtuuriyliopistoja.  Massachusetts Institute of Technology (MIT),  UCL (University College London) ja Delft University of Technology ovat kansainvälistä kärkeä. Aalto yliopisto näyttäisi olevan noin sijalla 53. Chalmers ja Lund ovat tiukasti tuntumassa.
  
Euroopan parhaat arkkitehtuuriyliopistot sijaitsevat tämän arvion mukaan Lontoossa, Delftissä ja Zurichissä. Tukholman Tekniska Högskolan vetää pohjoismaisen ykkössijan. Aalto on toisena Chalmersin ja Aalborgin tiukasti seuraamina.

Euroopan parhaat opiskelijakaupungit, Helsinki pinnalla
Kun nyt on yliopistot analysoitu ja Suomi siinä suhteessa havaittu kansainvälisesti melkoisen näkymättömäksi voidaan katsoa mitä opiskelijat ajattelevat Helsingistä.


Helsinki pääsee Euroopan parhaiden opiskelukaupunkien joukkoon, ja maaotteluhengessä mikä tärkeintä, ennen Tukholmaa. Köpis kyllä voittaa Helsingin selvällä marginaalilla. Helsingillä on sama pistemäärä kuin Berliinillä. Tätä on pidettävä mielenkiintoisena saavutuksena. Kun Irlanti hakkaa Suomen Good Country Indexillä, niin näyttää myös Dublin hakkaavan kirkkaasti Helsingin opiskelijakaupunkina.


Olisiko vielä lähes vihonviimeiseksi lopuksi esitettävä kahden kaupallisen journalistiikan toimijan luokittelu maailman kaupungeista. Helsinki on Economistin mukaan maailman kahdeksanneksi asuttavin kaupunki. Onnittelen itseäni. Tai mitä tuo ”liveability” nyt merkitsee? Haluaisin koko ajan ajatella, että sanaan sisältyisi jotain ”eläväistä”. Monocle-julkaisu on taas laittanut Helsingin ”Elämän laatu” -luokituksessaan maailman viidenneksi! Nämä ovat mahtavia juttuja.

Selkäreppumatkailija Euroopan kalleimmassa paikassa – lähes!
Selkäreppumatkailu on mielenkiintoinen indikaattori maan kustannustasosta. Siksipä laitetaan vielä tähän kaiken huipuksi Euroopan kaupunkien selkäreppumatkailun kustannusluokittelu. Suomi on monissa edellä olevissa vertailuissa pärjännyt loistavasti. Lähes aina pistesijoilla ja ”hyvänä maana” mahtavasti hopeamitalistina, mitä nyt koulutus ja yliopistot lyövät hieman tyhjää. Opiskelupaikkana ja elinpaikkana Helsinki kuitenkin on huippua. Mutta nyt lopussa tulee paljon puhuttua kustannustasoa pahasti indikoiva tilasto. Suomi on selkäreppumatkailijan matkailumaan lähes Euroopan kallein paikka. Venetsian ja Lontoon kanssa samassa kategoriassa.
  
Varsinaisesti vihonviimeisenä esitetään tämä selkäreppumatkailijan Euroopan päivähinta eräissä kaupungeissa. Hintaan sisältyy majoitus, ateriat, juomat, liikenne ja sisäänpääsymaksut. Helsingissä majoitus maksoi 25 euroa, ateriat 24 euroa, liikenne 4 euroa, juomat ja huvit 18 euroa ja sisäänpääsyt 8 euroa per päivä.  Helsingissä päiväkustannuksiksi tuli 89 euroa. Vertailun vuoksi Varsovassa samat päiväkustannukset olivat 31 euroa. Hieman harmittaa, että pohjoismaisessa vertailussa jäimme jumboksi. Helsingissä on sama selkäreppuilijan kustannustaso kuin Venetsiassa. Tarkempia tietoja näät klikkaamalla:


2 kommenttia:

  1. Pena
    Kiinnostavia blogeja olet rustaillut parikin kappaletta. Edelliseen sellainen kommentti, että kannattaa huomioida sekin, ettei kaikilla ole niin vimmattu kiire päästä Berliiniin tai Pariisiin, etteikö yhtä laivamatkaa aamusella kestä Helsingistä Tallinnaan. Mitä sitten kappaletavaroiden lastaamiseen kuuluu, niin satamissa ja laivoissa löytyy. Sitäpaitsi Etelä-Koreaan pääsee junalla, kun ensin sovitellaan Pohjois-Korean kanssa se
    50 kilometrin raidepätkä, joka tarvitaan junailulle heidän maansa läpi.
    Suomalaisetkin ovat siinä asiassa olleet mukana neuvotteluissa.

    Hyvä maa on Suomi, kun lukee kirjasen ”Euroopan paras maa?”. Löytyy netistä. Siitä kannattaa nostaa esille muutama kiinnostava sosiaalinen ja demokratian tilaa kartoittava tilastomittari. Kestävän kehityksen osalta olemme edelleen huippumaa. On siinä myös loppupuolella sähköautovaihtoehtojen piikkiin menevää ajatteluakin.
    Terveisin.
    Kari Karanko

    VastaaPoista
  2. Lisäys vielä kommenttiini:
    Tuo Euroopan paras maa?
    Suomen muuttuva asema Euroopan unionissa
    -kirjan ovat toimittaneet Tapio Raunio ja Juho Saari.
    Kirjan on painanut 2013 Gaudeamus ja se on Eurooppatiedotuksen julkaisuja.

    Kirja on helppo lukea netistä ja ennen kaikkea sen tilastovivut ovat niitä, joita Penan blogissa on kosolti, mutta tässä laajemmin Eurooppaan suhteutettuna. Sen vuoksi tuo kysymysmerkki kirjan otsikossa.
    Parhain voinnein.
    Kari Karanko

    VastaaPoista