sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Eero Paloheimo ja yhtyneet armeijat!

Ystäväni Eero Paloheimo lähetti minulle seuraavanlaisen linkin: http://unite-the-armies.org
Tapansa mukaan Eero - toiminnan miehenä – halusi välitöntä reagointia. Idea oli hänen mielestään niin kerta kaikkiaan loistava. Hän suorastaan odotti invaasiota adressin allekirjoittajilta.  Kun odotettua invaasiota ei tullutkaan, Eero syyllisti meidät kaikki, joiden hän toivoi asiasta innostuvan. Minulle ja varmaankin muille ystävilleen lähettämässään hauskan karheassa kirjeessä Eero loihe lausumaan kuivat madonluvut: ”Yleistän otoksen reaktion nyt koko ihmiskunnan suhtautumiseksi. Mainittu eliittijoukko on tuon tuostakin huokailemassa ”miksi kukaan ei tee mitään” – hokemaa. Arvelin, että he sankoin joukoin yhtyvät vetoomukseen maailman pelastamiseksi. Mutta valtaosalla usutetuista allekirjoittajista olikin päteviä syitä olla yhtymättä.”

Minä siis olin yksi noista, joka ei reagoinut. Mutta minähän olen hidas innostumaan toisten suurista ideoista. Työpaikallakin tapasivat sanoa. että kun minulle esitti uutta ja fantastista ideaa, piti haukkua se jo heti esitellessä epäonnistuneeksi ja monin tavoin puutteelliseksi tekeleeksi. Silloin minä kuulemma tavattomasti innostuin, suorastan otin esityksen lähes jopa omaksi ideakseni.

”On noita kiireitä”
Eero vinoilee kirjeessään: ”Arkkitehtuuria opiskellut henkilö piti sivustoa visuaalisesti amatöörimäisenä ja torjui sen esteettisistä syistä… Toinen toi lörpöttelevän puhelinkeskustelun aikana esiin tavattomat kiireensä… Kolmas, hieman uskovainen ilmoitti, ettei ihmisen pitäisi puuttua noin isoihin asioihin… Neljäs sanoi, että hän tekee itsensä naurunalaiseksi, jos nimi yhdistetään täysin epärealististen hankkeiden höpertelyihin…”

Eero jatkaa: ”Oletan, että ihmiskunta ei pelasta maailmaa. On noita kiireitä ja pahinta jos ihmiskunta joutuisi naurunalaiseksi. Kiitän ja ylistän kaikkia niitä rämäpäitä, uhkarohkeita, uljaita ystäviäni ja myös tuntemattomia, jotka heti ensimmäisellä viikolla kannattivat tyhjänpäiväistä vetoomusta ja uhmasivat mainitsemiani vaaroja.”

Lopuksi adressinsa päätteeksi Eero, tai oikeammin sanottuna Eero Paloheimo ja Ulf Lindström kirjoittavat vetoomuksessaan YK:n pääsihteerille:
“Total global spending on armaments is estimated at $1500 billion annually; such spending can be put into perspective by setting it alongside the estimated cost of the afforestation of the entire Sahara Desert, which would amount to about one-sixth of annual global armaments spending. This example neatly illustrates the extent of the potential needed for action in this matter, should the political will be found.”




PS. Nuo kuvat oli napattu Eeron vetoomuksesta.

Innostun hitaasti Eeron ideasta
Tuosta Eeron ideasta on nyt syytä hiukan innostua. Mutta innostun hitaasti. Ainakin niin hitaasti, että haluan laittaa mielessäni asiat oikeisiin suhteisiin, tai siis yleensä edes vähän tajuta mistä olisi kysymys. Mitä sodat ja armeijat maksavat? Ainakin on selvää, että sodat maksavat moninkertaisesti sen mitä armeijoiden ylläpito maksaa. Sodan kärsimyksiä ei voi edes mitata rahassa. Joku sanoo aseellisen toiminnan maksavan 13,4 % maailman GDP:stä.  Armeijat maksavat tätä nykyä noin 1800 Mrd. euroa vuodessa. Paljonko on tuo määrä? Se on noin 3 % maailman GDP:stä. Olisiko tuosta määrästä rahaa ja tuosta määrästä innovaatiota ja tuosta määrästä työvoiman käyttöä pantavissa jotain Eeron toivomaan ”maailman pelastamiseen”.  Sitä aion nyt hieman tutkailla. Jos tuo tutkailu neuvoo minua allekirjoittamaan, sitten allekirjoitan.

Institute for Economics and Peace on Australiassa päämajaa pitävä organisaatio. Heillä on laadittuna GPI Global Peace Index. Suomi sijoittuu tässä indeksissä tilalle 6. Ennen Suomea ovat Islanti, Tanska, Itävalta ja Sveitsi. Naapureistamme Venäjä on sijalla 152, Viro sijalla 38 ja Ruotsi sijalla 13. Järjestö sanoo perustellusti väkivallan vievän yli 13 prosenttia maailman kansantulosta. Näyttää siltä että tämä ilmiö on nousussa. Lue:

Armeijat oikeisiin töihin: pelastamaan maailma!
Maailmassa lähes jokaisella maalla on armeija. Eero haluaa armeijat ekokatastrofin torjuntaan vihollisten torjunnan sijaan. Mistä muuten johtuu, että lähes kaikkialla armeijat ovat tarkoitetut puolustamaan, ei hyökkäämään? Kun ei ole hyökkäysarmeijoita mihin puolustusvoimia tarvitaan? Maailmassa sotalaitoksen viralliset menot ovat noin 1800 miljardia euroa vuodessa. Yhdysvallat maailmanpoliisina on tässä suhteessa ehdoton ykkönen. Heidän sotilasmenonsa ovat 16 % valtion budjetista ja 34 % kaikista maailman sotamenoista.

Maailman sotilasmenojen ”suuri” on Pohjois-Amerikka, käytännössä Yhdysvallat. Suuri on myös Aasia johon kuuluvat Intia, Kiina, Japani ja Etelä-Korea. Eurooppa on tietysti suuri sotilasmahti, mutta Lähi-itä on kuitenkin yllättävän lähellä. Saudi Arabia on maailman suurin rahankäyttäjä väestöpohjaan nähden.  Venäjä on maailmantilastossa sijalla kolme.

Maailman maista suurin sotilassatsaaja on Saudi Arabia. He kuluttavat armeijaan 2300 euroa vuodessa asukasta kohti. Yhdysvaltalaiset maksavat armeijastaan 1700 euroa per asukas ja vuosi. Suomi on Saksan tasolla. Me maksamme noin 500 euroa per vuosi. Se on enemmän kuin Venäjällä. Kiinalaiset ja intialaiset pärjäävät suurarmeijoineen alle satasella vuodessa.

Sodissa ja väkivaltaisuuksissa saa surmansa maailmassa vuosittain ehkä noin 100000 henkeä. Vähintään saman verran loukkaantuu vakavasti.  Jos nyt käyttäisimme suomalaista liikenneonnettomuuslaskentaa arvoltaan puolitettuna, saataisiin vainajien ”arvoksi” 100 Mrd. euroa ja todennäköisenä arvona loukkaantuneille toiset saman verta. Omaisuutta, koteja ja kaupunkeja tuhoutuu. Esimerkkinä amerikkalaiset veivät yhteiskunnan tasapainoisen ja kestävän kehityksen rahoittamiseen ja erityisesti sodissa vahingoittuneiden talojen ja infrastruktuurin korjaamiseen Irakiin ja Afganistaniin 170 Mrd. euroa. Rahat häipyivät kuin tuhka tuuleen.

Selitys: Pohjoismaissa lasketaan liikenneonnettomuudessa kuolleen ”kansantaloudellisiksi” tai olisiko ”yhteiskunnallisiksi” kustannuksiksi noin 2,5 milj. euroa ja loukkaantuneen kustannuksiksi noin 0,5 milj. euroa tapausta kohti. Kuolemaan johtavassa onnettomuudessa tuotannon menetystä on 0,7 milj. euroa ja inhimillisen hyvinvoinnin menetystä 1,8 milj. euroa. Loukkaantuneiden osalta tuotannon menetystä on 0,2 milj. euroa ja inhimillisen hyvinvoinnin menetystä 0,3 milj. euroa. Välittömät ja todelliset kustannukset ovat pieniä. Kuollut saadaan hautaan ja auto korjattua hintaan 50000 euroa per henkilö ja loukkaantunutta hoidetaan ja kuntoutetaan 15000 eurolla. Mikä on tuo aineeton arvo: ”inhimillinen hyvinvointi”. Kai sitä väkivaltaisuuksissa kuolleen arvoa laskettaessa voi käyttää jos sitä virallisesti käytetään yhteiskuntataloudellisissa laskelmissa.

Vielä kysyn: Paljonko maksaa pakolaisten hoito poissa kodeistaan ja kaupungeistaan - ulkomailla? Saksalaiset arvioivat sinne saapuneiden 1 miljoonan pakolaisen hoidon ja kotouttamisen maksavan 20 miljardia euroa vuodessa. Irakin, Afganistanin ja Syyrian sotien seurauksena 10 miljoonaa ihmistä on joutunut kotimaissaan pakolaisiksi. Heidän majoittamisensa ja hoitonsa ei maksa eurooppalaista tasoa. Ehkä siinä selvittäisiin Euroopan 20000 euroa vuodessa per henkilö sijaan neljänneksellä eli 5000 eurolla per henkilö vuodessa. Hintaa kertyisi tästä urakasta 50 miljardia vuodessa

Esimerkkinä ja laskelmana sotimisen kustannuksista toimii vaikkapa amerikkalaisten toiminta Irakissa ja Afganistanissa ja hieman Syyriassakin. Rahaa on palanut varsinaisiin sotatoimiin 2000 Mrd. euroa. Lisää palaa sotalainojen korkojen maksuun ja veteraanien eläkkeisiin, kuntoutukseen ja hoitoon. Laskevat Amerikassa Irakin, Afganistanin ja Pakistanin sotien menneiden ja tulevien kustannusten nykyarvoksi 8000 Mrd. euroa.  Vainajia on tullut paikalliset mukaan luettuna 600000 henkeä. Kun viisaat ovat keksineet liikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden arvon, ja jos käytetään alueen ihmisiin kolmanneksen arvoja Suomen arvoihin verrattuna, saadaan kuolleiden ja loukkaantuneiden ”arvoksi” 1500 miljardia euroa. Kaupungit ja talot on rakennettava. Sanotaan 1000 miljardia. Ja viimeiseksi lopuksi pakolaisten hoito. Sehän tuntuu olevan halpa nakki. Vain 900 miljardia 10 vuoden aikana.

Saavutettiinko tavoitteet?
Nyt kysytään millaisia parannuksia käydyt sodat toivat naisten asemaan, ihmisten tasa-arvoon, demokratiaan, koulutukseen tai paikalliseen terveydenhuoltoon? Tähän nyt voi vastata, että vain alaspäin mentiin ja mennään. No tulihan nuo kemialliset aseet tarkistettua. Ei löytynyt.

Aseiden myynti
Sodat ja aseistus ovat merkittävää taloudellista toimintaa. Armeijoiden lopettaminen saattaisi johtaa työttömyyteen ja talouskasvun laantumaan. Näin voivat monet ajatella. Sotateollisuus työllistää tällä haavaa maailmassa noin 1,5 miljoonaa henkeä. Sotateollisuuden vuotuinen liikevaihto on noin 400 miljardia euroa. Sehän on noin neljännes koko sotalaitoksen vuosikustannuksesta. Niinpä niin. USA:n armeijan hankinnat ovatkin juuri 24 % vuosibudjetista.

Jos Yhdysvalloilla on 35 % osuus maailman sotilasbudjetista, on heillä 61 % osuus maailman asekaupasta. Se on kova bisnes. Amerikkalaiset myyvät vuodessa sotatarvikkeita 250 miljardilla eurolla. Venäjä oli surkeana kakkosena. He myivät 29 miljardilla. Suomikin pääsi tilastoihin. Taisi olla Patria, joka myi 800 miljoonalla eurolla.

Mutta eihän Eero tarkoittanut armeijoiden lakkauttamista. Ei, hän tarkoitti armeijoiden valjastamista Saharan metsitykseen ja muuhun ekokatastrofin torjuntaan. Armeijat ovat teknisesti hyvin varustautuneita, mutta heidän nykyiset valmiutensa tähtäävät pikemminkin ekokatastrofin synnyttämiseen kuin sen torjuntaan. Sotateollisuudessa olisi kylläkin tarvittavaa potentiaalia ja innovaatiota ilmaston muutoksen ja ekokatastrofin torjuntaan.

Maailman kehitysapu ja maailman armeijat
Onhan meillä jo kehitysapu. Eikö se riitä Eeron toivomiin operaatioihin. Muistan selvästi 70-luvun ajatukset Saharan metsityksestä tai ainakin valtavan vihervyöhykkeen luomisesta Saharan pohjoisreunaan. Barrage Verte oli ihmisten huulilla. Asialla olivat ainakin Algeria ja Libya. Suomesta Lännen tehtaat oli aktiivinen toimija. Niin pitkälle että he suorittivat metsänistutuksia Pohjois-Afrikan maissa. Jopa muistan matkalla Tripolista Kairoon lentokoneesta katselleeni satojen kilometrien matkalla istutusvyöhykkeitä Libyassa. Ne sitten kuolivat pois hoidon puutteessa. Sanoivat lampaiden ja kameleiden syöneen kaiken vihreän. Sanoivat vielä paimenien rikkoneen piikkilanka-aidat, jotta eläimet pääsivät aterioimaan. Siis, armeijoita olisi tarvittu taimia suojelemaan.

OECD:n sisällä toimii kehitysyhteistyötä harjoittavien maiden DAC – yhteisö. Näiden maiden ”ODA” eli Official Development Aid oli vuonna 2013 yhteensä noin 145 Mrd. euroa. Kehitysapua antavat myös BRICS-maat eli emerging national economies: Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Lisäksi vielä  rikkaat  Arabivaltiot kantavat pikkuruisen kortensa kekoon. Eihän näistä tilastoista ota selvää, mutta sanotaan nyt DAC-yhteisön lisäksi kehitysapua tulevan näiltä mailta noin 15 Mrd. euroa vuodessa.

Vertailinpa nyt DAC-maiden sotilasmenoja ja kehitysapumenoja asukasta kohti laskettuna suunnilleen noin vuonna 2014. Yhteenlasketussa rahan määrässä näihin kahteen tarkoitukseen Norja johtaa ja Yhdysvallat on kakkosena. Tärkein ero on se, että Norjassa armeijan menot ovat tästä määrästä 56 % ja Yhdysvalloissa 95 %. Meillä armeijan menot ovat tuosta kummallisesta kokonaispotista 65 %. Kokonaisuudessaan Suomi on hyvää/huonoa keskitasoa. Nyt meidän kehitysyhteistyömme ovat laskussa ja armeijan menot nousussa joten kokonaistilanne säilyy samana.

Tulipa vielä ihmeteltyä sotilasmenojen suhdetta saatuun ja annettuun kehitysapuun maanosittain. Kuvassa sotilasmenot ovat sinisellä, annettu kehitysapu vihreällä ja saatu kehitysapu punaisella. Maanosien erot ovat ilmeiset ja suuret. Saharan eteläpuolinen Afrikka on ainoa alue jossa kehitysapu ylittää paikallisten armeijoiden kustannukset. Muuten on ilmiselvää, että 10 % sotavoimien rahoituksesta kaksinkertaistaisi kehitysavun. No sehän on selvää kun armeijat maksavat 1800 Mrd. euroa vuodessa ja kehitysapua annetaan kaikissa muodoissaan ehkä 145 Mrd. euroa vuodessa.

Tässä on vihonviimeinen tarina. Tämän takia allekirjoitan Eeron vetoomuksen.


Ystäväni Juha puurtaa Liisan kanssa grafiikkaa täällä Kemiönsaaren Tjudan ateljeessa. Nähdessään tämän kuvan hän sanoi: ”Jos nuo vaihtaisivat paikkaa, niin kohta kumpaakaan ei tarvittaisi!”

1 kommentti:

  1. Kertoisit lisää Saharan metsityksen teknisestä toteutuksesta!, jos se on vain rahasta kiinni. Kaikkien rakastama Venäjä voisi antaa ydinohjus miljaardinsa ensimmäisenä metsitysprojektiin koska eihän Kiina tule ikinä Venäjän resursseja haluamaan.

    VastaaPoista