maanantai 30. marraskuuta 2015

Maailmankirjat sekaisin

Nykyisessä maailmantilanteessa itse kukin saattaa kysellä itseltään ja kavereiltaan: missä nyt olemme, miten tänne jouduimme ja miten täältä pääsee pois? Kysymykset saattavat koskea sotaa terrorismia vastaan, muuttuuko se sodaksi meitä itseämme vastaan? Lienee aiheellista kysyä myös pakolaisinvaasiosta, onko se jatkuva kansainvaellus, vai voiko sen padota? Miksei, hyvä kysymys on myös poikapakolaisten kotouttaminen, voivatko perheyhteiskunnan nuoret kotoutua yksinäisyydessä? Voiko yksinäinen yleensäkään kotoutua? Kysytäänpä sitten näitä kolmea asiaa. Mutta vastataan tässä vaiheessa uusilla kysymyksillä.

ISIS-ISIL-DAESH
Ajattelemme että ISIS on suurin uhkamme. Ajattelemme, että tämän terroristijärjestöksi luokittelemamme yhteisön tuhoaminen johtaa terrorismin päättymiseen. Aivan samalla tavalla kuin ajattelimme, tai annoimme sen paremmin ajattelematta muiden ajatella, että Irakin sodalla vapautamme maailman kemiallisten aseiden uhasta. Ja samalla kun pääsemme Saddam Husseinista, pääsemme terrorismista ja syntyy myös uusi demokratia Lähi-itään – meidän länsimaisella avullamme.

Kyllä, pohjoisamerikkalaiset konsulttitoimistot tekivät täyttä päätä strategioita sellaista ihmettä varten. Kanadalaiskansainvälinen BearingPoint, sai lähes 300 miljoonan USD toimeksiannon USAID:ilta Irakin bisneksenteon ja lainsäädännön kehittämiseksi. Tehtävään kuului myös pankkisektorin avaaminen ja uuden valuutan luominen. Firma kai sitten sotkeutui vielä Bushin hallinnon vaalirahoitusepäselvyyksiin ja sitten lopullisesti Irakin sisäiseen valtataisteluun ja uskonnollispoliittiseen kaaokseen. Samainen firma tuli meillekin tutuksi Ammanin projektissa 2008 ja taisipa tuon firman nimikyltti näkyä Helsingin Ruoholahdessa joitakin vuosia sitten.

Liittoutuneet piirsivät Lähi-idän rajat toisen maailmansodan jälkeen. Maata jaettiin, mutta myös öljyä jaettiin. Paikalliselta väeltä ei juuri neuvoja kysytty. Tuskinpa siinä olisivat osanneet neuvoakaan. Nyt on taas uusjako menossa, Kaikki ovat asialla.

Terrorismista olin kirjoittamassa – en konsulttitoiminnan kulttuurisesta epäonnistumisesta. Niin, tai sitten saatamme ajatella syyrialaisten olevan terroristeja silloin kun he taistelevat Turkin PKK:ta vastaan, joka taas on Turkin hallituksen mielestä terroristijärjestö.  Taas taistellessaan ISIS:tä vastaan Kurdistanissa tuo samainen järjestö kuuluukin hyvisten joukkoon. Heitä amerikkalaiset ovat lentohyökkäyksin tukeneet. Turkki taas kaveeraa ISIS- organisaation kanssa PKK:n nitistämiseksi. Assadia vastaan taistelevat Syyrian turkmeenit ovat taas turkkilaisten suojeluksessa ja venäläisten pommitusten kohteena.  NATOn kirjoissa PKK:laiset on terroristeja, YK taas ei listaa heitä terroristeiksi.

Syyrian hallituksen mielestä kapinalliset Al-Nusra joukot ovat luonteenomaisia terroristeja. Nusra taistelee myös ISIS- ja Hezbollah joukkoja vastaan, jotka taas taistelevat keskenään. Kurdijoukkoja on myös hyvin monina variaatioina. KDP on turkkilaismielinen, mutta PKK taas varsinaisen anti-Turkki. Syyriassa PYD-PYG on pro- PKK, kun taas KNC on pro-KDP ja anti -PYD. Otapa tuosta selvää.

Kapinallisten mielestä venäläiset ovat terroristeja, sillä he tukevat Assadia. Myös amerikkalaiset ovat terroristeja, hehän aseistavat kapinallisia.  Filosofi Noam Chomsky, kuulu amerikkalainen kulttuuriliberaali ja anarkosyndikalisti, on samaa mieltä. Hänen mielestään juuri amerikkalaiset ovat terroristeja. Kirjassaan "Maailmanvalta vai maailmanloppu" Chomsky nimeää terroristeiksi maailmanpoliisin - Yhdysvallat. Samaan kategoriaan pääsevät Israel, Venäjä ja Kiina. (Maailmanvalta vai maailmanloppu? : Yhdysvaltain globaali valtapolitiikka. Suom. Markku Päkkilä. Helsinki: Otava, 2004.)


Kuuntele maailman eniten siteeratun tiedemiehen ja ihmisen mielipiteitä:
Noam Chomsky: US is world's biggest terrorist  https://youtu.be/vRbnPA3fd5U

Sokaistu kansa, unohdus vie aikaa
Suomessa oli sisällissota joka kesti muutaman kuukauden. Venäläiset ja saksalaiset olivat siinä osallisia. Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli paikalla. Sodassa sai surmansa yhteensä 35000 ihmistä. Sodan aikaisessa ja jälkeisessä kansallisessa vihanpidossa teloitettiin 10000 punaista ja 2000 valkoista. Vankileireillä valkoiset voittajat surmasivat 25000 henkeä. Naisia, lapsia, miehiä. Minun suvussani oli molempia sortteja. Ihmisten kesken ja sukujen sisällä selvittelyä jatkui sotiin saakka. Sotien jälkeenkin oli vielä paljon selviteltävää. Aikaa siis kuluu. Mitä tapahtui Balkanilla? Mitä tapahtuu Irakissa? Miten paljon syyrialaiset onnistuvat tappamaan veljiään ja sisariaan?   Jos taisteluun vallasta sotketaan uskonto, ollaan lohduttoman vaikealla polulla. Uskonto sinänsä ei ole syy eikä seuraus. Se on valtaa tavoittelevien sokaisu. Kansa sokaistaan oligarkien ja skolastikkojen toimesta. Toivottomuudessa Euroopan slummeissa eläville syrjäytyneille orjanuorille luodaan toivon kipinä. Syyriassa ja Irakissa on tapahtunut juuri näin. Siis toistan kysymyksen.

Suomalaiset olivat pahanteossa kun omia kansalaisia teloitettiin tuhansittain. Ja sehän oli isoisän aikaan. Taitaa Suomi olla teloitustilastoissa vielä reilusti ISIS:in edellä.

Kun ISIS tuhotaan terrorismi päättyy?
Luuleeko joku, että ISIS:in voittaminen johtaa rauhantilaan ja jälleenrakennukseen? Kaikkihan alkoi juuri Saddamin voittamisesta ja valtavasta satsauksesta jälleenrakennukseen. Tuodut miljardit dollarit hävisivät kuin tuhka tuulen, tai siis joihinkin taskuihin - näitä samaisia tuohia löytyy nyt Euroopassa vellovien pakolaisnuorten takataskussa. Ja tämä maassa, jonka öljytuotanto tapasi olla 4 milj. barrelia päivässä. Ja siis tämä maassa, jonka öljyvarat ovat viidesosa kaikista maailman korkkaamattomista öljyvaroista. Kirjoitinpa erilaisista valloitusretkistä blogin jo viime vuoden puolella. Silloin ei ollut vielä aavistusta nykyisen kansainvaelluksen luomasta sekasorrosta. http://penttimurole.blogspot.fi/2014/11/teloittajat-teloitetaan.html .

Varoitus! Jos satut olemaan kovin herkkäsieluinen, niin ei kannata katsella liiaksi ISIS-poppoon mieluusti esittämiä kurkunkatkaisukuvia ja videoita. erehdyin niitä eilen vilkuilemaan ja menetin yöuntani kun mietin noiden onnettomien poikien äitien tunteita - jos kuvat eteen ajautuvat. Siinä ihmislapsen kaula katkeaa niin kuin lampaankaritsalla.

Eräänä päivänä teloittajat teloitetaan
ISIS, Islamic Caliphate of Iraq and Levanti, heistä on nyt tullut pahan symboli. Heidän johtajansa ovat Saddam Husseinilaisia, jotka älykkäänä vähemmistönä hallitsivat enemmistöltään shialaista Mesopotamian maata Saddamin aikana. He sitten nyttemmin joutuivat rangaistukseksi sivuun politiikasta – jenkkien tuella. He panivat viisaat aivonsa yhteen. Valta on saatava niille, joille valta kuuluu!. Irakilaiset ovat fiksua sakkia, mutta julmaa. Heidän maassaan on aiemminkin ollut yleinen tapa vetää vallasta syöstyn hallitsijan ruumista hevosella pitkin katuja - siinä touhussa ei muuten kauan pysy elossa.

Aivoista oli puhe. Ja aivot keksivät islamilaisissa piireissä vallitsevan ylitarjontaa soturikandidaateista. Omassa ympäristössä ja vielä länsimaissa on työtöntä ja haasteita kaipaavaa nuorisoa yllin kyllin. Rekrytointi tuotti tulosta, Syyrian kriisi siivitti asiaa. Ja homma napsahti kasaan. Uskonnolla ei ole sinänsä mitään tekemistä asian kanssa. Kysymys on heimoyhteiskunnan rakenteista ja vallasta. Valta jakaa rahat. Valta ei ole itsetarkoitus. Raha on itsetarkoitus. Näiden aseistetuilla Toyota Hi-Luxeilla kaahaavien nuorten taustalla ovat todelliset oligarkit ja salaliittolaiset. Kaahaavat nuoret ovat vain palkkasotureita, jotka joutuvat aikanaan sivuun. Oikeasti vääräuskoiset uuskäännynnäiset teloitetaan. Heihin ei voi luottaa. Teloittajat joutuvat itse teloitetuiksi.

Vielä äideistä
Viikkopari sitten kirjoitin muslimien matriarkaalisuudesta. Suomen vihapuhekirjoittelussa muslimeja kohtaan miehet ottavat naiset avuksi ja vetoavat nimenomaan naisten asemaan pahan merkkinä. Vuosikausien oleskelu arabimaissa ei suinkaan tue väitettä naisten alistetusta asemasta. Tietysti vaimostaan pääsee teoriassa eroon sanomalla kolme kertaa ”anna vetää”, tai sanomalla ”fii settiin älf dähiä”, pääsee eroon jo yhdellä sanomalla. Mutta jos tulee katumapäälle, homma ei olekaan aivan helppo, sillä vaimo on ensin naitettava jonkun muun kanssa, sitten vasta saa takaisin. Mutta, mutta, kodeissa naiset hallitsevat. Mies, joka uskaltautuu keittiöön, kutistuu hyvin pieneksi. Naimakauppoja tehtäessä naiset sopivat asioista. Miehet sillä aikaa rukoilevat. Heillä kun on yhteys korkeimpaan, naisilla taas hoidossaan raha-asiat ja naimakaupat. 

Äideistä piti puhuman. Katsellessani videoita pakolaisasioista katselin ensin äitiä Damaskoksen basaareilla. Hänellä on viisi poikaa. Hän on pukeutunut tyylikkääseen beigenkeltaiseen perinneasuun. Hiukset ovat tiukan silkkihuivin peitossa. Huivi on samaa väriä kuin kaapu. Hän on selvästi sivistyneistöä. Hän sanoo mielihyvin uhraavansa marttyyreina kaikki poikansa kotikaupunkinsa ja Basharin puolesta. Sitten hän purskahtaa itkuun. Pojat ovatkin paenneet Eurooppaan. Hänet ja sisarukset on jätetty yksin ilman turvaa. Äidin pääsy taivaaseen on nyt riskialtis juttu. Olinko nyt ilkeä? Mutta niin se on, että marttyyri vie mukanaan taivaaseen kaikki lähiomaisensa.

Toinen äiti on Turkissa pakolaisleirillä. Hänellä on okranpunainen perinteinen asu. Hän on selvästi kansan nainen. Hänen poikansa ovat kapinallisia ja vastustavat Basharin hallitusta. Niin hän sanoo. Haastattelija kysyy: missä pojat nyt ovat? Pojat ovat paenneet Kreikan kautta Eurooppaan. Äiti on vihainen. Hän viittoilee kohti Syyriaa ja sanoo poikien pettäneen jihadin. Se olisi poikien oikea tehtävä. Kuolla marttyyreina jihadin puolesta. Nyt kaikki neljä poikaa ovat kelvottomia pelkureita. Äiti ja sisaret ovat yksin vailla turvaa pakolaisleirillä. Isä on saanut surmansa tynnyripommista. Kotikatu on raunioina. Kuka uuden kodin rakentaa – jos rauha yleensä tulee?

IKEA pyysi Turun taideakatemialta teosta, joka yhdistää ekologian ja pakolaisongelman. Led-valoilla haluttiin näyttää ekologian voimaa ja toisaalta IKEA halusi esiin ihmisyyden näkökulman liittyen pakolaisongelmaan. Jokaisesta myydystä LED-valaisimesta menee yksi euro UNCHR pakolaistyöhön. Sukulaiseni Sara Ilveskorpi teki opiskelijatovereidensa kanssa Raision IKEA:aan teoksen nimeltä ”Breath of Life”. Tyhjään tilaan on sijoitettu 178 lamppua. Taustalla on videoteos, jossa turvapaikanhakijan rinta ja hengitys ovat nähtävissä. Led-valot hehkuvat hengityksen tahdissa. Loistava idea! IKEA:n kampanjan nimi on ”Brighter Life for Refugees”. Kuvat Sara Ilveskorpi.
Tietoa kampanjasta:  http://www.unhcr.org/55277f329.html

Nuorten miesten pakolaisarmeijat
Armeijat ovat olleet tunnettuja siitä, että vallattujen maiden naiset ovat sotureiden saalis ja palkkio. Nyt kun meille on saapunut mittakaavaltaan valtaisa nuorten miesten joukko – irtolaisina, ilman perhettä ja ilman auktoriteetteja, ollaan todella erikoislaatuisessa tilanteessa. He eivät ole organisoituneita armeijoita esimiehineen. He ovat yksin ja omillaan. He eivät ole koskaan elämässään olleet tuollaisessa tilanteessa. Aina on ollut isoäiti ja isoisä kaiken vartijoina. Suurperheen jäsenet ovat ylläpitäneet sosiaalista kontrollia. Kavereiden kanssa on käyty teellä ja vesipiippua kurnuttamassa, Joissain paremmissa kuppiloissa on nähty nuoria hunnutettuja naisia omassa seurassaan, myös vesipiipun parissa, valtavia savupilviä puhaltelemassa.. Se on ollut jännittävää. Vesipiippu on nuorten naisten emansipaation merkki ja symboli. Vesipiipputytöt ovat perhetyttöjä rohkeammasta päästä. Mutta heille ei auta huudella. Veli saattaa olla lähettyvillä – ja onkin. Siitä huutelusta tulee pahasti turpiin. Tietysti suurkaupunkien kaduilla liikkuu myös epämääräisiä tyttöjä. Muualta tulleita. Heidän hiussuortuvansa tunkeutuvat houkuttelevasti esiin huivin alta. Ranskalaiset korot ja hieman nilkkaa paljastuu kaavun alta. Jollakin heistä on huivissa leopardikuviointi. Heille huudellaan. Nämä tytöt ovat siihen tottuneet. Huutavat takaisin. Pojilla on haaveena vaimo - joskus. Ensin on hankittava asunto. Mies hankkii asunnon, nainen tuo taloustarvikkeet. Tuleva vaimo on usein valmiiksi katsottuna. Hänet jo 14-vuotiaana kihlattiin tai sovittiin. Olihan tuo poika siitä tietoinen. Mutta tyttö on pikkuserkku, jota näkee vilaukselta vain suurperheen isommissa juhlissa, häissä tai hautajaisissa. Miehet ja naiset oleskelevat eri tiloissa, varsinaista kanssakäymistä ei ole. Eletään omaa elämää. Netistä nähdään hyvä ja paha. Pojat ovat poikia. Temput tehdään pojat keskenään ja tytöt keskenään.

Nämä pojat ovat nyt Suomessa. He nukkuvat ohuilla patjoilla vastaanottokeskusten saleissa. He ovat yksin. Heillä on kylmä. Heillä on ikävä huolehtivaa isoäitiä. Heillä on ikävä aterioita, joilla miehet istuvat suurien metallisten tarjottimien ympärillä, nuoremmat perheen pojat tuovat messinkisellä nokallisella kannulla käsienpesuvettä, sitten käydään käsiksi mezzeen. Se on loistelias alku. Senjälkeen saatetaan syödä: Kebab  , Falafel  Kubbah tai Masgûf.


Nyt he ovat täällä. Riippumatta syistä. Kuka pakeni asepalveluun joutumista. Kuka pelkäsi kurkun leikkaajaa. Kuka tuli tiedustelijana. Kuka lähti työn toivossa. Kuka ajatteli naisia. Kuka liikahti vain aivan vahingossa. Kuka halusi auton. Oliko jollakin tavoitteena perheen yhdistäminen. Nyt he ovat täällä. Mikä nyt eteen?

3 kommenttia:

  1. Jopa virtaa monikerroksinen, esseeksi sanoisin ja kiitän lukuilosta.

    VastaaPoista
  2. Melkoinen tietopaketti. Jaan facebookiin, jotta muutkin ystäväni saavat tutustua.
    Kiitos Pena. Joulurauhaa sinulle ja omillesi! I.

    VastaaPoista
  3. Kiitos huolellisesta työstä. Pari nykysodankäyntiin liittyvää pointtia. Hajalle murjotuissa yhteiskunnissa ei ole enää jakoa sotilaisiin ja siviileihin, ei siis ole mitään paikallista väestöä, jonka mainitset. Maiden pommittaminen ei lopeta taistelua vaan lisää sitä.Operatiivisen päämajan yhtä paikkaa ei tiedä kukaan koska sitä ei tietenkään ole olemassa. Vietnamista opittiin, että paras ase korkeateknologiaa vastaa on matalateknologia, esimerkiksi vanhat asiat kuten radiohiljaisuus (kännykkä pois päältä ja kalibroidaan kellonajat) ja rynnäkkökivääri. Kukaan ei tiedä kuka ketäkin rahoittaa. Yksi asia on varma: sodalla on tilaaja ja markkina. Rahoitusta tulee vaikkapa öljystä ja esimerkiksi kulttuuriaarteiden kuten Palmyran kaupungin myynnistä. Mutta kysykäämme kuka on ostaja? Toivottavasti Nefertitin hautaa ei löydetä koskaan. Aikamme ei sitä ansaitse.

    VastaaPoista