Älypuhelin aivojen moottorina –

tai käden jatkeena. Bussikuskit ajavat kännykkä korvalla, niin tekevät myös rekkakuskit ja taksikuskit – ammattimiehiä kaikki. Niin teen minäkin, tietäen kännykän näpelöinnin kohtalokkaaksi ja rikokseksi. Pahimmalta tuntuvat äidit jotka nenä kännykässä työntävät lastenrattaat suojatielle. Digitalisaation papit ja papittaret sanovat sähköisten palvelujen muuttavan maailman paremmaksi ja viisaammaksi. Erityisesti kulkeminen paikasta toiseen helpottuu.

Yksitoistavuotias lähti aamulla kouluun Pakilasta Lauttasaareen.  Älypuhelin säteilee taskussa. Kotona Lauttasaaressa oli putkiremontti ja hän asui mummolassa, Pakilassa.  Pirkkolantiellä hän hyppäsi ajatuksissaan väärään bussiin ja ajoi oranssin väristä Jokeri-linjaa käyttäen Elielin aukion sijasta Westendin bussiterminaaliin Länsiväylän varteen. Sieltä hän otti Lauttasaareen menevän bussin, jolla luuli pääsevänsä Lauttasaarentien pysäkille. Reitinvalinta oli sinänsä OK. Reittiopaskin suosittelee kolmantena vaihtoehtona tätä reittiä. Bussi ajoi kuitenkin moottoritietä suoraan Kamppiin. Sieltä poika otti uuden bussin kohti länttä ja Lauttasaarta. Hän sattui kuitenkin ottamaan bussin, joka ajoi länteen, mutta jälleen moottoritietä pitkin pysähtymättä Lauttasaaressa. Hän ajautui moottoritietä pitkin jälleen Westendin terminaaliin. No, tämän seikkailun jälkeen vihdoinkin oli oppi karahtanut perille ja poika valitsi sellaisen bussin, joka ajoi länteen Lauttasaarentietä pitkin. Matka kesti puolitoista tuntia ja poika myöhästyi koulusta 5 minuuttia. Oliko tässä nyt mitään ihmeellistä? Kun ensimmäistä kertaa kulkee tuollaisen reitin bussilla näin saattaa sattua.

Kyllä, mutta ei tässä jutussa nyt olekaan kysymys tästä. On kysymys digitaaliajan oudoista ilmiöistä. Olihan pojalla älypuhelimessaan kaiken maailman reittioppaat joilla olisi voinut valita matkareittinsä ja saada tarkat aikataulutiedot ja bussien saapumisajat numeroineen. Olen varma, että hän oli koko ajan netissä, mutta siellä oli tärkeämpää tekemistä kuin matkareitin suunnittelu ja seuranta. Siellä oli todennäköisesti käynnissä Snapchattailu kavereiden kanssa. Tai sitten siellä oli menossa Minecraft kaupungin rakentaminen, vai oliko aikaisempien rakenteiden purkaminen tai jopa taistelu naapurikaupungin monstereiden kanssa.  Ja tästä nyt olikin tarkoitus kirjoitella. Lasten ja nuorten addiktiosta koneisiin.  Eikä vain lasten ja nuorten addiktiosta vaan meidän vanhojen addiktiosta – yhtälailla.

Liikennesuunnittelijana, tai entisenä sellaisena, oli pakko ihmetellä nuo matkareitit. Vaihtoehtoisia reittejä on todella tuolla matkalla useita. Ykkösenä reittiopas suosittelee kulkemista Munkkiniemen ja Otaniemen kautta Lauttasaareen. Vaihto olisi A. Aallon aukiolla. Matkan kesto ilman päätepisteiden kävelyä 50 min. Reitti kakkonen suuntautui Huopalahden asemalle ja junalla keskustaan ja sieltä Lauttasaareen 48 min. Vaihtoja oli kaksi. Kolmas vaihtoehto suosittelee oranssia Jokeri-bussia Westendin terminaaliin ja sieltä vaihtoa Lauttasaaren bussiin. Matka-aika 60 min. No, tuonhan se poika vahingossa valitsi. Siihen asti kaikki meni vielä oikein.

Huima juttu. Jos tulevaisuudessa haluaa nopeasti Pirkkolasta Lauttasaareen sen voi tehdä kahdella vaihdolla ja kolmella liikennevälineellä ja hyvässä lykyssä 30 minuutissa. Siinä ei mikään muu kuljetuspalvelu enää pärjää. Uutisisten mukaan vaihdot stressaavat ihmistä. Näin sanovat viisaudessaan tutkijat. Minusta tuo nopea liikkuminen vaihtoineen ja monine liikennevälineineen saattaa olla vireyttävä tapahtuma kaiken screenin edessä istumisen jälkeen ja ennen sitä. Matkallakin se keskeyttää chattailun. Se on lisäksi tietyllä tavalla hyvin sosiaalinen ja jopa lievästi liikunnallinen tapahtuma. Sisältyyhän vaihtoihin kävelyä, ehkä portaita ja vipinää. Päivän ainoa liikuntasuoritus.

Tämän blogin aiheena ei ollut tarkoitus olla reittiopas tai matkat mummolaan. Oli tarkoitus puhua tai ihmetellä meidän kohtaloamme nettikansana. Tai maailman kansojen kohtaloa nettikansoina. 

Internet ja puolet ihmiskunnasta

Internetin käyttäjiä on maailmassa puolet kaikista ihmisistä. Kehittyvissä maissa luku on 40 % ja kehittyneissä maissa 80 %. Ei siis jokatuntisesti puhelimessa tai tietokoneessa roikkuvia, mutta kuitenkin sitä viikoittain käyttäviä. Tämä on uskomaton luku. Suomessa on alusta alkaen oltu kovia netin käyttäjiä. Tällä hetkellä ollaan aikuisväestön suhteen noin 90 prosentissa.

Internetin käyttö oli Euroopassa ja etenkin Suomessa yleistä jo vuonna 2005.  Kehittyvässä maailmassa oltiin silloin vielä aivan alkutekijöissä. Sittemmin kasvu on ollut huimaavan jyrkkä. On miltei käsittämätöntä uskoa, että puolet maailman ihmisistä on tekemisissä Internetin kanssa.

Kuvassa esiintyy suomalaisten yhteisöpalvelujen käyttö kahden vuoden takaa. Meikäläisen ikäisillä tuo käyttö näyttää hyvin vähäiseltä. Onko pari prosenttia? Tuota en oikein usko. Kaikki kaverit ovat koneella! Mielenkiintoinen on tuo kolmas tolppasarja. Se kertoo, ettei verkkoyhteisöjen tai somen käyttö riipu kovin paljoa koulutustasosta. Kaupunkilaiset näyttävät kuitenkin kerkiävän somettamaan maalaisia enemmän. Lieneekö se rappiota vai onko siinä viisasten kivi?

Tilastokeskus on tutkinut tarkkaan internetin käyttöä. Nämä luvut osoittavat miten totaalisesti elämme yhteiseloa internetin kanssa. Harmittaa vaan että suurin osa tilastoista koskee aikuisväestöä. Mistä saan selville tuon pääaiheeni eli lasten addiktion lukuja?

Älypuhelimia myydään tänä vuonna 1,6 miljardia kappaletta

USA:ssa älypuhelinta käytetään kaikissa olosuhteissa. En usko suomalaisten tuossa paljoa eroavan. Jumeon 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan yli 18 vuotiaista jenkeistä 9% käyttää älypuhelinta seksin aikana, 35 % elokuvissa, 33 % illallisilla, 32 % lasten koulutilaisuuksissa, 55 % autolla ajaessaan, 12 % suihkussa ja 19 % kirkossa. Ainoa ero suomalaisiin tuntuisi olevan kirkko. Meillä kirkossakäynti on niin vähäistä, että siitä tuskin saisi tuollaista 19 prosenttia aikaiseksi.

Maailmassa on tällä hetkellä miljardeittain kännyköitä ja tietokoneita.  Haluttua tavaraa riittää ja romua syntyy. Älypuhelimia myydään tänä vuonna 1,6 miljardia kappaletta. Vuonna 2020 myynnin ennustetaan olevan 2 miljardia kappaletta. Kiinassa yksin myydään 500 miljoonaa älypuhelinta vuodessa. Maailmanmarkkinoilla Samsung johtaa, Apple on toisena ja Huawei kolmantena.

Älypuhelinten kärkimaa vuonna 2016 oli Arabiemiraatit. Ruotsi on hopealla. Suomi on pistesijoilla – kuudes - Sveitsin, Etelä-Korean ja Taiwanin jälkeen. Meillä 70 % aikuisväestöstä omistaa älypuhelimen. Niin tässä on se ikuisuusongelma ketkä ja minkä ikäiset ovat kunkin maan tilastoissa aikuisväestössä tai väestössä yleensä mukana?

Kun koko Suomen yli 16-vuotiaalla väestöllä 70 prossalla on käytössää älypuhelin ja kun 16-24 vuotiaista 95 prossalla on käytössään älypuhelin, niin kuinka paljon niitä on lapsilla? Netistä löytyy tietoja joiden mukaan 60 % ekaluokkalaisista olisi älypuhelimen käyttäjiä ja määrä sitten kasvaa niin että kymmenkesäisillä ollaan jo 90 prosentissa. No, onhan nähty, että älypuhelimet alkavat pyöriä jo kolmevuotiaiden kädessä. Olivatpa tarkat luvut mitä tahansa, selvää on, että älypuhelimen kautta saatavat palvelut ovat jo esikouluikäisten käytössä. Ystäväni Timo, lastentarhan opettaja, sanoo kuitenkin, ettei päiväkotiin saa tuoda puhelimia. Koululaiset Niilo 10, Antti 11 ja Eemeli ja 14 sanovat ettei koulussa saa näpelöidä, paitsi välkkärillä. Muun ajan he sitten heräämisestä nukahtamiseen mieluiten käyttäisivät tuossa puuhassa. Nuorilla tuntuu Snapchat olevan kovassa huudossa. Heidän mielestään Facebook on vanhusten laji. Seuraavassa kuvassa näkyy suomalaisten suosituimmat appsit eli sovellukset:

Suomalaisten älypuhelimiin asennettujen appsien määrä on lähes samankaltainen kuin muissa pohjoismaissa ja maailmassakin. Suurin ero lienee Snapchatin pienempi käyttö. Maailman ladatuimmat iOS-sovellukset vuonna 2015 olivat Facebook, Facebook Messenger, YouTube, Instagram, Skype, WhatsApp Messenger, Find My Phone, Google Maps ja Twitter. Kuvassa näkyy Suomen tilanne AudienceProjectin tutkimana vuodelta 2016.

Ei paluuta entiseen

Tosiasia on, että olemme tilanteessa josta ei ole paluuta. Yhtä lailla totta on se, ettei kysymyksessä ole lasten tai nuorten tarttuva tauti. Koko väestö on tartutettu. Tai ei nyt tilastojen mukaan aivan niin, sillä yli 75-vuotiaat ovat esikoululaisten asteella älypuhelimen käytössä. Onkohan tuo oikein? Puhelinhan on nyt lähes kaikilla, mutta tuo älypuhelin. Se saattaa toistaiseksi puuttua. Se on vasta tulossa.

Suomen suosituimmat pelit viime vuodelta näkyvät kuvassa. Ykkösenä oli FIFA. Jenkeissä valittiin vuoden peli 2016. Sitä tavoittelivat Doom, Inside, Overwatch, Titanfall 2 ja Uncharted 4. Valinta kohdistui Overwatchiin. Kaikki vuoden pelin asemasta kilpailleet ovat ammuntapelejä.  Voittajan mainos kehottaa: ”Taistele tavoitteista, kukista vastustajasi ja yllä voittoon!”. Eipä ihme, että ampumaradat ovat nykyisin melko tyhjiä. Ampumista harjoitellaan päivät pääksytysten kotisohvalla.

Koneella käytetty aika kiinnostaa. Kuinka paljon ajasta ihmiset käyttävät pelaamiseen. Erityisesti kiinnostaa kuinka kauan lapset käyttävät aikaansa pelaamiseen ja muuhun.

Kahdeksan - kahdeksantoistavuotiaiden ajankäytöstä USA:ssa selviää, että median kokonaiskulutuksessa televisiolla on sentään vielä huomattava kakku eli kolmannes media-ajasta. Mutta puolet ajasta kuluu tietokoneiden tai muiden pienempien screenien ääressä. Jos brittiläisten teinien 4 tunnin päivittäiseen internet aikaan on uskomista, luulisin melkein, että televisio-ohjelmistakin nuoret katsovat suuren osan omilta laitteiltaan. Mitä se sanoi tuo vaimon tyttärenpoika juuri eilen. sanoi että saattaa katsoa illassa kolmekin jaksoa jotain tv-sarjaa. Huh!

Tutkimuksia ja mielipiteitä haitoista ja hyödyistä

Viisaat amerikkalaiset (ZenithOpttimedia) ovat arvioineet, että aikamme kulutus kaikkien median lajien parissa nousee tänä vuonna tarkkaan sanottuna 506 minuuttiin päivässä. Se on jatkuvaa nousua edellisistä vuosista. Kasvun pääasiallinen aiheuttaja on internet ja sen mobiilit muodot.  Kun internetin käyttö vuonna 2010 vei 13 % media-ajastamme, nousee luku 30%:in tänä vuonna. Näin ennustavat. 30 % tarkoittaisi 150 minuuttia päivässä.

Toinen tutkimus (Ofcom) sanoo brittiläisten teini-ikäisten kuluttavan internetissä 27 tuntia viikossa. Päivittäin tämä tarkoittaisi 230 minuuttia eli lähes 4 tuntia päivässä. Kymmenessä vuodessa nettiajankäyttö on kaksinkertaistunut. Keskimääräinen aikuinen kuluttaa netissä 20 tuntia viikossa. Tämä sisältää netin käytön työpaikalla. Britanniassa, niin kuin muuallakin netin käyttöä on lisännyt videoiden katselu, pelien pelaaminen, viestittely ja sosiaalisen median käyttö.

Eva Wahlström, nyrkkeilyn maailmanmestari, hän kirjoittaa hyvän kolumnin näistä asioista. Tässä yksi kappale hänen kirjoituksestaan joka koskettaa juuri puheena olevaa aihetta. Kannattaa lukea koko teksti. Tässä linkki: https://yle.fi/uutiset/3-9781074

”Kauhistuttaa, miten puhelin tuntuu kasvaneen kiinni lapsen käteen, miten lapsen oma-aloitteisuus ja luovuus tuntuvat vähentyneen ja miten huonosti hän sietää tylsyyttä. Vertaan usein mielessäni miten paljon mielenkiintoisia seikkailuja ympäristö tarjosi itselleni lapsena ja miten keksin leikkejä ollessani yksinkin. Mutta tänä päivänä osa lapsuudesta on siirtynyt verkkoon, ja elämän tutkiminen tapahtuu usein siellä.”

Halusin vielä itselleni hieman konkretiaa. Etsiskelin netistä kansainvälisiä kannaottoja. Siteeraan tässä nyt valikoimaa amerikkalaisia mielipiteitä.  Nämä ovat lähtöisin seuraavasta osoitteesta: https://www.raisesmartkid.com/all-ages/1-articles/smartphone-and-tablet-screen-time-good-or-bad-for-kids

• ·        Lasten ensimmäisinä vuosina aivot kehittyvät nopeasti ja pienet lapset oppivat parhaiten vuorovaikutuksen kautta, ei näytön kautta. Istuminen pää alas painettuna, ilman katsekontaktia ihmisiin saattaa olla haitallista lasten aivojen kehitykselle.
• ·        Näyttö vetää parivuotisia lapsia vuorovaikutuksesta vanhempien, sisarusten ja toisten lasten kanssa. Se saattaa vaikuttaa lasten kehityksessä oivalluskykyyn, empatiaan, oman itsensä tuntemiseen ja suhteiden muodostamiseen.
• ·        Taaperoiden on tarpeellista olla aktiivisia fyysisesti.  Heidän pitäisi aktiivisesti tutkia ja seikkailla ympäristössään, eikä niin että he saavat vaikutteensa toissijaisesti näytöltä tuolissa istuen tai sängyssä maaten.
• ·        Vauvat ja taaperot oppivat parhaiten koskettamalla materiaa kolmiulotteisessa muodossa, ei näytön kaksiulotteisessa maailmassa. Kolmiulotteinen kokeminen on havaintokyvyn kehittymisen kannalta oleellista.
• ·        Tutkijat sanovat sähköisten kirjojen lukemisen 3-5 vuotiaille vievän huomiota itse tarinasta, johtuen näihin liittyvistä äänitehosteista, vihellyksistä, kelloista, äänistä. Paperinen oikea kirja luettuna fokusoi tarinaan.
• ·        Lääkärit sanovat pitkäaikaisen screen-ajan synnyttävän lyhytjänteisyyttä ja heikentävän keskittymiskykyä. Se vaikuttaa myös ruokahaluun. Toinen tutkija Harvardista sanoo lasten tarvitsevan aikaa päiväunelmille, heillä on oltava tilaisuus käsitellä omia levottomuuden aiheitaan, prosessoida ajatuksiaan, keskustella niistä vanhempiensa kanssa, jotka taas voivat jakaa heille varmuutta ja turvallisuutta. Tämä ei tapahdu silloin kun lapset mieluummin pelaavat tableteilla ja älypuhelimilla automatkan aikana.
• ·        Texasilaiset tutkijat olivat havainneet alempien tuloluokkien lasten olevan haavoittuvampia näytön haitoille. Sama koskee koulussa heikommin menestyviä oppilaita. Hyvin menestyvät ovat älypuhelimien läsnäolosta huolimatta kyllin vahvoja keskittymään.
• ·        Ja vielä lopuksi yöunesta. Lapset jotka nukkuvat älypuhelimensa vieressä, heidän yöunensa on runsas 20 minuuttia lyhyempi kuin keskimäärin saman ikäisillä. Tutkijat epäilevät sen johtuvan kännykän säteilystä. Heidän kehonsa kello reagoi näin säteilyyn. Minä taas ajattelisin, että kiihkeä pelaaminen vielä peiton alla ennen nukahtamista pitää adrenaliinitason korkealla ja vaikuttaa unettomuuteen.

Onko hyötyjä?

Kyllä sanovat hyötyjäkin olevan. Oikeastaan aika itsestään selviä. Esimerkiksi: Lapset kehittävät älypuhelinta käyttäessään ruokahalun teknologiaan. Se on tärkeä taito nyt, mutta etenkin tulevaisuudessa. Teknologia on osa opiskelua. On järkevää, että lapsi tutustuu tähän maailmaan jo nuorena. Sanovat vielä, että tabletit ja älypuhelimet tarjoavat lapselle tilaisuuden oppia ja stimuloida mieltään hauskalla ja miellyttävällä tavalla. Jos näyttöä käytetään laadukkaalla tavalla se edistää lapsen kognitiivista ja sosiaalista kehitystä. Laatu tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat mukana ja seuraavat ja keskustelevat lapsen kanssa siitä mitä näytöllä näkyy ja mitä lapsi muuten tekee. Korostavat hyötynä lasten kommunikaation kehittymistä. Yhteydet ystäviin ja sukulaisiin eri sovellusten kautta ovat laitteiden suurenmoista käyttöä.

Loppupäätelmä

Olemme tosiasian edessä. Maailman ihmisten käden jatkeeksi ja aivojen moottoriksi on muutamassa vuodessa tullut älypuhelin. Lapsemme ovat sen orjia. Mutta! Olemme itsekin aivan samassa mitassa sen orjia. On turha päivitellä lasten käyttäytymistä. On turha päivitellä sitä, ettei heillä ole vanhemmilleen mitään asiaa. Kaikki on meistä vanhemmista kiinni. Lasten vanhemmista. Isovanhemmista. Näyttää uhkaavasti siltä, että meilläkään ei ole asiaa. Juuri heille. Muuten kyllä!