Olen juuri tullut takaisin meren äärelle. Mietin järven
ja meren eroa. Molemmilla on omat piirteensä. Meri on ihana ja rannaton. Jyhkeät
graniittirannat ovat meren kuluttamia. Järvi on lumoava. Juuri sen lehtevät rannat
ovat sitä. Järvipaikkani on Tammelassa, Lounais-Hämeen maisemissa. Oksjärvi on
halkaisijaltaan yhden kilometrin mittainen. Vettä on syvimmillään viitisen
metriä. Se on päätejärvi soiden, metsien ja vähäisten peltojen ympäröimänä.
Vesi on hieman ruskehtavaa. Ennen se oli juomavettämme. Nyt ei enää. Mökkejä
järven rannoilla ei ole montakaan. Ehkä kolmekymmentä. Järven kuningaslintu oli
aikoinaan kuikka. Syksyisin kuikkaparvet harjoittelivat lentoonlähtöä pitkää
muuttomatkaa varten. Nyt järven vieressä sijaitseva Isosuo on otettu
turvetuotannon käyttöön ja kuikat ovat lähes hävinneet. Näimme vain yhden
kuikkaparin järvellä kajauttelemassa komeita huutojaan. Joutsenet ovat tulleet
tilalle. Mahtava joutsenuros kierteli emosensa ja viiden poikasensa kanssa
rannallamme. Uusi ilmiö on myös lumpeiden rynnäkkö rannoillemme. Ne ovat
kauniita, mutta ne valtaavat vesipeiliä. Ulpukat saavat väistyä.
Järvi ei ole kuin meri. Järvi on hienovarainen ja
herkkäsieluinen. Veden pinnalla kulkee monenlaisia vesikiitäjiä. Pinnan alla ui
suuria salakkaparvia. Pienet ahvenet seuraillevat. Parven kalat ovat kuitenkin
liian suuria pikkuahventen suupalaksi. Kalat käyvät antamassa ihohoitoa minun
jaloilleni. Se tuntuu hauskalta. Miksi ne kerääntyvät jalkojeni ympärille? Tuntuu
kivalta. Olen ikäänkuin olemassa.
Järven tunnelmia Oksjärveltä ja meren tunnelmia
Purunpäältä.
Nyt on kuuma kesä. Toimet ovat sään mukaisia. Sieniä ei
kuivan kesän vuoksi ole noussut. Kävimme myös tutkailemassa taattua
mustatorvisienien elinpiiriä. Mitään ei ole näkyvissä. Liisa ei pääse
lempipuuhaansa. Toivottavasti maan alla on jotain muhimassa. Merkkinä tulevasta
syksystä on kuitenkin pienen pieniä kanttarellin alkuja. Elämme siis toivossa.
Laituri
Alkavat päivän työt. On rakennettava laituri
kulkukuntoon. Puuha on jokavuotinen. Jäät työntävät laiturin paikoiltaan. Minä
konkkakoipena tarvitsen myös kaiteen uimaan mennäkseni. Se on tämän kesän
haaste. Tähän asti Liisa on joutunut taluttelemaan minut laiturin päähän.
Sateisella säällä keppi liukastelee. Nyt työ on tehty. Esteettömyys on
toteutettu. Pääsen yksin uimaan ja takaisin. Se on arjen ja juhlan hurmaa!
Uskotko?
Laituriin tehtiin tukeva koivukaide. Nyt on isännän hyvä
astella kaiteesta tukien. Katajaiset vinotuet takaavat laiturikaiteen
tukevuuden. Esteettisestä puolesta huolehti Liisa, tunnettu siltaestetiikan
ammattilainen.
Onnellinen uimari järvessä omin voimin. Onko sinilevää?
On hieman, mutta laiturin valmistuessa pieni tuuli puhalsi sinilevät toiseen
päähän järveä. Kelpasi uiskennella lumpeiden joukossa.
Talo Oksjärvellä on vankkaa kelotyötä. Kelot matkasivat
paikalle Lapista 40 vuotta sitten. Joku väitti, etteivät ne viihdy etelän
ilmastossa. Väite oli väärä. Kelojen ihana harmaus rauhoittaa sielua.
Italialaiset sisarenlapseni väittivät nuoruudessaan taloa kivikauden aikaiseksi.
Heidän isoäitinsä huudahti Che pace, che nature! Talossa eletään vanhanajan
mökkitunnelmissa: ei sähköä, ei televisiota, ei radiota. Kynttilät valaisevat
iltatunnelmaa.
Sisarenpoikani näki mökissä Tempo di Pietran – kivikauden,
Mr. Jamal Jordaniasta väitti taas kaiken kuumuuden tulevan häntä kohti.
Takassa poltetaan halkoja. Takan kivet ovat metsästä
löydettyjä vanhan navetan kivilouhimon jäänteitä. Takan otsakivi painaa lähes
1000 kiloa. Sen siirtäminen paikalleen vaati yhdeltä mieheltä vipujen käyttöä.
Siinä ei tarvittu nostureita eikä moottoroituja nostokoneita. Tämä kuva ei
muuten ole tältä kesältä. Näettehän ikkunoissa jäätä. Nyt helteen aikana ei
takkaan pantu tulta. Siksi tämä vanha kuva. Palavien puiden tarina outoine
hahmoineen on ylivoimainen visuaalinen viihdyke. Se voittaa kaiken
elektronisen. Hirrestä roikkuvat irakilaiset
vyönauhat muistuttavat työajan retkistä. Muistuu mieleen myös libyalainen
asiakkaani: ”No danger animals here?” Hän oli innostunut teenkeitosta
avotulella. Sanoi teen silloin olevan paljon maukkaampaa.
Kirjoittelin joskus blogin itsenäisyyspäivästä metsäpeitossa.
Siinä on lisää tarinaa Oksjärven maisemista ja tulesta. http://penttimurole.blogspot.com/2016/12/itsenaisyyspaivaa-metsanpeitossa.html
Saunan Aitokiukaassa palaa tuli. Savu leviää
ilta-auringon kilossa. Kanootti odottelee melojiansa. Hiljainen salojärvi
houkuttelee syliinsä. Nyt on työnnettävä kanootti vesille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti