Haikailen Vihdintien ja Tuusulanväylän bulevardeja

Muisteluni palaavat aina vuoteen 1989 kun Simo Järvisen kanssa saimme Raimo Ilaskiveltä tehtäväksi selvityksen pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksista. Silloin esitimme ajatuksen Kehä I:n sisäpuolisten pääväylien muuttamisesta kaduiksi. Emme käyttäneet sanaa bulevardi. Ideana oli mahdollisuus rakentaa katujen varrelle. Siis Mikko Ahon käyttämää sanontaa lainatakseni: siirtää liikennevaloja lähemmäksi kehätietä. Nopeutta pudotettaisiin, istutettaisiin puita ja rakennettaisiin kevyen liikenteen väylät. Emme kuitenkaan uneksineet ratkaisevamme asuntotuotannon ongelmia näiden katujen varrella. Helsingin uuden yleiskaavan kunnianhimoisena ajatuksena oli tällainen ratkaisu. Kolmasosa tulevasta asuntotuotannosta oli tarkoitus sijoittaa uusvanhojen pääkatujen varrelle. Tämä aie kaatui juristien järkeilyyn. Sitä edesauttoi väylien hallitsijan eli valtion tieviranomaisten kanta. Kaupunki oli kaiketi unohtanut neuvotella heidän kanssaan. Meikäläiset vanhan polven suunnittelijat olimme tottuneet tievaltion mahtiin. Maksajaa kannattaa kuunnella. Näin intoa puhkuva byrokratia erehtyi ja laki puhui.  Jäljelle jäi neljä bulevardia. Nyt kaupunki on julkaissut Vihdintien ja Tuusulanväylän bulevardien suunnitteluperiaatteet. Kirjoittelinkin jo hieman noista: https://penttimurole.blogspot.com/2018/11/bulevardisuunnittelun-kiintoisa.html

Minä olen haikaillut monessa blogissani bulevardikaupunkien mitoituksen perään. Olen syyttänyt suunnittelijoita ylimitoituksesta. Nyt kun ovat nuo kaksi bulevardia tekeillä, on hieman rauhallisempaa kiihkottomasti ihmetellä suunnittelijoiden tulevia haasteita. Miten niin kiihkottomasti? Kiihkottomasti siksi, ettei tarvitse tuosta keskuspuistosta nimbyillä.  En tee tätäkään blogia kenenkään kiusaksi. En halua kiusata Mikkoa enkä Marjaa. En myöskään halua kiusata Reettaa. Saatikka että haluaisin kiusata kaupunkiympäristölautakunnan arvoisia jäseniä. Minä teen näitä vain omaksi ilokseni. Kiusaan korkeintaan itseäni. Mutta teen niitä omasta tahdostani. Kukaan ei minua komentele tai ahdistele. Olen eläkeläinen. Tämä on dementian torjuntaa. Saatan sillä säästää kaupunkini rahoja, kun eivät joudu täyttämään minulla terveydenhuollon kipeästi kaivattuja muistisairaspaikkoja. Säästö se on pienikin säästö.

Mittakaavan tarkistuksia

Ryhdyinkin valistamaan itseäni pienillä kuvasovituksilla käyttäen minulle suotuja keinoja kuten Power Pointia ja Google Earthia. Onhan minulla tiedossa, että suunnittelijat ovat bulevardihankkeissa tavoitelleet suuren maailman asukastiheyksiä. Puhutaan kirkkain otsin yli 25000 asukkaan ja työpaikan määrästä neliökilometrillä. Helsingissä sellaisia alueita ovat Torkkelinmäki (30000+5000), Linjat (17000+8000), Punavuori (20000+14000) ja Krunika (13000+13000). Tihein alue Helsingissä on Kamppi. Siellä on 13000 asukasta ja 27000 työpaikkaa neliökilometrillä

Laitoin tähän alkajaisiksi kuvan selvittääkseni itselleni eräiden tuttujen hankkeiden mittakaavaa. Siinä on tehtyjä tai tekeillä olevia hankealueita ja/tai kaupunginosia. Numerot kertovat alueen nykyisen tai suunnitellun asukasluvun. Hieman hurjalta tuntuu, että Tuusulanväylän bulevardille mahtuisi Jätkäsaaren asukasluku tai enemmän kuin Kallahden ja Aurinkolahden yhteenlaskettu asukasluku, ja että Vihdintien bulevardille mahtuisi Latokartanon tai Koivukylän asukasluku. Tai että sinne mahtuisi reilusti enemmän kuin Arabianrantaan tai Hernesaareen.

Kuvassa on keltaisella tolpalla suunniteltujen bulevardien asukastiheydet ja sinisellä tolpalla olemassaolevien alueiden tiheyksiä. Myös työpaikkojen lukumäärä täydentää tolppia. Helsingissä vain Torkkelinmäki ja Punavuori olisivat asukastiheydeltään suurempia kuin bulevardit. Bulevardeilla oltaisiin melko tarkaan Linjojen ja Krunikan tasolla.

Tässä on muutamia alueita, joiden asukastiheys on noin 13000-20000 asukasta neliökilometrillä. Alueilla on myös työpaikkoja, yleensä sijainnista riippuen 6000-14000 työpaikkaa neliökilometrillä. Tunnistatteko? Siinä on vasemmalla ylhäällä Etu-Töölö, oikealla pala Kalliota, vasemmalla alhaalla Punavuori ja oikealla Kruununhaka. Minusta nämä ovat hienoja kaupunginosia. Ne ovat nykyisin myös lapsiperheiden suosiossa. En kuitenkaan rakentaisi näitä kaupunkeja stereotypiana kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, jossa tyhjää maata löytyy. En rakentaisi tällaista kaupunkia bulevardeille.  Saattaisin rakentaa tällaista kaupunkia Pasilaan. Sinne en taas rakentaisi nyt muodissa olevia tornighettoja. Katson joka päivä ohiajaessani pelolla Triplaa. Toivon parasta, pelkään pahinta. En todellakaan tiedä. Helsinki oli meren ja metsien matala kaupunki. Onko se muuttumassa ja miksi?

Lue välipalaksi blogini http://penttimurole.blogspot.com/2018/02/helsinki-meren-ja-metsien-kaupunki.html

Viheryhteydet

Kyllä nämä bulevardisuunnitelmat askarruttavat muunkin kuin ylimitoituksen suhteen. Ne askarruttavat monestakin syystä. Yksi syy on tärkeän viheryhteyden katkeaminen. Sekä Vihdintien että Tuusulanväylän bulevardialueiden läpi kulkee yleiskaavaan merkitty poikittainen viheryhteys.  Se on merkitty yleiskaavan viheryhteyskarttaan nimellä Malminkartanon huippu – Vuosaaren huippu. Se on yhteys joka johtaa Malminkartanosta Länsipuisto-nimellä kapeikossa Vihdintien itäpuolella Mätäjoen varteen ja Kaupintien eteläpuolella Aino Acktéen puiston ja Alppiruusupuiston kautta Haagan ammattikoululle, työläästi koulun ohittaen ja jatkaen Keskuspuistoon ja edelleen Maunulanpuistoon josta se pääsee tunkeutumaan Maunulan ja Metsälän välisestä 80 metrin metsäisestä raosta Tuusulanväylän varteen Suursuonraitille ja siitä edelleen 60 metrin rakosessa nykyisen meluaidan varjossa Patolan pohjoispuoliseen metsään ja edelleen vanhan Toivolan koulukodin maisemissa Henrik Sohlbergin puiston kautta Toivolanpuistoon tai Itsenäisyyden puistoon ja  Vantaan rantaan. Tämä yhteys on Helsingin uudessa yleiskaavassa merkitty tärkeäksi viheryhteydeksi. Se on uhattuna molemmilla bulevardialueilla. Yleiskaava sanoo tällaisen yhteyden kulkevan joko puistossa tai metsävyöhykkeellä. Nyt vaikuttaisi siltä, että Helsingin ainoa poikittainen viheryhteys joutuu aivan tavalliselle jalkakäytävälle tai olisiko suorastaan baanalle? On kysymyksessä todellakin ainoa poikittainen viheryhteys! Liikenteessä korostetaan nykyisin poikittaisyhteyksien tarvetta. Se on oikein. Viheryhteyksien suhteen tällaista tarvetta ei näytä olevan. Vantaan joen varrella sellainen on, mutta se tuskin on kovin keskeinen sijainti ja sekin katkeaa Silvolassa, kun Vantaan joki suuntaa pohjoiseen. On eteläisempikin viherkäytävä joka ikään kuin kulkee Vallilanlaaksosta Pasilan läpi Pikku-Huopalahteen. On vaikea nähdä missä tuo viherväylä oikeasti kulkee Pasilassa.

Poikittainen viheryhteys Malminkartanon huipulta Vuosaaren huipulle on osoitettu kulkevaksi Vihdintien bulevardialueen ja Tuusulanväylän bulevardialueen läpi. Vihdintiellä asia voitaneen jotenkin hoitaa, mutta Tuusulanväylän bulevardilla tilanne on nykyaikaista puhekieltä käyttäen ”hyvinkin haasteellinen”.

Kuvassa vasemmalla on tuo haasteellinen paikka. Voiko sanoa, että siinä menee Helsingin tärkein poikittainen viherväylä? No, Ode ja Otso, vastatkaa. Tämä kysymys on ystävällismielinen, se ei ole vihamielinen, mutta se on vihreällä kuorrutettu.

Verrataan oikeisiin bulevardeihin

Ajattelinpa hieman kokeilla uusien bulevardialueiden sijoittamista vaikkapa Pariisin perinteisille bulevardialueille. Tein sen mittakaavan vuoksi. Laittelin Vihdintien bulevardin Pariisin Riemukaaren eli Place de Charles Gaulle –aukiolle, eli entiselle l’Etoile –aukiolle. Onhan Vihdintiellä liikenneympyrä, joka on kooltaan suurin piirtein Pariisin suuren ympyrän kokoinen.

Pariisin Riemukaaren ympäristössä korttelitehokkuus ek=3 ja tonttitehokkuus et=5. Nämä lukemat tarkoittavat, että yhden neliökilometrin alueella on yhteenlaskettu asukkaiden ja työpaikkojen määrä noin 75000 henkeä. Tällaisia tiheyksiä ei Helsingissä esiinny. Suurimmat tiheydet ovat Kampissa 40000, Punavuoressa 34000 sekä Torkkelinmäessä ja Linjoilla 35000 asuin- ja/tai työpaikkaa neliökilometrillä. Etu-Töölön yhteenlaskettu asukas- ja työpaikkaluku on 19000 as. ja tp./km2. Helsingin lähiöissä ollaan tiheyslukemissa 5000-10000 as. ja tp./km2. Bulevardeille on kaupunkisuunnittelijoiden laskelmissa tarjottu 23000 as. ja tp./km2. Vihdintien bulevardin tapauksessa tämä tarkoittaisi 10000 asukasta ja/tai työpaikkaa. Korttelitehokkuus Vihdintiellä olisi silloin ek=1,3, kun Riemukaarella liikuttaisiin lukemassa ek=3.

  

Tuusulanväylän bulevardin tipautin itsensä bulevardien äidin tai isoäidin eli Georges-Eugène Haussmanin mukaan nimetyn bulevardin päälle. Kuvassa näkyy keskellä ooppera. Bulevardilla ovat mm. Lafaeytten ja Printempsin tavaratalot. Haussmanin bulevardi viilettää suorana. Tuusulanväylän bulevardi hieman mutkittelee. Haussmanin kortteleissa korttelitehokkuus on ek=2,7 ja tonttitehokkuus et=4. Tuusulanväylän korttelipinta-alaa on noin yksi neliökilometri. Haussmanin tehokkuudella Tuusulanväylän bulevardille saataisiin 60000 asukasta ja/tai työpaikkaa. Todellisuudessa suunnittelijat puhuvat ja kirjoittavat nyt noin 18000 asukkaasta ja 5000 työpaikasta. Minun pikalaskelmillani Tuusulanväylän bulevardilla ek=0,9 ja et=1,5. Etu-Töölössä vertailuluvut ovat ek=1,4 ja et=2,3. Pariisissa ollaan siis lähes kaksi kertaa tehokkaampia kuin Etu-Töölössä ja lähes kolme kertaa tehokkaampia kuin Tuusulanväylän bulevardilla.

Tuusulanväylän bulevardi Mannerheimintielle asetettuna ulottuu Eteläisen Hesperiankadun Lallukan kortteleista Tullinpuomiin. Bulevardin pituus on 2 kilometriä. Tuusulanväylän bulevardi on repaleisempi ja sisältää kapeita suikuloita. Pituutta on 3,7 km. Eteläinen kärki on kuvassa Mechelininkadulla hieman Hesperiankadulta etelään ja pohjoiskärki lähellä Hakamäentietä. Kuvassa on vertailun vuoksi Etu-Töölön rakennetut korttelialueet. Bulevardien tiheyslaskelmissa on tonttimaata oletettu olevan 60 % korttelimaasta. Noin yhtäkkiä ajateltuna bulevardien tiheydet vaikuttavat suurilta, mutta mahdollisilta.

Paninpa leikilläni palan Töölöä Vihdintien bulsan mittakaavaan. Sinne näyttäisi mahtuvan Töölöä Vänrikki Stoolinkadun Kristuksen kirkolta Tullinpuomiin saakka. Eri asia on miten paljon asukkaat tulevat valittamaan Riistavuoren puistometsän katoamisesta. Liikenneympyrä säästäminen tavalla tai toisella oli blogin aiheena: https://penttimurole.blogspot.com/2018/11/bulevardisuunnittelun-kiintoisa.html

Halusin vielä leikkiä. Laitoin molemmat bulevardirajaukset Töölön päälle. Vihdintien bulevardi ulottuu Hesperiankadulta Tullinpuomille.  Tuusulanväylän bulevardi haroo Sibeliuspuistolta Hakamäentielle.

Haasteita riittää

Bulevardisuunnittelijoilla on mahdollisuuksia. Heillä on myös kovia haasteita. Tämän ihmettelyn jälkeen tulin melkomoisen myönteiseksi Vihdintien bulevardin suhteen. Myös sen jatkon suhteen Huopalahdentielle. Esitetyt asukas- ja työpaikkaluvut ovat kuitenkin äärimmäisen kunnianhimoisia. Tai siis niihin ei kyllä sisälly kunniaa, himoa kyllä. Jos Etu-Töölön. Kruununhaan tai Punavuoren mattoa levitetään kapealle kaistaleelle ilman läheisiä puistoja tai merenrantaa, saatetaan joutua ahdistavaan tilaan. Tämä pätee molempiin hankkeisiin. Tuusulanväylän bulevardi on huomattavasti Vihdintietä vaikeampi tapaus. Metsälän teollisuusalueen muuttaminen asutukselle on tietysti helppo nakki. Mutta mihin nuo kaikki yrittäjät ja pajat joutuvat? Naapurikuntiin? On tavoitteiden kannalta ristiriitaista, jos asutuksen tiivistäminen johtaa yrittäjien ajamiseen ulos ja kauemmaksi. Olisi yhtä lailla keskityttävä toimitilarakentamisen tiivistämiseen. Käpylän aseman kehittäminen ja toimitilarakentamisen laajentaminen on hyvä juttu. Maata vain puuttuu. Tuusulan bulevardialueella on osoitettu kapeita korttelirimpsuja Pakilantien/Käskynhaltijantien sillalta pohjoiseen. On säälittävää, jos meidän suurisuuntainen kaupunkirakentamisemme joutuu turvaamaan tällaisiin 100 metrin levyisiin korttelikaistaleisiin. Vaikuttaa siis siltä, etten lainkaan usko Tuusulanväylän bulevardisoinnin menestykseen, vaikka uskonkin Pasilan alueen tulevan kehittämisen menestykseen. Siihen taas liittyy paljon mielenkiintoista. Jos en nyt usko Olli Hakasen rautatiehankkeiden kokonaisuudistukseen uskon kuitenkin Pohjois-Pasilan rautateiden huoltotilojen siirtymiseen kallioluoliin (tai kannen alle) ja alueen vapautumiseen asumisen ja liiketoiminnan käyttöön.

Ja tässä lopuksi minun vanha kuvani Pasilan tulevaisuudesta.

PS. Eilen eteeni hypähti nettiuutinen Vesterbackan ja Vapaavuoren nokkapokasta. Nämä bulevardijutut ovat todella peanuts verrattuna Tallinnan tunnelin huuhailuun. Ylipormestarimme näyttää olevan ainoa henkilö joka lausuu tätä nykyä järjen ja epäilyksen sanoja tunnelin tulevaisuudesta ja sen rahoituksesta. Hän on myös sanonut, että ainoa oikea paikka tunnelille on Helsingin keskustan alta kulkeva vaihtoehto. Kirjoittelinkin tuosta asiasta blogia vuosi sitten: http://penttimurole.blogspot.com/2017/12/tunnelinporaajat-vauhdissa.html   Ystäväni Tero Vanhasen piirtämä kaupunki Helsingin matalalle on todella huuhaa juttu. Sinnekö kiinalaiset majoittuisivat talvilomaa pitämään? Kiinalaiset rakentavat kyllä rautateitä Afrikkaan. Siellä heillä on suuria suunnitelmia afrikkalaisen maatalousmaan valjastamisesta Kiinan turvaksi. Suomi ja Tallinnan tunneli ei sellaisia bisnesetuja tarjoa.