perjantai 31. tammikuuta 2014

Työpaikat uusjaossa?

Hesarin pääkirjoitustoimittaja Matti Kalliokoski kirjoittaa keskiviikkona viisaasti. Hänen otsikkonsa on ”Tulevaisuus ei tule yllättäen”. Kuuskosken mukaan maailma etenee inhimillisillä päätöksillä. ”Ihmiset muuttuvat hitaasti, eikä pitkään luvattua teknologiaa saada käyttöön. Kulttuuriset voimat rajaavat polkuja, joita yhteiskunnat kulkevat. Uusien työpaikkojen synnyn tieltä voi raivata esteitä pois.”

Hän sanoo vielä, että ”tarkemmin katsoen suuret kysymykset liittyvät työmarkkinoiden toimintaan, verotukseen, sosiaaliturvaan, koulutukseen, jopa varhaiskasvatukseen.” Hän mainitsee laajan tutkimustoiminnan ja sanoo sen ”työllistävän” monia ihmisiä – Suomessakin. Erityisesti esiin tulee Oxfordin yliopiston tutkijoiden Carl Benedict Freyn ja Michael Osbornen raportti: THE FUTURE OF EMPLOYMENT: HOW SUSCEPTIBLE ARE JOBS TO COMPUTERISATION? Carl Benedikt Frey and Michael A. Osborne, 2013.

http://www.futuretech.ox.ac.uk/sites/futuretech.ox.ac.uk/files/The_Future_of_Employment_OMS_Working_Paper_1.pdf

Lisäsin tähän vielä linkin ETLA:n tekemään vastaavaan selvitykseen Suomen uhanalaisista työpaikoista: 
http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Muistio-Brief-22.pdf 





Tämän päivän Hesari kertoo nuorten ajatuksista tulevan työpaikan suhteen. Artikkelin otsikon mukaan nuoret haluavat unelmatyötä. Palkka ei ole niinkään tärkeä. Maaginen luku 47 kertoo puolestaan, että tuo prosenttimäärä nykyisistä työpaikoista tietokoneistuu ja robotisoituu.

Kalliokoski sanoo salaperäisen numeron 47 toistuvan monessa tekstissä. Mitä on 47, ei kai se ainakaan ole paholaisen merkki. Paholaisen merkki on tunnetusti 666? Kyllä, monelle 47 onkin paholaisen merkki.  Se on maaginen prosenttiluku. Se kertoo kuinka suuri osa työpaikoistamme tulee muuttumaan lähivuosikymmeninä. Se kertoo – vapaasti tulkittuna, että kiinteistövälittäjän tulee uudelleen kouluttautua henkilökohtaiseksi kuntohoitajaksi tai että rekkakuskin täytyy uudelleen kouluttautua hotellin vastaanottovirkailijaksi tai että pankkivirkailijan tulee uudelleen kouluttautua dieetti- ja ravintoterapeutiksi.

Uhkaava 47%
Oxfordin tutkijoiden mukaan työpaikkojen tietokoneistuminen tapahtuu kahdessa aallossa.  Näitä aaltoja erottaa ”teknologian tasanko”. Ensimmäisessä aallossa liikenteen ja logistiikan sekä toimistotyön ja hallintotyön ”bulkki”-ammatit korvattaisiin roboteilla. Saman tien menisivät teollisuuden tuotantoammatit. Toisessa vaiheessa myös palvelutyö tulisi korvattua kotitalousroboteilla. Oxfordin tutkimus ei mainitse lainkaan sotilasammatteja. Se on kummallista, sillä sotateollisuus on ehkä vahvimmin robotiikkaan tähtäävä alue. Olisihan se miellyttävää ajatella, että ihmiskunnan historiaan kiinteästi kuuluva sotiminen ja tappaminen saataisiin siirrettyä robottien väliseksi sodankäynniksi. Ajetaanhan tulevat formulakisatkin robottiautoilla. (Näin sanovat robottihullut!) Sodankäynnistä tai formulakisoista eivät oxfordilaiset puhu, eikä heidän raporttinsa 702 ammatin joukossa esiinny sotilaita tai formulakuskeja. Räikkönen ja Bottas siis kaikella todennäköisyydellä saavat säilyttää työpaikkansa.




USA:n puolustusteknologiaan keskittyvän DARPA:n (US Defense Advanced Research Projects Agency. ) robottikilpailun voittaja parin kuukauden takaa suoritti siviilitehtäviä: ajoi autoa, kiipesi tikapuita, keräsi koolingin pätkiä, avasi oven, ylitti kasan betoniharkkoja, leikkasi seinään reiän, sulki kolme venttiiliä ja otti esiin kelalta paloletkun ja kiinnitti sen hanaan. Robotin kehitti japanilainen firma, jonka Google sitten osti. Nyt on vain kysymys siitä ostaisiko punaisen vai sinisen robotin – vai saisiko sen norpan nahalla päällystettynä? Sellaisiahan meillä jo onkin vanhainkodeissa vanhuksia viihdyttämässä. Jos haluat todella pitkään ja hartaasti tutustua sodankäynnin robotti-ideoihin, niin klikkaa tuosta seuraavasta. Esitys on pitkä ja harras.




Taiteilijat eivät ole vaaravyöhykkeessä
Oxfordin tiedemiehet tutkivat tietokoneistumisen riskille alttiita toimialueita. Näin he viisaudessaan sanovat: ”Prototyyppiesimerkkeinä korkeaa sosiaalista älykkyyttä vaativista toimijoista mainitaan johtavat toimihenkilöt, jota neuvottelevat hallituksen jäsenten kanssa, organisaatioiden esimiehet tai muut henkilöt, jotka kehittelevät asioita keskustelemalla, koordinoivat aktiviteetteja tai ratkaisevat probleemoita ja vielä henkilöt jotka neuvottelevat, käsittelevät ja hyväksyvät urakkapapereita tai sopimuksia. Tiedemiesten intuitio siis sanoo (raportin mukaan), että useimmat management-, business- ja finanssitehtävät ovat matalan riskin kategoriassa. Sama pätee heidän mukaansa työtehtäviin, jotka liittyvät opetukseen, terveydenhoitoon, taiteisiin ja mediaan.



Oxfordin tiedemiehet laskevat todennäköisyyksiä. Tämä taulukko on mielenkiintoinen. Se kertoo todennäköisyyksiä erilaisen tekemisen tai ominaisuuksien tietokoneistumisesta. Systeemiin kuuluu, että erilaisia toimialoja tarkastellaan alalla toimivan koulutustason mukaan. Yleensä tietokoneistumista tapahtuu eniten matalan koulutustason töissä.




Tämä kuva kertoo tutkimuksen sanoman ja tuon prosenttiluvun 47 %.

Tehtävä, jonka tietokoneistuminen ei ole vaarassa on esimerkiksi näytteleminen, joka sisältää ”humoristisia tai vakavia tulkintoja tunteista, teoista ja tilanteista – käyttäen ruumiin liikkeitä, kasvonilmeitä ja eleitä”. Tietokoneistumisen vaara ei myöskään uhkaa niitä jotka ”oppivat käsikirjoituksia tutkimalla erilaisista hahmoista ja heidän luonteenpiirteistään sekä heidän suhteistaan toisiin ihmisiin tarkoituksella kehittää roolien tulkintaa”. Tutkijat asettavat liikkeenjohtajat ja managerit samaan luokkaan näyttelijöiden kanssa: ”Inhimillinen heuristiikka” estää näiden ammattien tietokoneistumisen ja robotisoinnin.

Insinöörinä on hauska huomata, että myös me olemme kuolemattomia.  Oxfordilaiset sanovat insinöörityön ja matemaattisen tieteen vaativan luovaa älykkyyttä ja siten nämä alat ovat ”turvassa”. Tosin kyllä tietokoneet täydentävät tieteellisen tutkimuksen ja insinöörityön suoritusta, mutta eivät vie sitä heiltä – eivät kykene? Lakimiesten ja insinöörien ikuinen vastakkainasettelu saa myös Oxfordin tutkijoiden kannanoton. He sanovat lakimiesten avustajien katoavan, tai oikeasti he sanovat toimialan tietokoneistuvan – ja sitä kautta katoavan. Taas lakimiehet, jotka ymmärtävät käyttää robottiavustajia – he säilyvät. Onko todellakin niin, että vihdoin insinöörit jyräävät lakimiehet – ilman omaa ansiotaan – robottien avulla.


Robottien arvellaan olevan vahvasti mukana tulevaisuuden hoitoalalla. A-studiossa esiteltiin silmiä vilkuttelevaa norppaa – siitä kuulemma vanhukset pitävät. Minusta tuo väite oli alentava! Jotkut väittävät robottien toimivan myös seksiterapeutteina ja jopa tehokkaina seksikumppaneina. No, onhan ihmisillä nykyään jo avattarensa – ne kertovat toisesta minästä – siitä oikeasta?

Oxfordin tutkijoiden malli ennustaa suuren tietokoneistumisriskin alaisiksi kuljetusalan ja logistiikan työpaikat. Myös suuri osa avustavista toimisto- ja hallintotyöntekijöistä on riskiryhmässä. Sama koskee tuotantotyöntekijöitä. Tutkijat toteavat hämmästyneensä siitä, että heidän menetelmänsä kategorisoi riskiryhmäksi myös palveluammatit. Tähän juuri on vaikuttanut palvelurobottien kehitys sekä logistiikkaan liittyvä kuviteltu robotiikan kehitys. Tässä on tutkijoiden mukaan suuri pointti.
  

Katsotaanpa nyt vielä tutkijoiden laatiman 702 työnimikkeen listan 10 eniten tietokoneistumisen vaarassa olevaa ja 10 vähiten tässä vaarassa olevaa työnimikettä. Pitkä lista on USA:n työvoimahallinnon 0*NET –lista. Paras tilanne tietokoneistumista vastaan on hyvinvointiterapeuteilla. Huonoin tilanne on taas puhelinmyyjillä.


 Lisäsin tuohon vielä jälkeenpäin tämän laajemman tabelin ammattien tietokoneistumisesta ja robotisoitumisesta. Veikko Vasko kun kyseli missä ne ovat ne kaikki robottitehtaiden työntekijät ja tarvittava huoltohenkilöstö. En osaa vastata Veikon kysymykseen.

Olemmeko miinakentällä?

Marraskuussa 2013 tiedetoimittaja Suzan Mazur haastattelee Oxfordin tutkimukseen osallistunutta filosofia Vincet Mulleriä. Aiheena on ”Robotit ja 1 %”. Haastattelu kokonaisuudessaan löytyy tuosta linkistä:

Haastattelija Suzan Mazur sanoo maailman ihmisten liikkuvan miinakentällä, valtaisat määrät työttömiä eivät halua kuullakaan tulevansa pysyvästi robottien korvaamiksi. He ovat tietoisia että ns. sosiaalisen momentumin, robottihulluuden takana, on maailman vaikutusvaltaisimpien 1 %:n ajama PR-koneisto. Näin ollen jäljelle jäävä 99 % voi ainoastaan innovoida siitä, kenestä näiden 1 %:in joukossa tulee rikkain. .

Vincent Müller vastaa: “Maailmassa oli valtaisa juuriltaan muutto ennen toista maailmansotaa kun maatalousväestö siirtyi käsityöstä konetyöhön. Nyt on kysymys siitä, voiko tuleva muutos tapahtua siten, että varallisuus lisääntyy vai tapahtuuko muutos siten, että joudumme jatkuvaan työttömyyden kriisiin.

Suzan Mazur kysyy: ”Frey ja Osborne osoittavat, että USA:n koulujärjestelmää kehitettiin 20-luvun alussa siihen suuntaan että ’koulutettujen työntekijöiden tarjonta ylitti heidän taitojensa kysynnän’. Tämä tilanne on nyt akuutti. Sanotaan että korkeakoulutetut työntekijät ovat siirtyneet tikapuilla alaspäin , ottaen vastaan töitä, joita aikaisemmin suorittivat vähemmän koulutetut, painaen vähemmän koulutetut yhä alemmaksi tikapuilla ja työntäen lopuksi osan kokonaan pois näiltä tikkailta. Tämä on tilanne nyt ja se pahenee!

Vincent Müller rauhoittelee: “Kysymys on siitä, että tehokkuutta on parannettava. Sitähän teollisuus on tehnyt alusta alkaen, enkä usko sen olevan vaikeaa. Jos työpaikat eivät muuttuisi olisimme suurissa vaikeuksissa. Nyt tuo muutos luo uutta varallisuutta ja meidän tulisi nähdä muutos juuri tuollaisena.

Tähän Suzan Mazur toteaa varallisuuden jäävän jälleen tuolle 1 %:lle.

Haastattelija Suzan Mazur kysyy: ”Näettekö mitään sidettä oikean elämän ja systeemi-insinöörien luoman keinotajunnan tai tekoälyn välillä?”

”Kyllä”, vastaa Vincent Müller. ”Keinotajuntasysteeminen lähestymistapa pyrkii ymmärtämään millaisia oikeat tajuntasysteemit ovat ja käyttämään tätä ymmärrystä luodakseen keinotekoisia tajuntasysteemejä, jota ovat oikeiden kaltaisia - erilaisine piirteineen, ja edelleen käyttämään keinotekoisia tajuntasysteemeitä testipenkkinä teorialle luonnollisista olennoista. ”

Suzan Mazur jatkaa: “Näettekö elämän ei-algoritmisena ja keinoälyn algoritmisena?”
Haastateltava vastaa: ”Jälleen vaikea kysymys. Minun mielestäni kaikki mikä on tekemisissä meidän digitaalisen tietokonesysteemimme kanssa, on perusteiltaan algoritmista. Jos systeemi, jonka aiomme luoda, ei olisi algoritminen, emme pystyisi sitä lainkaan luomaan. Näyttää selvältä, ettei elämä ole luonteeltaan algoritminen, sen vuoksi emme pysty luomaan tietokoneissamme elämän kaltaista tilaa.

Keinotekoinen elämä ei siis ole elämää. MOT.

9 kommenttia:

  1. Terve Rabbi,
    ja tervetuloa tänne eilisen tulevaisuuteen. Täällä on ihan kivaa, robotitkin ovat etupäässä pysyneet siellä jossakin (vrt American Army).

    Arkkitehteja kutsutaan tilaisuteen, jossa erään puhujan aiheena on “kestävä tulevaisuus”. Kun KEKE eli kestävä kehitys tuli yleiseksi hokemaksi, hermostutin jossakin tutu-seuran tilaisuudessa kääntäjää Sauli Rouhista pilkkaamalla fraasin maan rakoon. Kerroin, että kehitys on prosessi, jos se on kestävä se kestää vain aikansa. Silloin (90-luvulla) ruotsinkielinen käännös oli osuvampi, eli “sustainable development” oli “bärkraftig utveckling”, kantokykyinen kehitys. Se oli jo osuvampi. Ja rehellisempi ilmaisu kuin esim. grynderin myymä 40 v. elinkaarivastuu, kun rakennusfirmat käytännössä eivät ainakaan samalla nimellä ole sopimuksestaan vastaamassa. Heko heko.

    Eli “kestävä tulevaisuus” on pöljä ilmaisu maailmassa, jossa ainoa kestävä on muutoksen prosessit, ei joku prosessin välivaihe.
    Robottiblogisi oli hyvä, kuten edellisetkin. Arkkitehtien kannattaisi – edes joidenkin – paneutua yhdyskuntasuunnittelun tuleviin vaihtoehtoihin, tilallisiin, taiteellisiin ja sosioekonomisiin odotettavuuksiin. Mutta jälleen loikataan matalimman aidan yli, jos senkään. Kohdistetaan myös kasvava huomio “taiteeseen”, mitä sekin määritelmätasolla merkinnee. Hyllyssäni on 10 v takainen kirja “Was ist Kunst ?”,jossa siteerataan 1048 lausahdusta aiheesta.

    Liikenteestä olen jo saarnannutkin. Laajenneesta otteestasi päättelen, että kuntosi sallii mahtavan määrän työskentelyä. Hyvä niin, itsestäni en voi ihan samaa sanoa. Mutta täällähän ruumis vielä sätkii, ihmisten kiusana. En vain jaksa/viitsi noihin tilaisuuksiin.

    Taas meni tähänkin pätkä palaamatonta tulevaisuutta, kestämätöntä kehitystä.
    Kestetään vielä, Vappukin tulee. ehdottaa
    Mattikoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä viittaus yhdyskuntasuunnitteluun. Suomi on tietääkseni ainoa maa jossa planningia ei enää opeteta. YTK:sta ei kukaan tiedä mitään. Olli Siiralan (arkkit), Riihisen (VTT) ja 60- 70-lukujen suurten sosiologien jälkeen yhteiskuntatiede Helsingin yliopistossa ja muuallakin rutistui feminismin, erilaisten statuskenttien puuhastelun, päivätanssien pariutumisfrekvenssien yms laskemisen alle. Aalto naureskelee pilven reunalla, jos siellä on, organisaatiotorttua jolla jostakin syystä on hänen nimensä. Ai niin, sustainable development. Sanan keksi Bruntlandin ryhmässä työskentelevä arkkitehti-yhteiskuntatieteilijä Ellen de Vibe koskemaan Alta-joen suojelua. Satuin olemaan Tromssassa duunissa kun hän sen keksi. Puhuimme asiasta pari kertaa myöhemmin. Hän sanoi ettei tiennyt keksineensä sanontaa jota hokemalla vältetään puhumasta luonnon järkevästä suojelusta ja tuhoamisesta (jota aina rakennettaessa tapahtuu). Siis mantrahan siitä on tullut. Ja mantraahan ei kukaan uskalla / kykene vastustaa.

      Poista
  2. No löytyihän se tuorein blogikin. Tuosta uskonnosta vain sen verran, että on vaikeaa olla uskomatta “johonkin suurempaan voimaan”, kutsutaanpa sitä sitten Jahveksi, Jumalaksi, Allahiksi tms. sillä
    etenkin kun välttää läheltäpiti tilanteen, joita meillä vanhoilla ihmisillä jokaisella on ollut useita elämämme aikana, jää miettimään, että “joku” sen määräsi, etti lähtö vielä tullut.
    Pappeja siihen ei tarvita välittäjiksi, puhuvat ihan ulkokultaisia asioita.

    Mitä tulee robotisointuvaan maailmaan ja työtehtävien muuttumiseen niin eikös näin ole ollut kautta aikojen. Eihän nyt kirvesmiehet sahaa tukkeja umpihangessa vaan Ponssen koneet siellä hyörivät, vain yhden esimerkin mainitakseni. Robotisoituva maailma ei onneksi suuresti enää heilauta tässä iässä, kun tietokone ja älypuhelinkin riittävät – ja Scype.
    Terv. Saku

    VastaaPoista
  3. Lisää roboteista. Olin juuri kuuntelemassa Juhani Linnoisen esitystä Uudenkaupungin Autotehtaan nykyisyydestä. Siellä tehdään parempia Mersuja ja tehokkaamin kuin Saksassa. Robotit ne autotkin tekevät. Katsottiin kiehtova video robottien toiminnasta. Joka neljäs minuutti hihnalta putkahtaa uusi Mersu.Ihmistä tarvitaan vain joidenkin mutterien ruuvaamiseen.Sielllä valmistetut Porchetkin ollivat parempia kuin Saksassa tehdyt. Tervehdys taas
    , Pena. I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo parempia ollaan taas. Ei ole pitkä aika siitä kun Nokia ilmoitti olevansa tunnetumpi kuin Mercedes Benz. Ei ole pitkä aika siitä kun Rovio ilmoitti jne jne...Kannattaa muistaa, että Saksan talouden selkäranka ovat aika perinteiset Mittelstand-yritykset joista tulee hyvää ja tunnettua tavaraa joka puolelle maailmaa. Samassa yrityksessä voi olla työntekijöitä kolmannessa polvessa. Yritys takaa asuntolainan jne. Koko tekemisen kulttuuri on kestävällä (käytän sanaa tässä sen oikeassa merkityksessä) pohjalla.

      Poista
  4. Hieno arttikkeli.
    Itse luin juuri talouselämän uusien 20 mielenkiintoisen kasvuyrityksen listan ja taas kerran totesin, että mikä mainio insinöörikansa me suomalaiset ollaan.
    Kovin moni käyttää älypuhelinten paikannusta pohjamaan. Senhän me kukin sallimme ilmaisen appsin latauksen yhteydessä.
    Kaiken kaikkiaan tosi luovia teknisiä yrityksiä. Eli luovat insinöörit ovat minusta suomen toivo. Robotit saa tehdä ne ruuvin väännöt, näin jää mielelle aikaa keksiä uutta.

    VastaaPoista
  5. Lueskelin näitä huolella tehtyjä blogeja. Muutama huomautus. Tulevaisuus tulee yllättäen. Tämä on tulevaisuuden tärkein ominaisuus. Ei edes Suomen taloushistorian lähivaiheissa ei ole osattu ennustaa juuri mitään. Sitten liikenteestä. Ei yksikään täysjärkinen liikenneinsinööri olisi lähtenyt kytkemään Afrikkaa Rooman kautta Britannian länsirannikkoon (Via Appia ja Via Aureiia ja muut vastaavat). Päätöksiä tekivät puolihullut keisarit. Tuloksena on EU:n nykyinen liikenne- ja kaupunkiverkko. Ei yksikään täysjärkinen liikenneinsinööri olisi lähtenyt tekemään Venäjän imperiumin repaleiseen länsilaitaan syrjäiselle niemelle Helsinkiä ja kytkemään sitä rautatiellä Pietariin. Siihenkin tarvittiin puolihulluja keisareita. Tietotekniikan vaikutuksista ei vielä tiedetä juuri mitään. Valtionhallinnossa 30 vuotta työskennelleenä tiedä ettei asioiden valmistelu ole ainakaan parantunut. Robottien käyttö vanhusten hoidossa on sosiaalipolitiinen valinta jolla ei ole mitään tekemistä vanhusten hyvinvoinnin kanssa. Tieto Itämeren suurimmasta laivaonnettomuudesta eli Estoniasta tuli monelle hätäkeskukselle hitaammin kuin Titanicin tapauksessa koska radisti ei osannut morsettaa. En ole insinööri, siis epäilen!

    VastaaPoista
  6. Lisään vielä pari mieleen tullutta pointtia. Katsoin dokumentin Paloheimosta. Kyllästyminen kokousten sanasoppaan on tuttua. Paloheimo tuo mieleen Ossian von Konowin ilmaan jääneen asiantuntemuksen. Jollei ole positiota ei voi syöttää eikä tehdä maalia. Ilman valtaa ei nerokaan ole mitään. Alvar Aalto osasi vivuta itsensä vallan sisäpiiriin ja sai sen takia poikkeuksellisen paljon töitään toteutetuiksi. Kiinalaisen pilvenpiirtäjäkaupunkiäijän idea on kaupunkisuunnittelun tärkeimmän asian eli rationaalisesti käyttäytyvän ihmisen kannalta katsoen täyttä paskaa. Kiinassa on jo nyt tarpeeksi tyhjää ja käyttämätöntä nk arkkitehtuuria. Sitä riittää patologisessa tilassa olevissa yhteiskunnissa. Katsotaan nyt ensin minkälainen maa Kiinan tulevista sisäisistä sodista kuoriutuu.

    VastaaPoista
  7. Setä,
    Selailen tässä menneisyyttäni. Tuhansia papereita. Huomaan että en ole kovinkaan kehittynyt 30 v. aikana. Otsikossa mainittu Insinööriuutiset nimittäin kertoo kiinteistötaloutta koskevassa jutussaan seuraavaa: “Kolmas aalto tulee. Yhteiskunta muuttuu tietoyhteiskunnaksi. Osa työnteosta palaa takaisin kotiyhteyksiin, isä ja äiti lakkaavat menemästä työpaikalleen ja alkavat näpräillä näyttöpäätteittensä äärellä kotona.” povasi professori Matti K. Mäkinen messujen kiinteistöpäivillä pitämässään esitelmässä. (toim. Raimo Matikkala).

    Ja minä onneton nukahdan 30 vuoden takaiseen paikkaan ja intän liikenneasioita koskeneessa keskustelussamme tätä samaa. Pitäisiköhän herätä katsomaan että vieläkö pitää parkkipaikkoja lisätä, tulevia tarpeita ajatellen! Kun päivittäiskauppakin lopulta uskaltaa paljastaa siirtyvänsä kotikuljetuksiin. Onhan ne sen kauan tienneet mutta pelkäävät investointeja välivarastoihin.

    Älkäämme surko. Saamme olla vahvoja että ehdimme senkin ajan näkemään.
    Mutta muuten menee. Samaa toivoen
    Mattikoo

    VastaaPoista