”Miljoonien molekyylien yhteinen yksilökaiho”

”Niinikään porolla lähestyessä kotimaan hiljaista rajalinjaa, selän takana tsaarin koko mahtava valtakunta, viriää matkailijan sielussa kummallinen, juhlallinen tunnelma. Hänen sielussaan kangastelee ääretön tasapinta, jolla määrättyjen perintölakien näkymättömille perustuksille järjestetty yhteiskunta elää ja toimii vuosisadasta toiseen, vuosituhannesta vuosituhansiin. Tätä ääretöntä elämän massaa ei voi äkkiä muuttaa eikä mullistaa, molekyyli tukee kiinteästi toista molekyyliä. Niitä on myriadi ja vaikka yksi miljoona jostakin syystä levottomasti liikahtaisikin, niin pian taas kaikki on samassa tasapinnassa, eikä raateleva voima pääse kerralla kuohuttamaan koko maassa. ”

   

Vuonna 1908 Ilmari Kianto ajeli porolla Vienan Karjalassa. Hän kuunteli idästä salaperäistä huminaa. Outoa, tuo humina kuuluu nytkin!

”Mutta, tämä vuosituhansia paikoillaan päilyminen on siittänyt aste asteelta kypsyvän kärsimyksen, joka kohoaa kuin sininen raskas savu ylös lepäävästä massasta: miljoonien molekyylien yhteinen yksilökaiho! Se liitää, leijailee ilmassa ikään kuin harmaja havukka, se soittaa kuulumattomia säveleitä ilman kielillä, se kummittelee pimeässä yössä aivan kuin yhteen pisteeseen tuijottava pöllö. Kaikki on hiljaa alhaalla, mutta salaperäinen humina kuuluu – ylhäältäkö? alhaisuuden alapuoleltako? mistä? ei kukaan oikein tiedä, mutta se kuuluu...”

Tämä Kiannon kuvaus on aivan mahtava. Siinä on pääosassa kaiho. Kaiho on perivenäläinen perintö musiikissa, runoudessa, kirjallisuudessa - ja elämässä. Kianto sen tiesi ja vaistosi rajan pinnan asukkaana. Kiannon sanat haluaisi laittaa runon muotoon - lause lauseelta, sivulause sivulauseelta. Hän sanoo, että vuosituhansien muuttumattomuus on siittänyt aste asteelta kypsyvän kärsimyksen. Tuo kärsimys on siis Kiannon mukaan ”miljoonien molekyylien yksilökaiho!”

”se liitää

leijailee ilmassa ikään kuin harmaja havukka

se soittaa kuulumattomia säveliä ilman kielillä

se kummittelee pimeässä yössä aivan kuin yhteen pisteeseen tuijottava pöllö.”

Onko Venäjä = Putin, USA = Obama tai Suomi = Niinistö?

Ihmettelin eräässä aiemmin kirjoittamassani blogissa radiossa kuulemaani tapaa puhua venäläisistä, siis Venäjän kansoista – eihän se ole kansa vaan kansat – ikään kuin yhtenä ihmisenä, nimeltään Putin. Miten sanoikaan virolainen veteraanipoliitikko Andres Tarand ”Politiikan arkipäivää” –ohjelmassa syyskuussa 2014? Klikkaa ja kuuntele: http://areena.yle.fi/radio/2341916.

Blogistani voit mutustella asiaa hieman lisää: http://penttimurole.blogspot.fi/2014/09/sota-miten-nopeasti-kaikki-kay.html

Pieni huomio. Miksi muuten tuota YLE Arenan Tarandin haastattelua on kuunneltu vain 269 kertaa?  Olen muutenkin ihmetellyt näitä pilveen pantuja ohjelmia – jos ne eivät ole ”sirkushuveja”, jos ne ovat vain ”eurooppalaisia puheenvuoroja”, niin EVVK. Maksaako siis vaivan? Kyllä maksaa, mutta silti ihmetyttää.

  

Onko diktaattorin tahto yhtä kuin häntä tukevien oligarkien tahto? Diktaattorit ovat heistä riippuvaisia. Ja päinvastoin. Uskonto on usein diktaattoreiden paras tukija. Kuuluko huminassa sivuäänenä kirkkolaulua? Oligarkh on kylläkin uusi popyhtye, eikä varsinaisesti liity tähän huminaan, vai liittyykö?

Diktaattorin tahto on aina ”kansan” tahto

Mutta mitä Tarand sanoikaan yleisradion haastattelussa? Hän puhui jatkuvasti Putinista. Putin tekee. Putin ajattelee. Putin puhuu. Putin hyökkää. Putin nyökkää. Putin sekoaa. Putin pelkää. Tuo kummastutti. Mutta, kyllä, Saksan tahto oli synonyymi diktaattori Hitlerin tahdon kanssa, Mussolini puolestaan, hän edusti Italian kansan yhteistä tahtoa. Neuvostoliiton tahto oli synonyymi diktaattori Stalinin tahdon kanssa. Espanjan kansan tahto ja diktaattori Francon tahto – yhtä ja samaa. Siirtomaissa tahto siirtyi paikallisiin käsiin. Irakin tahto muistutti yllättävän paljon diktaattori Husseinin tahtoa. Myös tutussa maassa Libyassa kansankongressin tahto oli hyvin lähellä, suorastaan identtinen, diktaattori Gaddafin tahdon kanssa. Arabikevään Tunisiassa kansa huomasi hetkellisesti yllättäen tahtovansa muuta kuin diktaattori Ali, puhumattakaan Egyptistä, jossa kansa ensin luuli tahtovansa muuta kuin diktaattori Mubarak, kunnes palasi jälleen vanhaan tahtoonsa. Syyriassa ei oikein kukaan tiedä mitä pitäisi tahtoa, kuitenkin kaikki ovat oppineet demokratian vaikeuden tahdon muodostamisessa, tarvitaan johtaja joka johtaa ja tahtoo.

Kun nyt Tarand puhuu noin, ikään kuin Venäjän kansan tahto olisi sama kuin Putinin tahto – niin kummastun ja ryhdyn ihmettelemään. Voiko näin olla pilvimaailman aikana? Mutta niinkö on, kun se siltä näyttää?

  

Orwellin uudessa uljaassa maailmassa isoveli hallitsee. 2 % kansasta kuuluu sisäpuolueeseen ja 13 % ulkopuolueeseen. Prolet ovat alistettua/alistuvaa kansaa. Nyt tosiasiassa arviolta ”sisäpuolue” omistaa 75 % uuden uljaan maailman varallisuudesta, ”ulkopuolue” omistaa ehkä 15 % ja prolet lopun 10 %.

Mitä Tarand sanoikaan, ainakin hän viittasi Orwelliiin?

”Viron itsenäisyys saatiin Neuvostoliiton epäonnistuneen vallankaappauksen seurauksena 1991. Gorbatshov oli keskeinen henkilö, sillä hän antoi hetkeksi mahdollisuuden toimia vapaammin." (Tarand ei mainitse lainkaan Boris Jeltsiniä, vaikka nyt vakavasti sairaana oleva Edgar Savisaar pitää Jeltsiniä todellisena Viron itsenäisyyden mahdollistajana ja sankarina). Tarand jatkaa: "Baltian itsenäistymispyrkimysten aikaan Neuvostoliitossakin osoitettiin mieltä neuvostoarmeijan raakuutta vastaa. Silloin 300000 ihmistä osoitti Moskovassa mieltään. Se osoittaa, ettei Putinilla ole nytkään 85 % kannatusta. Kyllä Venäjänkin sivistyneistöllä oli silloin toiveenaan, että Venäjällä olisi odotettavissa jotain parempaa. Nyt on aika näyttänyt, etteivät Venäjän kohdalla asiat suju niin helposti. Vuonna 2008 käydyn Georgian sodan jälkeen ymmärsimme että meidän on varauduttava sodan mahdollisuuteen. Putin ilmoitti jo 10 vuotta sitten, että Neuvostoliiton hajoaminen oli viime vuosisadan geopoliittinen katastrofi. Se ilmaisi, että hän haluaa jälleenrakentaa entisen valtion. Ajattelin kuitenkin Venäjän historian tuntijana, ettei Venäjä ota niin suurta palaa, kun Euroopassa vallitsee rauha. Erehdyin. Luulen että Putin toimii siksi, että hän pelkää oikeusvaltion kaipuun leviävän Ukrainasta Venäjälle. Putinilla on henkilökohtainen syy pelätä, että hänet syöstään vallasta. On todella valitettavaa että Putinin kohdalla henkilökohtainen etu menee maan edun edelle.

Euroopassa taas bisnes menee kaiken muun edelle. Meidän Itä- eurooppalaisten oli vaikeata selittää EU-parlamentissa Venäjän tilannetta. Gerhard Schröder sanoi Putinin olevan kristallinkirkas demokraatti. Kaikki EU-parlamentaarikot eivät ymmärrä lainkaan millainen maa Venäjästä oli tulossa. Monet Euroopassa ovat sitä mieltä, että Krim kuuluu itsestään selvästi Venäjälle. Putin ajattelee etupiirejä. Hänen mielestään suurilla valtioilla pitäisi olla etupiirit. Eihän kukaan kuitenkaan voi sanoa, että Viro, Latvia ja Liettua kuuluisivat Saksan etupiiriin.”

   

Näin otsikoi Hesari 29.3.2015.

Tarand jatkaa: ”Ukrainassa on ollut suuria vaikeuksia itsenäistymisessä. Valtava korruptio on ollut vaikeutena. Ihmiset kuitenkin haluavat yrittää demokratian rakentamista. Myös venäläisillä on oikeus haaveilla demokratiasta. EU ei ole huomannut Venäjän vaaraa. Ilman Yhdysvaltoja Eurooppa olisi suurissa vaikeuksissa. Eurooppalaiset ja Yhdysvallat ymmärtävät toistensa puhetta. Venäjällä viljellään propagandaa.  Siellä sanoilla on toisenlainen merkitys kuin lännessä. On väärin ajatella, että Venäjällä on jokin etupiiri. Putinin suusta tulee koko ajan orwellmaista puhetta. En usko Venäjän hyökkäävän Baltiaan - ellei Putin sitten ole pähkähullu. Mutta tulevaisuutta ei voi kuitenkaan ennustaa. Suomenkin pitäisi katsoa totuutta silmiin. Suomea voi hieman ymmärtää. Suomi sai talvisodassa kunnioitetun toisen sijan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Nyt emme voi ajatella, ettei vaaraa ole. Putinin toimet muistuttavat Stalinin toimia.”

Tämä teksti on Andres Tarandin suusta yhden vuoden takaa. Tarand oli kommunistiaikana Viron kasvitieteellisen puutarhan johtaja. Sitä ennen hän oli yliopistoprofessori ilmastotieteen alalla. Sittemmin itsenäisyyden jälkeen hän oli Viron ympäristöministeri, Viron pääministeri ja Euroopan parlamentin jäsen. Nyt hän on 75-vuotias veteraanipoliitikko. Olen tavannut Tarandin. Hän oli meidän firmassamme luennoimassa juuri itsenäistymisen alla. Hänen sydämessään ja sielussaan oli valtava katkeruus Neuvostoliiton Virossa harjoittamaa terroria vastaan. Hän tuomitsi venäläisyyden kaikissa muodoissaan. Hän tuomitsi venäläisen ihmisen myös työtoverina. Hänen puhuessaan me puristimme tuolin käsinojaa. Olimmehan perin juurin ”suomettuneita”.

Onko Putinilla mitään hyväksyttävää näkökulmaa?

Minulla on yksi kommentti. Haluan katsoa asiaa myös venäläisten näkökulmasta. Mitä tarkoittaa etupiiriajattelu?  Voisiko joku sanoa Naton edustavan Yhdysvaltojen etupiiriajattelua? Eikö? No, ei sitten! Mutta, jos kyllä, niin mitä sitten? Tarkoittaako etupiiri sotilaallisen voiman kiinteitä rintamalinjoja, lentokenttiä ja satamia sekä eteen työnnettyjen ohjusasemien sijaintia? Jos se tätä tarkoittaa, niin ymmärrän hyvin, että Krim ja Itä-Ukraina ovat paikkoja, joita ei ole varaa menettää.  Venäjän toiminta on siis hyvinkin ymmärrettävää. Vai tarkoittaako etupiiri taloudellisten markkinoiden hallintaa? Kaupan ja markkina- aseman Venäjä mahdollisine etupiireineen on jo totaalisesti menettänyt. Sillä ei ole tarjolla muuta kuin alkutuotantoa. Itä-Ukrainassa on kuitenkin Venäjän aseteollisuuden merkittävä keskittymä. Sitä ei ole varaa menettää. Logiikka pettää jos ajattelemme Venäjän ostavan Natomaalta tarvitsemansa ”kättä pidemmät”. Venäjä on epätoivoinen. Se on nurkkaan ahdistettu karhu. Paneeko tämä tilanne puhumaan orwellismeja? Kun ei muuta voi!

  

 Moskovan suunnasta katsottuna tilanne näyttää uhkaavalta. Vanhan Varsovan liiton alue on kuvassa violetilla. Silloinen linnoitus länttä ja Natoa vastaan kulki punaisten kolmioiden mukaan. Suomenkin länsirannalla kulki aikoinaan YYA-linnoitus. Nyt Nato-alueen raja on valkoisten kolmioiden mukainen. Miltä vaikuttaisi jos Ukraina liittyisi Natoon? Sen kertoo valkoisten pikku-kolmioiden linnoitus. Linja lähestyy Akselivaltojen valloitusrajaa toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1942. Entäs jos niitä kolmioita vielä siroteltaisiin pitkin Suomen rajaa? Ja tilannekuvaa täydentäisi Turkin sotilasliittolainen Azerbaijan –sekin paha! Vihreä linja on juuri tuo rintama, jonne Saksa ja akselivaltiot Suomen ohella pääsivät etenemään rajujen taistelujen avulla. Nyt sitä ollaan lähestymässä rauhanomaisesti samasta suunnasta. Kyllä tässä on aihetta Putinin stressiin.

Suoraan Orwellin suusta

Kyllähän me olemme Orwellimme lukeneet ja aivan kuin nykymaailman aikaan vain Pohjois-Korean sopivaksi mallimaaksi havainneet. Mutta, että nyt näemme kaukovarjostimia naapurimaassa?!  Muistellaan: George Orwell: Vuonna 1984. Suomentanut Raija Mattila. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999.

 ”Huhtikuun 4:ntenä, 1984. Eilen illalla levarissa. Dorkaa. Kiva skibe täynnä siviilejä pommitettiin jossakin Välimerellä. Folkiksella oli liffaa ja se ärjyi kun iso paksu lihava giba kroolasi pakoon helikopteri hännässä, ensin loiski kuin hylje, sitten se näkyi helikopterin tähtäimessä ja sitten se oli täynnä läpiä ja meri tuli ympärillä ihan punaiseksi ja sitten se upposi äkkiä kuin vedessä olisi ollut läpi, ihmiset ulvoi ja nauroi kun se upposi. Ja sitten pelastusvene ja lapsia täynnä ja helikopteri päällä ja nokassa istui puolivanha mutsi taisi olla jutku ja snadi kundi, taisi olla kolme sylissä. Se snadi pelkäsi ja kiljui ja pisti päätään sen tissien väliin niin kuin se olisi tahtonut mennä sen sisään ja ämmä pani kätensä sen ympäri ja lohdutti vaikka pelkäsi itsekin että oli ihan sininen ja oli koko ajan sen kundin edessä niin kuin se olisi luullut että kädet olisi pitäneet kuulia, sitten se helikopteri stikkasi 20 kilon pommin niiden sekaan, niin että snolasi ja koko ruuhi meni mäsäksi ja sitten vähän hyvä kuva kun kundin käsi nousi merestä monta kertaa siinä helikopterissa kai oli filmikone nokassa kun se tuli perässä ja sitten siellä taputettiin käsiä, mutta yksi akka alapenkissä alkoi kiljua, ettei sellaista saisi näyttää kakaroille, niillä ei ole oikeutta näyttää kakaroille, kun sitten jepari tuli, se vei sen ulos, en tiedä tehtiinkö sille akalle sitten mitään, ei kukaan välitä mitä prole sanoo, sellaista prolen mielenosoitusta ei ne koskaan.

   

Välinpitämättömyys on vahvuutta! Vapaus on orjuutta? Sota on rauhaa! (Piirros Kirk oilempire.us)

Kahden minuutin viha

”Winston lopetti kirjoittamisen. Valmistauduttiin kahden minuutin vihaan. Hän havaitsi tytön, jolle ei ollut koskaan puhunut mitään. Hän oli rohkean näköinen tyttö, tumma tukka, pisamaiset kasvot, liikehti nopeasti, urheilijamaisesti. Kapea punainen vyö, Nuorison Sukupuolisuuden vastustamisliiton merkki, oli kiedottu useaan kertaan hänen uumansa ympärille, täsmälleen niin tiukalle että se toi esille hänen lanteittensa muodokkuuden. Winston inhosi kaikkia naisia, olletikin nuoria ja sieviä. Naiset, ennen kaikkea nuoret, olivat aina Puolueen kiihkomielisimpiä jäseniä, tunnuslauseitten nielijöitä, harrastajavakoojia ja kaiken harhaoppisuuden esiinnuuskijoita.”

  

”Samassa räjähti salin toisessa päässä olevasta kaukovarjostimesta hirmuinen, jauhava kirskunta aivan kuin jättiläiskone olisi käynyt ilman öljyä. Se oli meteli, joka teki kipeätä jokaisen hampaihin ja pani niskahiuksetkin nousemaan pystyyn. Oli alkanut Viha. Niin kuin aina, Emmamuel Goldsteinin, kansanvihollisen kasvot olivat ilmestyneet varjostimeen. Hän oli perustavaa laatua oleva kavaltaja, Puolueen puhtauden ensimmäinen tahraaja.”

”Toisen minuutin aikana viha muuttui raivoksi. Ihmiset hyppivät ilmaan paikoillaan ja ärjyivät täyttä kurkkua hukuttaakseen vimmastuttavan määkimisen, joka kuului kaukovarjostimesta.  Pieni keltatukkainen nainen oli tullut kirkkaanpunaiseksi, ja hänen suunsa avautui ja sulkeutui kuin kuivalle vedetyn kalan. Mustatukkatyttö Winstonin takaa oli alkanut huutaa: ”Sika! Sika! Sika!” Hurja pelon ja kostonhimon hurma, halu, tappaa, kiduttaa, piinata, iskeä muita moukarilla kasvoihin sähähti koko joukon läpi kuin sähkövirta, kaikki kääntyivät vastoin tahtoaankin irvistämään toisilleen kirkuen kuin mielisairaina. Raivo oli silloin epäaineellinen, epämääräinen tunne, jonka saattoi kääntää toisesta toiseen kuin puhalluslampun liekin.”

Kuuliko Kianto jotain huminaa, vai oliko se vain kaukovarjostin?