Kaupungin valot

Valaistussuunnittelu sai toimistossamme siivet ihanien naisten ansiosta.  Kirjoitin blogissani Pia Salmen Myllysillan valaistuspalkinnosta. Se oli ansaittu ja mainio. Se palauttaa mieleen tarinoita valaistussuunnittelusta - pitemmältä ajalta. Myös tuolle ajalle sisältyy kilpailuvoittoja, mutta ennen kaikkea suurta innostumista, kunnioittavaa suhtautumista valoon ja luovaa työtä valon parissa.

Mystistä valoa Rovaniemen Lordiaukiolla by Pia, on siellä Putaansuunkin korvamerkki.

LIisan ja Sirpan joulurahat tulivat Galaxista

Ruotsalainen Järnkonst-yhtiö kiinnostui suomalaisesta suunnittelusta. Herrasmiehet Malmöstä hurmasivat myös meidän ihanat naisemme. Taisin olla hieman mustasukkainen. Ei ihmekään, minäkin olin heistä kiinnostunut – mutta he olivatkin meidän ihania OMIA tyttöjämme. Heillä oli tavoite: oli saatava aikaan katuvalaistuksen menestystuote.

Galax-valaisin oli tällainen tuote, niin teknisesti kuin esteettisesti. Valaisinta myytiin tasaisesti parin vuosikymmenen ajan etenkin Pohjoismaissa, mutta myös Baltiassa ja Turkissakin. Ehkä vaativin paikka, jossa Galax vieläkin toimii, on Tallinnan sataman aallonmurtajien päässä sijaitsevat huomiovalot. Galax on myös varmuudella firmamme paras royalty-tuote, sillä suunnittelijoiden (Liisa ja Sirpa) ja firman yhteen lasketut royalty-tuotot olivat noilta vuosilta 1992-2007  yhteensä lähes 30 000 euroa.

Galax 8420 valaisimen  valmistaja oli Thorn AB Järnkonst Malmösta (Suomessa Elektroskandia) ja muotoilijoina Liisa Ilveskorpi ja Sirpa Laitinen.

Galaxit Tallinnan sataman aallonmurtajan nokassa – jo toistakymmentä vuotta, laatu puree.

Valo vaikuttaa hyvinvointiin

Valaistussuunnittelijat suunnittelevat visuaalisia elämyksiä. He vahvistavat ja tuottavat mielikuvia. Valolla nostetaan esiin tai peitetään. Valo ja valonlähteet ovat osa kaupunkikuvaa. Valo vaikuttaa hyvinvointiin. Valaistus lisää kaupunkitilojen käytettävyyttä ja kaupunkilaisten turvallisuudentunnetta. Valolla voi olla myös kielteisiä piirteitä. Sillä saatetaan luoda sirkusta ja tuhota harmoniaa. Harmoniassa voi ja saa, tai tuleekin olla kontrapunkti, disharmonia, se vahvistaa harmoniaa. Siis pieni sirkuskin on sallittavissa, mutta vain juuri ja juuri!

Meidän valoisia naisiamme on pitkä lista. Luettelen eräitä: Liisa Ilveskorpi, Sirpa Laitinen, Pia Salmi ja Reija Pasanen. Mukaan mahtuu yksi loistava mieskin. Hän on Mikko Rikala. Reija tosin jätti meidät, niin Mikkokin. Nyt on uusia miehiä ja naisia valon sielua tavoittelemassa.

Hillitty valo luo ihmeitä, Uutelan kanavalla valo loistaa salaperäisesti B&M:n ja WSP:n siltaluomuksissa

Valkeus vanhalla kouluajan kiipeilykalliolla

Temppeliaukion puistosuunnitelman teki maisema-arkkitehti Kati Teperi. Hänen työtoverinaan valaistussuunnittelussa oli taiteen maisteri Pia Salmi. Molemmat itseoikeutetusti meidän ihania naisiamme. Työtä teetti rakennusvirastossa maisema-arkkitehti Lotta Kontula. Lotta on Eero Kontulan tytär ja hänkin meillä aikoinaan työskennellyt vähintään yhtä ihana taitonainen. Pia Salmi kertoo näin: "Temppeliaukion puistoalueiden valaistuksen ydinajatuksena oli suunnitella puiston käyttöä palveleva valaistus kallion olemusta kunnioittaen. Kallion muodot korostuvat valaistuksessa luonnollisina, luoden paikkaan lisää juhlavuutta."

Temppeliaukion valon suunnitelmakuva viehättää minun silmääni jo kuvana. Siinä se on valaistuna minun kouluaikainen kiipeilykallioni.

Jyväskylän Kauppakatu, Kettusen Pekan ylpeys

Jyväskylän Kauppakadulla Sirpa Laitisen suunnittelema valaisin ihastutti ja vihastutti. Nykyään vain ihastellaan (vasen kuva) - mainittakoon että Elissa Aalto ei antanut lupaa Alvar Aallon valaisimen käyttöön kun sitä häneltä pyysimme – vai oliko asialla Alvarin museo kaikessa viisaudessaan.  Kun sitten meidän ja Sirpan ikioma valaisimen protomalli oli pystytetty luonnollisessa mittakaavassa Kauppakadulle, paikalliset arkkitehdit olivat kauhuissaan. Kaupungininsinööri Osmo Rosti kuunteli tätä arvostelua ja tuli sarkastisesti siihen tulokseen, että teoksen pitää olla hyvä, kun siitä noin paljon keskustellaan – ja hyväksyi sen!

Jyväskylän Kauppakatu iltavalaistuksessa. LED-raidat valaisinpylvään kyljessä oli tarkoitettu jouluvalaistukseen – ne otettiin kuitenkin heti kokoaikaiseen värivalokäyttöön!

Pietarsaaren valaisimet ovat luomutuotetta, ne valmistettiin paikallisella konepajalla

Pietarsaari oli Roger Wingrenin maailmaa. Hänelle me kaikki halusimme tehdä parastamme. Sirpa Laitisen parasta oli tämä Pietarsaarelaisten ikioma ja uniikki kävelykadun valaisin, joka vielä valmistettiin paikallisella konepajalla standardiosista. Minusta tuo nykyaikainen valaisin on historiallisessa ympäristössä ihanan kaunis. Yksi asia kuitenkin hieman harmittaa, se on rakenteellinen harmin aihe: huomaatteko kuinka valaisintolppa hieman käyristyy valaisimen painosta – ärsyttää kun sitä aina katsoo, muut eivät sitä huomaa, paitsi nyt sen kaikki tietävät, kun tyhmästi blogissani turhaa tietoa levitän!

Pietarsaaren Kanavapuistikon valaisin, paikallisesti valmistettuna ”luomutuotteena” on Sirpan diplomityö -  arvosanalla oivallinen.

Avaruusalus maan päällä - Eila Hiltusen toivomalla tavalla

Saimme merkittävän tehtävän. Oli valaistava Sibelius-monumentti. Tilaajana oli Helsingin Energia. Innostuneet valon siskot, Liisa Ilveskorpi ja Sirpa Laitinen, suunnittelivat koevalaistuksen. Heidän ideanaan oli luoda valon ja varjon leikkiä ja samalla korostaa Sibelius-veistoksen kolmiulotteisuutta. Sateisena syysiltana sähkömiehet asentavat koevalaistusta paikalleen. Johtoja vedetään ja lamppuja siirrellään. Miesten varjot heijastuvat tummiin puihin. Tunnelma on dramaattinen. Elettiin jännittynyttä odotusta. Itse Grande Dame, kuvanveistäjä Eila Hiltunen, oli tulossa tarkastamaan valaistusta. Räntää pursui taivaalta. Varjot häälyivät. Taksi ajautui lähemmäksi patsasta. Eero Metso, katuvalaistuksen päällikkö, seurassaan Sirpa ja Liisa, seisovat asennossa, odottaen kiihkeästi veistäjän kommentteja. Taksin ikkuna aukeaa. Eila Hiltunen kohottautuu ikkunaan. Hän säikähtää valojen ja varjojen liikettä ja kiljahtaa: "Kuka täällä hiippailee, mitä täällä tapahtuu? Tämä on väärin, lähden pois!" Sirpa sai kuitenkin mennä autoon selittämään. Kuvanveistäjä leppyi ja kutsui kolmikon kotiinsa. Muisteltiin Jeddan rantabulevardin liikenneympyrän suurta veistosta ja muita hänen uransa huippukohtia. Kahvit oli katettu tyylikkäisiin pyhäkuppeihin. Sibelius-monumentin pienoismalli seisoi keskellä huonetta. Se välkkyi teräksenkirkkaana. Myös kuvanveistäjän idea valaistuksesta oli teräksenkirkas. Veistoksen tuli valaistuna näyttää "juuri laskeutuneelta, kirkkaana säteilevältä, avaruusalukselta." Toinen tarkastuskierros paikan päällä kruunasi saavutetun yhteisymmärryksen. Suunnittelijat hyrisivät.

Eila Hiltusen Sibelius-monumentti ”hehkuu kuin juuri laskeutunut avaruusalus”, se oli hänen visionsa.

Tikkurilan värikartta koskessa Erkki Rantalan siunaamana

Saavuimme delegaationa vastaanottamaan Vantaan kaupungille tehdyn valaistussuunnitelman ykköspalkintoa. Palkinto oli vuoden 2003 valaistuskohde: Tikkurilan asemaympäristö ja Tikkurilankosken puistoalue Vantaalla. Alan organisaatiot olivat valinnan tehneet. Mukana olivat suunnittelijat Liisa Ilveskorpi, Mikko Rikala ja Reija Pasanen. Mukana oli myös sähkösuunnittelusta vastannut Risto Tähtinen. Itse asiassa en pitänyt tuosta koskeen tehdystä Tikkurilan värikartasta. Olisin halunnut kosken kuohuvan yksivärisenä. Ei ehkä samean ruskeana, vaan kuohuvan kirkkaana. Palkinto kuitenkin tuli minun haluistani piittaamatta.

Tikkurilan koski kohisee kirjavana – Tikkurilanko väreissä?

Paikalle saapui myös Vantaan legendaarinen kaupunginjohtaja Erkki Rantala. Hän oli jo päättänyt erota kaupunginjohtajan virasta ja kirjoittanut eroanomukseensa: "Olen kaivannut henkisesti vahvempaa, puolueitten yhdessä linjaamaa poliittista johtajuutta, selkeitä poliittisia kannanottoja, joiden perusteella voi riittävästi varautua tulevaa varten." Tätä tukea hän ei ollut löytänyt Vantaan poliittisesta johdosta.

Keskustelu aaltoilee valosta valomerkkiin. Rantala muistelee kauttaan Linjebuss Ab:n palveluksessa - ennen kaupunginjohtajakauttaan. Hän kertoo myös yhteisistä Paikallisliikenneliiton seminaareista. Jäi mieleen: "Hei pojat, Muroleella on piikki auki - pojat baariin!"  Baarissa oltiin takuulla valomerkkiin saakka.

Valomerkit kertovat vuosikymmenten työstä - työ jatkuu...