urBaana on julkistettu. Marja Salmela Hesarista ja Sonja Hellman Husiksesta olivat odotettuja vieraitamme. Julkistamista oli pantattu jo lähes vuosi. Kaupunkisuunnitteluvirasto halusi varmistaa keskustatunnelivarauksen mahdollisuuden – siitä aikalisä. Nyt oli julkistuksen aika. Molemmat lehdet tekivät sen laajasti, tyylikkäästi ja positiivisesti. Odotamme kansan ääntä. Minä odotan myös ystävieni Mikko Mansikan ja Liisa Tarjanteen ääniä. He ovat asukkaina osallisia, mutta myös asiantuntijoita – kokemuksella. Mikko katselee ikkunastaan baanalle. Mitä hän sanoo? Kiinnostavaa!
Hannu Kähösen ja kumppaneiden sympaattisia visioita urBaanan tulevaisuudesta.
Nyt on käynnissä Laiturille tulevan näyttelyn valmistelu. Martti Aihalla on paineita. Hän on idean isä ja kantava voima. Hän kestää paineet. Martti vie ja muut vikisee, siinä pelin henki. Vielä ne vikisijät: Hannu Kähönen, Pentti Kareoja, Roope Mokka, Timo Nieminen, Eero Paloheimo, Nina Roos, Yoshima Yamada ja Kalle Ukonlinna – tärkeimmät vikisijät mainitakseni.
Martti Aiha ja vilkkaat vikisijät.
Rataleikkaus – liikennesuunnittelijoiden vapaata riistaa
Rautatiekatujen rataleikkaus on ”kautta aikojen” ollut liikenneväylän paikka. Helsingin yleiskaavassa 1960 rataleikkaukseen oli piirretty 2+2 -kaistainen katu. Alvar Aallon vuonna 1964 valmistuneessa keskustasuunnitelmassa koko Kampin alusta oli avonaista parkkikansien maailmaa ja leveä valtaväylä johti rataleikkausta pitkin koko Leppäsuon alueen täyttävälle linja-autoasemalle ja edelleen hautausmaiden välistä länteen.
Alvar Aallon keskustasuunnitelman Leppäsuon aukio ja Arkadian kulma 1964.
Sitten astui kuvaan Smith-Polvinen. Heidän laatimassaan ns. suuressa liikennesuunnitelmassa vuodelta 1969 poikittaisväylä alitti Mannerheimintien valtavana 12 – kaistaisena vyyhtenä. Rataleikkauksesta väylä kaartui ”baanaa” eli silloista satamarataa pitkin Ruoholahteen 3+3 -kaistaisena.
Sitten astui kuvaan Smith-Polvinen. Heidän laatimassaan ns. suuressa liikennesuunnitelmassa vuodelta 1969 poikittaisväylä alitti Mannerheimintien valtavana 12 – kaistaisena vyyhtenä. Rataleikkauksesta väylä kaartui ”baanaa” eli silloista satamarataa pitkin Ruoholahteen 3+3 -kaistaisena.
”Suuri liikennetutkimus” eli Smith-Polvinen 1969 tehokäytti rataleikkauksen liikenneväylänä.
Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto etsi aktiivisesti tunneliratkaisua. Polvisen suunnitelma oli kaatunut ja Aallon terassitorit olivat joutuneet akanvirtaan. Minun firmani sai toimeksiannon vuonna 1970 keskustan kehäväylän suunnittelemiseksi. Vaihtoehdot olivat hurjia. Rautatiekatujen rataleikkaus oli aktiivikäytössä. Väylä oli 2+2 kaistainen. Tehtävä oli ”mahdottoman ratkaisua”.
Keskustan kehäväylän ”mission impossible” 1970.
Helsingin keskustakilpailu järjestettiin vuonna 1986. Kilpailun kolmessa voittaneessa ehdotuksessa tunneliajattelu oli lakaistu maton alle. Joissakin ehdotuksissa näkyi ohuita katkoviivoja pienenä vihjeenä tunnelin mahdollisuudesta. Kilpailuohjelmassa Kaisaniemen rannasta tulevaa katumaista ratkaisua pidettiin kelvollisena. Kilpailijat jatkoivat sitten yhteyden pitkin Rautatiekatuja Leppäsuolle.
Helsingin keskustakilpailun yksi voittajista oli Arto Sipinen. Hänellä, kuten muillakin voittajilla tunneli oli lakaistu viisaasti maton alle.
Suomen valtion ja Helsingin kaupungin välillä allekirjoitettiin vuonna 1986 Kamppi - Töölönlahti-alueen maapoliittinen periaatesopimus. Virallinen sopimusteksti sanoo kapulakielellä: ”Sopimuksen tarkoituksena on poistaa maanomistuksen vaikutus Helsingin Kamppi - Töölönlahti-alueen yleisen pohjoismaisen aatekilpailun arvostelusta ja tulevan kaavoituksen pohjalta tehtäviltä aluejärjestelyiltä ja alueen rakentamisesta.” Satamaradalle etsittiin tunnelimahdollisuutta. Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto toimi aktiivisesti tunneliratkaisun hyväksi. Viatek Oy laati tunnelista suunnitelman – rataleikkauksessa mentiin siten, että tila käytettäisiin laidasta laitaan.
Kamppi-Töölönlahden osayleiskaavasta taisteltiin 90-luvun alussa. Kaupunkisuunnitteluviraston laatimassa luonnoksessa poikittaisliikenne hoidettiin ”keskustan kehäväylällä”, joka rakennettaisiin päältä avattavassa tunnelissa Kaisaniemen puiston alta ja johdettaisiin edelleen rataleikkausta pitkin Ruoholahteen. Vuosaaren satamasta ei tuohon aikaan ollut päätöstä, joten satamaradalle kehitettiin tunnelivaihtoehtoa, joka spiraalimaisesti kiemurteli Pasilasta Ruoholahteen.
Tuomioja ei pidä tunneliratkaisusta 1990, hän ehdottaa katuratkaisua.
Osayleiskaavaluonnos joutui Erkki Tuomiojan rootelin hampaisiin. Tuomioja oli kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja. Kustannuksia piti kohtuullistaa ja keskustatunnelista pitäisi luopua. (Taisin olla takapiruna tuossa hommassa). Tuomiojan luonnoksessa poikittaisväylä tuotiin kaksikaistaisena katuna pitkin Kaisaniemen rantaa, edelleen tunnelina radan alitse ja sieltä Töölönlahdenkadulle ja edelleen katuna pitkin rataleikkausta Ruoholahteen. Tuomioja ei nähnyt satamarataa ongelmana , hän arveli radan häviävän kaikessa tapauksessa 10-20 vuoden aikana, tuli satama sitten Vuosaareen tai Kirkkonummelle.
Osayleiskaavan lopullinen hyväksyminen jäi Pekka Korpisen hoidettavaksi. Hän astui virkaan vuonna 1991. Hän kannatti ”keskustan kehäväylä” -ratkaisua syvätunnelina. Osayleiskaavassa rata jäi ”väliaikaisesti” rataleikkaukseen.
Ratakuilu vapautuu
Vuosaaren sataman toteutus varmistui vuonna 2002. Tällöin tuli selväksi, että Rautatiekatujen rataleikkausta ei tarvita satamarataa varten. Vanha kaupunkisuunnitteluviraston työstämä suunnitelma keskustatunnelista oli elossa ja ”voimaantui” – nykyterminologiaa käyttääkseni. Vuonna 2006 keskustatunnelin kustannukset tarkistettiin. Työn teki meidän arvostettu Ragnar Wikström. Hinta nousi lähes kaksinkertaiseksi virallisesta sen hetkisestä arviosta. Keskustatunneli sai poliittisen tuomion: suunnittelu oli keskeytettävä. Tuomio on vieläkin virallisesti olemassa. Tästä huolimatta Töölönlahden uudisrakennuksissa on varauksia keskustatunnelia varten.
Ratakuilun vapauduttua satamaradan liikenteestä syntyi outo tilanne. Keskustatunneli oli hyllytetty, Kamppi oli valmistumassa ja kuilu ammotti tyhjyyttään. Jotkut puhuivat kuiluun sijoitettavasta ratikkalinjasta, muun muassa minä. Mutta jotkut olivat nopeampiälyisiä. He havaitsivat fillaroinnin tarpeet. Ja, yllätys, yllätys, kaupunkisuunnitteluvirasto ryhtyi suunnittelemaan baanaa. Jo silloin keskustatunnelin kannattajien piti havaita riskipeli. Jos baana toteutetaan, ei voi syntyä poliittista päätöstä, jolla se puretaan. Arpa oli heitetty!
Viimeinen juna kulki satamaradalla toukokuussa 2009. Rata purettiin ja kaupunki toteutti Baanan, joka avattiin Helsinki päivänä 12.6.2012.
Aihan tiimi iskee kiinni
Rautatienkatujen rataleikkaus on aina ollut liikennesuunnittelijoiden himojen kohteena. Tyhjä tila houkuttelee ottajiaan. Aihan himot heräsivät. Seurauksena meidän tiimimme - Aihan tiimi – tarttui tilaisuuteen. Alkuunhan nuo innovaattorit olivat Aiha, Kähönen ja Kareoja. Myöhemmin mukaan pääsivät Roos, Pantzar, Mokka, Paloheimo ja Murole. Sitten insinöörivoimina vielä Roinisto ja Nieminen. Me emme halunneet tuohon kuiluun autoja, me emme myöskään uskoneet pikapyöräilyn yksinomaiseen tarpeeseen, me uskoimme virtaukseen ja kohtaamiseen. Tuosta tilasta tulisi Helsingin ihme.
Keskustatunneli oli kuitenkin kaiken esteenä. Ratkaisua työstettiin tiiviillä yhteistyöllä Helsingin ihanien virastonaisten kanssa. Katariina Baarman ja Seija Narvi olivat vaativia. Uusi liikennepomo Ville Lehmuskoski asettui välimieheksi. Hänelle puheet eivät riittäneet, piti piirtää ja tutkia. Piirrettiin ja tutkittiin. Tunneli kaivautui syvätunneliksi. Saimme vapautuksen ja lupauksen. Eteenpäin!
Piti keksiä insinööriratkaisu
Insinöörejä tarvitaan. Martti Aihan veistoksellisessa kaitselmuksessa perustimme tunneliryhmän. Siihen kuuluivat insinöörit Timo Nieminen, Jarkko Roinisto, Jari Laaksonen ja minä itse. Meidän piti keksiä ratkaisu. Ratkaiseminen osoittautui huippuunsa mielenkiintoiseksi. Tunneli siirtyi syvemmälle. Töölönlahden liittymät siirtyivät olemassa oleviin sisäänajoihin. Kaisaniemen puistoa ei tarvitse avata päältä. Myös raiteet voivat olla paikallaan, ilman alta avauksia. Keskustatunneli yhtyy toiminnallisesti keskustan huoltotunneliin. Ruoholahden silta poistetaan, tulevaisuudessa ajetaan keskustan huoltotunneliin suoraan Porkkalankadulta. Monia muita pienempiä asioita käsiteltiin. Mutta suurempi kysymys: Keskustan tunnelijärjestelmä vaatii innovatiivisen kokonaisratkaisun, joka lähtee puhtaalta pöydältä. Me toimimme nykytodellisuuden viitekehyksessä. Jäämme odottamaan.
Ehdotettu keskustatunnelin tasaus ja tunnelijärjestelmän integraatio nykytodellisuuden viitekehyksessä.
Tässä voi syntyä vuorovaikutusta
urBaanan raportissa puhutaan kutsusta. ”Tämä on kutsu tulla tekemään Helsingin upeinta paikkaa kaupungin salaiseen keskustaan. Kutsu rakentamaan, kokeilemaan, ehdottamaan, korjaamaan ja nimeämään paikkaa, joka on ollut aina keskellämme, mutta piilossa. Tämä suunnitelma on keskustelunavaus. Avaus keskusteluun siitä, mitä meidän pitäisi tehdä Helsingin keskustan laiminlyödyimmälle osalle.”
Tuossa se on terävimmillään sanottu!
Ryhdyn spekuloimaan tulevaisuutta
VAIHTOEHTO A: PUHDAS JA KOSKEMATON
VALKOINEN, KIILTÄVÄKIVINEN, ROSTERITERÄKSINEN, PEILILASIMAINEN, KIRKASVALOINEN, IHMISET KÄVELEVÄT KEVEÄSTI PUOLIKSI ILMASSA, KOROT KYLLÄ KOPISEVAT, KORKOJEN ÄÄNET KUULUVUT KAIKUNA JA MUODOSTAVAT KÄSITYSTÄ TILASTA, MUISTAN RICHARDSONIN JA CHRYSTAL PALACEN – HÄN KIRJOITTI TÄSTÄ ILMIÖSTÄ – KAUPUNKITILAN KOKEMISESTA KORKOJEN KOPINAN KAUTTA, NYT SE ONNISTUU SILEILLÄ MARMORILATTIOILLA KULKIEN, VIHERKASVIT TÄYTTÄVÄT LIAANIMAISENA TALVIPUUTARHAN KATTOTILAN, POLKUPYÖRÄILIJÖITÄ SUHAHTELEE OHITSE, MUTTA TURVALLISESTI VANHAN TUKIMUURIN TAKAA VILAHDELLEN, KIILTÄVÄLLÄ MARMORILATTIALLA EI OLE KURAA, PUHTAUDESTA HUOLEHTIVAT ALITUISEEN KULKEVAT PUHDISTUKONEET, IHANIA LIIKKEITÄ – NÄYTEIKKUNAT TODELLA KIEHTOVAT, KUIN SUORAAN PARIISISTA TAI MILANOSTA TAI IHAN NIIN KUIN PATTAYALTA, IHMISET ISTUVAT TERASSEILLA LATTEA HÖRPPÄILLEN, SPURGUISTA EI OLE TIETOAKAAN, PAIKKA ON TALVELLAKIN KÄYTTÖKELPOISTA PUOLILÄMMINTÄ TILAA, KAISANIEMEN JA ELÄINTARHAN TALVIPUUTARHAT OVAT TÄHÄN VERRATTUNA RELIKTEJÄ, TÄMÄ ON TODELLA MIELLYTTÄVÄ PAIKKA, TÄNNE ON HYVÄ TULLA LASTEN KANSSA, TILAN KAUPPAHALLIMAINEN KORKEUS JA AVARUUS KIEHTOO, ON MELKEIN KUIN LENTOASEMALLA TAI KUIN ULKOMAILLA, LAAJA SUHKULÄHDESEINÄ VANHAA GRANIITTIKIVEÄ HUUHDELLEN ON ÄÄNEN JA MATERIAN SINFONIAA, PAIKAN EKSKLUSIIVISUUS PITÄÄ EPÄSOSSUT JA MAMUT POISSA – OLKOON RAUTATIEASEMA EDELLEENKIN MOGADISHU AVENUE, TÄMÄ ON OIKEAN STADILAISEN BAANA, AINOA PUHDAS JA KOSKEMATON.
VAIHTOEHTO B: STADIN RÄNNI
VANHOJEN GRANIITTIMUURIEN SYVÄ TUMMUUS – TIETTYÄ NOSTALGIAA, ONNISTUNUTTA HARMONIAN JA DISHARMONIAN YHDISTELMÄÄ, TODELLISTA KARHEATA KAUPUNKIELÄMÄÄ, EI VÄHÄÄKÄÄN HIENOSTELUA TAI SIPSUTUSTA, LASIKATTOJEN JA MUSTIEN TERÄSRAKENTEIDEN FILIGRAMMIMAISTA ELEGANSSIA, BETONILAATOITUKSEN MATAN LIKAINEN, PURKANRÖHNÄINEN IMU KYLLÄ EI HÄIRITSE, NÄYTEIKKUNAT TAITTEISINA JA OSIN TEIPATTUINA, MAINOKSIA ON KYLLÄ LIIKAA, KAUPUNKI MYY ITSEÄÄN JA NAHKAANSA, JOPA DÖSIEN JA SKURUJEN IKKUNAT OVAT KAUPPATAVARAA – SIITÄ EI STADILAINEN TYKKÄÄ, ROCKIKAHVILAT VETÄVÄT VÄKEÄ, PUBIEN NOPEASTI KULAHTANEILLA SISÄÄNKÄYNNEILLÄ TUMMA-ASUISIA IHMISIÄ RÖÖKILLÄ, GOOTTILAISET PUNAMUSTILLA OVILLAAN, URHEILUPUBIN TUNGOSTA LÄTKÄMATSIN PÄÄTYTTYÄ, BOLTTARIJENGIT HYÖKKÄÄVÄT HOHTOKEILAILUSTA KALLIOKYLPYLÄÄN, KALLIOLUOLAKAPAKOIDEN JA KYLPYLÖIDEN MAAILMA ON AINUTLAATUINEN BUSINESSINNOVAATIO, TOISAALTA HYVÄ, EIPÄ KUULU MELU KADULLE, POMMIN KESTÄVÄÄ BILETILAA, VARJOA VÄLTTÄNYT KIRKAS VALOKEILA PALJASTAA PUOLITTAISTA EPÄSIISTEYTTÄ, JOKU KUSEE HÄMYISESSÄ NURKASSA, VARTIOMIEHET EIVÄT VÄLITÄ – ON TÄRKEMPÄÄKIN VALVOTTAVAA, TALVIPUUTARHAN VIHREÄNÄ HEHKUVAT KASVIT VALAISTUISSA VITRIINEISSÄÄN – HARMITTAA, NIITÄ EI VOI KOSKETTAA – EVVK NUO SALAATIT, OVATKIN EHKÄ SYÖMÄKELVOTONTA MUOVIA, KEBAB-BAARIN ROSKAPÖNTÖT PURSUVAT YLIKUORMITUSTAAN, TÄMÄ RÄNNI ON STADIN TODELLINEN MENOMESTA, OIKEA NIMI OLISI STADIN RÄNNI, EI STADIN BAANA, RÄNNISSÄ ME OLLAAN, RÄNNISSÄ ME JUODAAN JA RÄNNIIN ME KUOLLAAN.
Olenko sarkastinen vai pelleilenkö vakavalla asialla? Saako tällä asialla pelleillä? Onko tämä haudanvakavaa? Raportissamme on joka tapauksessa kirjoitus ”Fringe”. Se on minusta kiva, vaikka pidänkin noista Richardsonin Miriam Hendersonin kopisevista kengänkoroista ja kopinan luomasta kaiusta. ubBaanan tekemisellä ja sen kokemisella korkojen kopinan kaiun kautta on monia tulevaisuuksia. Nyt on aika valita ja yhdistää. Tässä juuri kaksi tapaa.
Silja Siltala ja ranskalaiset korot
Fringe
Ihme koheltajia. Hyvän kaupunkitilan tunnusmerkkeihin kuuluu, että joudumme ajoittain kalibroimaan itsemme uusiksi. Mitä täällä tapahtuu? Mistä tässä on kyse?
urBaanan kivijalat ovat oivallista tilaa tälle hankaumalle.
Roso – fringe – löytyy aina ulkolaidasta. Se horjuu valtavirtaistumisen rajalla, mutta siihen liittyy vielä epämääräisyyttä ja vaaraa. Se on jossain kummallisen ja kiihottavan välimaastossa.
Roso kuuluu urBaanalle, koska urBaana on helsinkiläisyyden ajankuva.
Roso syntyy hankauksesta ja irtiotoista. Se muuttaa samaan aikaan niitä, jotka liikkuvat ja niitä jotka jäävät. Ensimmäinen lähtijä näyttä oudolta, mutta jonkun on aina puhkaistava ensimmäinen aukko. Reunalla on avaraa – siitä näkee eteen ja taakse.
Fringe ei ole vain punkkareita ja reivejä. Se on myös eläkeläisten yhdessä asumista, kokeellista taidetta, 3D-tulostusta ja vaihtoehtovaluuttaa. Se on kaikkea sitä, joka vielä hakee muotoaan ja joutuu (vielä) perustelemaan olemassaoloaan.
Fringe syntyy sinne, joka ei kelvannut muille. Se on joutomaalla, hylätyissä myymälätiloissa, kaduilla ja taloyhtiöiden kerhohuoneissa. urBaanalla roso syntyy kivijalkaan. Laitakaupunki ei ole aina kaukana – se oli vuosia eduskunnan silmien alla VR:n makasiineilla. UrBaana hankaa uutta pintaa näkyviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti