Ystäväni Mattikoo, eli Matti K. Mäkinen, arkkitehti, Oulun yliopiston professori, rakennushallituksen pääjohtaja vuosilta 1985-1994, Suomen teollisuusarkkitehtuurin unohdettu suuruus (ei ole edes kunnon kirjaa julkaistu, kyllä Valion ja Kuivamaidon laitokset nyt yhden kirjan arkkitehtuuristaan ansaitsisivat), kantaaottava kirjoittaja vuosikymmenten takaa - monet tuntevat ”Siniset paperit”, ärsyttävä keskustelun herättäjä, loistava esitelmien pitäjä (erityisesti kuvat), kielimies ja laulumies, saksankieliset romanssit yksi erityisala, vain joskus hän ryhtyy tankkaamaan kun luulee etteivät muut tiedä, että hän tietää.
Niin, tämä ystäväni on alituiseen yrittänyt oikaista minua ystävällismielisin neuvoin näissä blogikirjoitusten kommenteissa. Hän ei pidä suuntautumisesta menneisyyteen, häntä kiinnostaa tulevaisuus. Katsotaanpa nyt mistä hän minua moittii:
Erityinen moittimisen syy on liikenne ja erityisesti raideliikenne. Hän sanoo, etten ymmärrä tulevaa muutosta. Näin hän sanoo: ”Historiankirjoitushan on aina “oikeasti” tapahtuneen muuntelua, milloin kenenkin kuvittelemaa. Ja ajasta aikaan kirjoittajat valitsevat / penkovan muististaan/ kulloinkin oikealta tuntuvan särmän. VALE – EMÄVALE – TILASTO. Viisas vanhus ajattelee tulevaisuutta, siellä ainakin yksi on varmaa: kaiken katoavuus. Uskokaamme huomiseen - ainakin vahvemmin kuin raideliikenteen ikuiseen elämään.” Hän sanoo vielä: ”Nyt on muutosten aika. Tunneloinnit ja muut väylähöpinät tulisi unohtaa. Miten liikkumistarvetta vähennetään – siinä on kehityksen pointti. Tulevaisuudessa tavara liikkuu ihmisten luo, eikä ihmiset tavaran luo. Poliittinen johto ei tajua, eivätkä virkamiehet ja suunnittelijatkaan tajua tätä muutosta. Sitä eivät tajua myöskään kauppiaat, jotka edelleen rakentavat markettejaan.”
Tämä teksti on ystäväni ja kriitikkoni mieleen.
Viimeisimmässä kommentointijutussaan Mattikoo heittäytyy itsekriittiseksi: huomaa kehuvansa itseään ja istuvansa sameissa vesissä. Hauskaa! Hän kirjoittaa: ” Griechenbeislin seiniltä ollen allakkaani aikanaan kopioinut osan elämänviisauttani, kuten tunnuslauseeni: “Ich muss mich selbsten loben, meine Nachbarn seind nit daheim” tai “Mancher will angesehn sein als habe er noch kein Wasser getrübet, hat abert wol eine längere Zeit mit dem ganzen Hindern drin gesessen.” Tämä kauniisti fraktuuralla seinään maalattuna, kai lienevät vielä tallella, en ole muutamaan vuoteen käynyt”. Vapaaehtoisena lukemani koulusaksa on sen verran heikko, että oli pakko pyytää Matilta käännökset:1. Minun on kehuttava itseäni itse koska naapurinikaan eivät sitä tee. 2. Moni tahtoo uskottavan, ettei vielä koskaan ole mitään vettä samentanut, vaikka on jo pitemmän aikaa istunut siinä koko perseellään.
Hildebrands Deutsche Shokolade julkaisi vuonna 1900 postikorttisarjan, jossa kuvattiin tulevaisuutta vuonna 2000. Monet asiat liittyivät kaupunkeihin. Liikkuvat jalkakäytävät, sääntekokone, lentolaitteet, katettu kaupunki ja raiteilla liikkuva joukkoliikenneväline – maalla ja vedessä. Asiat eivät ole menneet juuri noin, mutta hakaneula on säilynyt täysin muuttumattomana.
Onko pakko ryhtyä ennustamaan tulevaisuutta?
Nyt kun on pakko miettiä tulevaisuutta, voinkin käyttää virikkeenä vuonna 1970 tekemääni tulevaisuusennustetta. Mitähän siinä mahdettiin sanoa Mattikoon tuomitsemasta raideliikenteestä? Niin, onhan se aika ihmeellistä, että tuo vanha keksintö on vieläkin ”virallisesti” voimassa. Tulevaisuuden näkeminen ei ole helppoa. Hauskinta on katsella omia erehdyksiään tulevaisuuden kohisevasta muutoksesta. Menivätkö asiat putkeen? Sitä kysytään.
Tämäkö ihana menneisyyden kuvaus ei tule olemaan tulevaisuutta? Ystäväni Mattikoon mielestä raideliikenne on häviävä liikennemuoto. Hän uskoo huomiseen vahvemmin kuin raideliikenteen ikuiseen elämään. Toisin kuin Matti, maamme investointipolitiikka uskoo raideliikenteeseen, nyt on tekeillä yhteenlaskettuna lähes kolmen miljardin hankkeet: kehärata, länsimetro ja Pohjanmaan rata, putkessa on Pisara ja Lentorata , niistä kertyy runsaasti toiset kolme miljardia. Mihin minä uskon?
Surkeat ennusteet vai pysähtynyt maailma?
Vain harvat laatimani tulevaisuudenennusteet ovat toteutuneet. Väri-TV ja video tulivat käyttöön yli kymmenen vuotta ennustettua myöhemmin. Näköpuhelin on Skypen varassa. Telefax-sanomalehti tai sanottaisiinko internet olivat alkavaa todellisuutta 90-luvun lopulla, tai oikeastaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, eli 15-20 vuotta ennustamaani myöhemmin. Mielenkiintoinen arvaus tuo telefax-yhteys keskustietokoneeseen. Olihan telefax eli faksimile tullut käyttöön juuri 70-luvulla. Henkilökohtaisista tietokoneista ei ollut vielä aavistustakaan. Telefax oli suuri mullistus. Kuvia voi lähettää koneella. Sitä ennen lähetettiin tekstejä telexillä. Keskustietokoneeseen yhdistetyllä faxilla oletettiin voitavan saada tietoa mm. terveyteen liittyvistä asioista. Tekniikan välineeksi sen ei vielä arveltu soveltuvan. Olivathan telefaxin kopiot lämpökopioituja rullaliuskoja, joissa mittakaava helposti vääristyi. Kotitalousrobotit eivät ole nykypäivää, ehkä tiskikonetta lukuun ottamatta. Silti puhutaan älytaloista. Älyä ei kuitenkaan juuri ole käytössä. Rakennusteollisuudessa tilaelementit elivät lyhyttä kukoistuskautta. Suomalaiset rakensivat Irakiin Aulis Saarisen kehittämällä tilaelementtitekniikalla. Ajatus kuoli. Autoteollisuuden tapaan valmistetut sarjavalmisteiset tilaelementtitalot odottavat aikaansa. Sisäkiertoiset talot ovat utopiaa. Automatiikka on tehtaissa yleistä, mutta automaattiset tehtaat, automaattinen metsänhoito, maatalous ja kasvihuoneviljely? Kasvihuoneviljely yleistyy, mutta se ei ole pääosa maataloustuotannosta, saati että se olisi automatisoitu. Lentoliikenne kasvaa, jumbot ovat käytössä, mutta raskaat kuljetukset eivät liiku helikoptereilla. Yliäänikoneet olivat ja menivät. Pintaliitäjiin vesirikkaassa maassamme uskoivat Jörn Donnerin lisäksi muutkin mm, Pentti Murole. Automaattiset tavarankuljetusjärjestelmät odottavat aikaansa. Sähköautoja lupasi maailman autoteollisuus jo 80-luvulla. Matti Vanhasen toivo elää, mutta sähköautot viipyvät. Ilmatyynymetro ja jopa kumipyörämetro kuuluvat unohduksen listalle. Liikkuvia jalkakäytäviä nähdään lentokentillä ja metroasemilla, ennen odotimme niitä kaupunkeihin. Olihan Helsingissäkin liikkuvan jalkakäytävän varaus Asema-aukion läpi Kaivokadulle. Jokamiehen lentokoneita odotti jo Aarne Ervi. Nyt emme niitä toivo tai odota. Miniauto kaupunkiautoksi - silloin itsestään selvää, mutta nyt marginaalia. Asfaltti on pitänyt pintansa maanteillä nastarenkaiden ruokana. Mutta katuja lämmitetään, ei säteilynä vaan kaukolämmön paluuvedellä. Automaattisesti ohjatut moottoritiet odottavat aikaansa, ovat odottaneet jo vuodesta 1985. Automaattisista yksilöllisistä henkilökuljettimista uskottiin paljon. Muutkin uskoivat niihin, ei vain Eero Paloheimo. Itse kirjoitin automaattisista ”nojatuoliradoista”, joissa määränpää valitaan senaikaisesta pyörivästä puhelimen numerolevystä. Näiden laitteiden piti olla markkinoilla vuonna 2000. Aika aikaa kutakin ja nyt ovat uudet ennusteet ja uudet odotukset. Opista viisastuneena uskaltaisi ennustaa vain sosiaalista muutosta. Tai pitäisikö uskoa Markku Pääskystä, joka kirjassaan Vastaavuuksia kirjoitti näin: ”Mitään ei ole tekeillä, kaikki on jo tehty ja se vallitsee. Taivaan ja maan, ihmisten ja jumalten neliyhteys, runouden ja vuosituhansien takaisen teknologian liitto sekin.”
Miten siis nyt tuota ennustetta uudistaisi? Onko jotain muuttunut 40 vuoden aikana? Kaikista toteutuvaksi ennustetuista asioista toteutuivat oikeastaan väri-TV:n ja videon (ja pikkuisen Skypen) lisäksi vain kansainvälinen lentoliikenne jumboilla sekä ”TELEFAX SANOMALEHTI JA TELEFAX YHTEYS KESKUSTIETOKONEESEEN”. Sähköautonkin piti olla osa todellisuutta jo 80-luvulla. Näin autoteollisuus lupasi!
Science Journal 1967, tulevaisuus tiedemiesten arvioimana
Nyt hypätään ennusteisiin, joiden laatijoina oli tieteen huippuja. Science Journal julkaisi delfi-tekniikalla tehdyn tulevaisuuden ennusteen vuonna 1967. Siinä ei puhuta kaupungeista, siinä puhutaan elämän perustavaa laatua olevista kysymyksistä.
Kaavio kertoo, että varmoja lähinnä heti 70-luvulla toteutuvia asioita olisivat meriveden taloudellinen suolanpoisto, syntyvyyden säännöstely, ultrakevyet rakennusmateriaalit, automaattiset kielenkääntäjät, elimensiirrot sekä luotettavat sääennusteet. Hyvin ennustettu, mutta asioiden toteutuminen on viivästynyt noin yhdellä sukupolvella. Hyvä niinkin! Meidän aikaamme mennessä toteutuneiksi ennustettujen asioiden joukossa on vain valtameren pohjan taloudellinen kaivostoiminta- öljyn poraus, joka ei kuitenkaan ole sen laatuista laajaa hyödyntämistä mitä tiedemiehet silloin tarkoittivat. Ehkä ”ei koskaan” –sarjassa on mielenkiintoisa ennusteita: uskotaan ihmisiän kasvattamiseen 50-vuodella, suoraan yhteyteen aivojen ja tietokoneen välillä, painovoiman kontrolliin ja pitkän kooman mahdollistamiin aikamatkoihin.
Meriveden suolanpoistoa on kehitetty ja siitä on tullut jopa kohtuullisen taloudellinen tapa tehdä juomavettä, jos halpaa energiaa on saatavissa.
Syntyvyyden säännöstelyn keinot ovat olemassa. Köyhä musliminainen ei kuitenkaan saa mennä ilman aviomiestään apteekkiin, ja mies valvoo, ettei pillereitä osteta.
Automaattiset kielenkääntäjät ovat olemassa, mutta koetapa käännättää Wikipedian tekstiä englannista suomeksi: puppua.
Elimensiirrot ovat tulleet mahdollisiksi, mutta proteesit eivät todellakaan toimi uusina eliminä.
Säätilaennusteet toimivat satelliittien avulla kohtuullisesti lyhyellä aikajaksolla, mutta luotettavia sääennusteita ei tulla koskaan laatimaan.
Keskeinen tiedon taltiointi edistyy, niin myös tiedon saanti. Tiedemiehet eivät kuitenkaan ennustaneet internetin ja facebookin vallankumousta.
Kvanttirelativiteetti ja partikkeliteoria etsivät totuutta. Suhteellisuusteoria ja kvanttiteoria etsivät toisiaan.
Keinotekoiset elimet muovista ja elektronisista komponenteista odottavat aikaansa.
Ei-narkoottisten huumeiden käyttö persoonallisuusmuutoksissa on varmaankin LSD-ajan huuman jälkikaikuja. Eniten käytetty lyhytaikaisten persoonallisuusmuutosten väline taitaakin olla alkoholi. Sitähän suomalaiset käyttävät 10 litraa 100 % alkoholina vuodessa. Vuoden 1967 keskikulutus oli 3 litraa. Vai onko energiajuoman ylikäyttö tätä ennakoitua muutosta?
Kontrolloitu fuusiovoima olisi ennusteen mukaan laajassa käytössä. Fuusiovoiman tuottaminen ei kuitenkaan ole vielä ratkennut.
Primitiivistä keinotekoista elämää on pystytty luomaan dna:sta. Käytännössä kaikki on kuitenkin alkupisteessään.
Valtameren pojan kaivostoiminta on laajaa, mutta keskittyy vain öljyteollisuuden tarpeisiin ja uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen.
Synteettisen proteiinin tuottamista ruokaa varten ei ole ratkaistu, vaikka lihaskudoksen kasvattamista onkin tutkittu. Biokemiallinen immunisaatio bakteereja ja viruksia vastaan on utopian asteella, rokotukset kyllä, mutta sehän on jo vanha juttu. Geneettistä manipulointia perinnöllisten tautien torjumiseksi tutkitaan. Geeniterapia on kuitenkin haaveen asteella.
Valtamerten taloudellinen viljely tuottaa tällä hetkellä 15 % maailman proteiinin tarpeesta. Osuus on kasvussa. Ostereiden viljely ja kassilohet eivät kuitenkaan ratkaise maailman ruokaongelmaa. Ylikalastus tuhoaa villiä kalakantaa.
Myöskään biokemikaaleilla ei ole onnistuttu stimuloimaan uusien orgaanien tai elinten kasvua. Huumeet ja lääkkeet eivät ole osoittautuneet keinoiksi kasvattaa ihmisen älykkyyttä.
Suoraa elektronista yhteyttä aivojen ja tietokoneen välillä ei myöskään ole syntynyt. Mutta senhän oletettiinkin onnistuvan vasta vuonna 2020.
Aivojen ja tietokoneen suora yhdistäminen näyttää olevan ennustajien suuri haave ja olettamus.
Alkaa epäilysten vyöhyke. Mahdollisesti ei-koskaan -sarjaan kuuluivat seuraavat ennusteet:
Osa tiedemiehistä arveli, että ikääntyminen voitaisiin pysäyttää jo näinä aikoina. Ihmisen elinikää arveltiin voitavan lisätä 50 vuodella. Nyt syntyvien suomalaisten tyttöjen eliniän odote on yli 83 vuotta ja poikien yli 76 vuotta. Vuonna 1967 elinajanodote oli tytöillä 72 vuotta ja pojilla 63 vuotta. Maailman väestöllä elinajanodote on tällä hetkellä runsaat 65 vuotta.
Kaksisuuntaisen kommunikaatioon ulkoavaruuden kanssa piti olla alkamassa juuri tänään ja voimissaan vuonna 2025. Kommunikaatio on yksisuuntaista.
Uskottiin myös älykkäiden eläinten käyttöön matala-asteisessa työssä. Nyt uskomme kehitysmaaihmisten korvaavan tämän työvajeen.
Painovoimakentän modifiointi ja painovoiman kontrolli oli tiedemiesten haaveena vuosisadan puolivälissä. Painovoimakenttä on pitänyt pintansa. Opetus suoralla tietokonesiirrolla aivoihin piti oleman mahdollista samoihin aikoihin. Aikamatkat jälleen - uskottiin pitkäkestoiseen koomaan, joka mahdollistaisi tällaiset matkat. Telepatian käyttö kommunikaatiossa oli ennusteen kaukaisin osa.
Mutta nämä viimemainitut ennusteen kuuluivatkin epäilevien ei-koskaan -sarjaan.
Pari juttua ilahduttaa vaikka kriisi uhkaa
Juuri tänään postilaatikossa olleesta lehdestä (HS 12.11) löytyi mielenkiintoinen juttu. Siinä kerrottiin ulkomaalaistaustaisten naisten hedelmällisyysluvusta Suomessa ja alkuperäismaassaan, eli naista kohti syntyneiden lasten määrästä ja sen muutoksesta. Jutun grafiikka kertoi luonnollisia ja oikeita asioita – tosin vielä tulevan kehityksen alkutaipaleesta. Samaan ilmiöön törmäsin ilokseni Saudi-Arabian väkiluvun kehitystä ihmetellessäni. Väkiluvun kehitys on suurin ongelmamme, vaikka uskonkin juuri tuon kriisin hallintaan äitien viisauden kautta – mutta liianko hitaasti? Tulevaisuuttamme muuttaminen tapahtuu lähes kaikissa suhteissa liian hitaasti. Historiamme on ollut kulkua kriisistä toiseen. Mikä on seuraava globaali kriisi? Milloin se tulee?
Kumipyöräisiä metrojunia olen nähnyt joko Lontoossa tai Pariisissa ja eikös Japanissa ole noita monorailejä, joilla junat kulkevat valtavalla nopeudella. Miksi ne eivät lisääntyisi?
VastaaPoistaUskon myös, että tulevaisuudessa voidaan vuorovettä (tide) hyödyntää – siellä missä sitä on – sähköntuotantoon, mutta toisaalta uskon, että
nykymuotoiset tuulimyllyperiaatteella toimivat tuulivoimalat tullaan - hyödyttöminä ja liian paljon liikkuvia ja kuluvia
osia sisältävinä – romuttamaan.
Uskon ja toivon myös, että useammatkin Helsingin jalkakäytävät keskustassa tullaan pitämään sulina talvella kuten Espa ja Aleksi jo nyt ovat.
Uskon myös, että autoilua tullaan edelleen pitämään haitallisena ja epäekologisena yhä kasvavassa määrin Helsingissä ja keskustaan meno
tehdään tulleilla tai parkkimaksuilla niin kalliiksi, ettei sinne voi autolla mennä. Jos suuntaus jatkuu ja ihmiset pakotetaan köyttämään
junaa ja busseja on juna-asemien läheisyyteen saatava tuntuvasti lisää parkkipaikkoja. Oulunkylän aseman lähikadut aivan pursuilevat autoja
jo nyt.
Saku