Hautapaikka Facebookista

Luin Hesarista aamulla tiistaina jutun, joka oli otsikoitu: ”Facebookista ei pääse eroon.” Tarina oli toimittaja Marjo Valtavaaran tekoa ja siinä kerrottiin Tero Karpin väitöstutkimuksesta Turun yliopistossa. Karppi oli lähestynyt Facebookia käyttäjän ja erityisesti lopettajan näkökulmasta. Hän sanoo Facebookin sitouttaneen 1,2 miljardia käyttäjää ja pitävän heistä kiinni kynsin hampain: ”Kaikki, mitä alustalla teet tuottaa heille tietoa, josta he päättelevät halusi, toiveesi ja tulevaisuutesi. Käyttäjät luokitellaan kohdennetun markkinoinnin tarpeisiin.”

Vuosisadan bisnesidea

Mutta, nyt varsinaisesti jyrähti kuin salama kirkkaalta taivaalta: ”Facebook ei luovu edes kuolleista käyttäjistään, vaan heidän käyttäjätileistään voidaan tehdä muistoprofiileja, jotka houkuttelevat jakamaan uutta sisältöä.” Idea on näköjään tullut omilta – kaunista, mutta?

http://www.facebook.com/notes/facebook/memories-of-friends-departed-endure-on-facebook/16309104213 0

  

Siinäpä se oli, varsinainen innovaatio. Hautausmaat tulevat tarpeettomiksi! Sijalle syntyy virtuaalisia hautausmaita - pilvipaikkoja.

Tämän merkittävän innovaation kautta virtuaaliolennoille saadaan virtuaalinen olinpaikka suoraan pilveen. Voimme unohtaa ruumiin maahan laskun ja hautakiven pystytyksen. Hautapaikatkin ovat nykyisenä uurnahautauksen aikana menettäneet entisen jyhkeytensä ja monumentaalisuutensa. Niistä on tullut outoja kivikkorisukkoja, joissa unohdetut joulunajan kynttilälyhdyt ja muovikukat osoittavat irvikuvana miten omaiset ovat unohtaneet maahan pannun tuhkat. Siinä tuhkassa ei todellakaan ole paljoa vainajan ”ainetta” muisteltavaksi, saatikka että se säilöisi jotenkin vainajan henkeä.

Ystävät ja herkkäsielut: kukkia ja kunnioitusta kaikille vainajille ja esi-isien hengille.

Eilen elokuvakerhomme valitsi katsomisen ja arvioinnin kohteeksi Coenin veljesten ”Inside Llwellyn Davis”. Filmin tarinan alkulähde on Dave Van Ronk, 60-luvun folk-laulaja, Greenwich Villagesta. Filmissä pääosan esittäjä Oscar Isaac lauloi Ronkin laulun Hang me, Oh Hang me. Siinä mies sanoo kuoleman olevan helppo kestää, mutta se pitkä haudassa makaaminen, se olisi tuskaa.

Hang Me, Oh Hang me, and I'll Be dead and gone.

Hang Me, Oh Hang me...,I'll be dead and gone..

wouldn't mind the hangin.. but the layin in the grave so long
poor boy... i been all around this world.

https://www.youtube.com/watch?v=ZTzH4he7hP8

Haudassa makaamista helpottamaan on siis nyt keksitty tämä kuolematon ajatus pilvipalvelun muistoprofiileista.

Markkinat ovat suuret – mahdollisuudet sitä suuremmat

Maailmassa kuolee vuosittain 600 miljoonaa ihmistä. Kaikille etsitään hautapaikkaa. Hautausmaat suurten miljoonakaupunkien äärellä ovat täynnä. Olisi tiivistettävä ja täydennysrakennettava. Ihmisiä yllytetään polttohautaukseen. Mutta joku monumentti olisi kaikille silti saatava. Tai ei nyt aivan näin. Muslimimaissa – siis niissä, joissa on vielä beduiinihenkeä, vainajalle ei pystytetä hautakiveä nimineen, kuolinaikoineen ja valokuvineen. Vain pikku luonnonkivet ovat paikan merkkaajina. Haudalle ei tulla vainajaa muistelemaan. Muisto on eetterissä. Sama suhtautuminen olisi meillekin hyvä. Ja nyt kun Facebook on ongelman ratkaisun lähteillä voimme turvallisin mielin ajatella kuolemanjälkeistä elämäämme. Meillä jokaisella on mahdollisuus saada hautamonumentti, joka ylittää Taj Mahalin tai Punaisen torin mausoleumin - saavutettavuudessa, näkyvyydessä ja kauneudessa. Ei muuta kuin katalogi käteen ja tilaamaan.

 Kaupungit ja ihmiset ovat osa samaa kiertokulkua. Kivi säilyy ihmistä kauemmin. Ihminen muotoilee kiveä. Luonnosta irrotettu kivi ei ole ikuinen. "Maaksi sinun on tuleman". Mutta, nyt olemme saavuttaneet uuden ajan - meille on tarjolla pilvipaikka bittiavaruudessa! Tämäkin internetin suomaa onnea.

 Virtuaalimonumentti katalogista

Virtuaalimonumentti pilvihautausurakoitsijan sivuilla on ikuinen. Se on jatkuvasti laajentuva. Sen viestit matkaavat avaruuteen. Sen tilankäytöllä ei ole ajan eikä mittojen rajoja. Sinne voisi tallentaa kirjeet ja perinnönjaossa vaivaksi tulleet valokuvat. Sinne voisi tallentaa sykemittarin antamat lenkkeilysuoritteet ja GPS:n tallentamat lenkkireitit monien vuosien ajalta. Sinne pantaisiin peruskoulun ja lukion todistukset, rippikoulutodistus, ensimmäinen ulkomaanpassi ja muutama työtodistus. Sinne voisi myös taltioida lempimusiikin ja ikiomat videofilmit perheen ulkomaanmatkoilta.  Tuon virtuaalimonumentin varastolokerikkoon mahtuu lähes rajaton määrä tietoa. Tietysti tuon tiedon säilyttäminen tulee maksulliseksi, mutta maksun suuruus ei ole lähelläkään hautausmaan vuosittaista nurmikonleikkuu- ja haravointimaksua. (Kasvavia kukkiahan ei ole suotavaa istuttaa hautakummulle, se häiritsee kunnossapitoa). Virtuaalimonumentin seurustelutiloihin voit sen sijaan ostaa kukkia, Espanjan muistoina posliinisen flamencon tanssijattaren tai unelmasohvan Habbo - hotellin ostosten tapaan. Noissa tiloissa voit tavata ystäviä ja sukulaisia ja poltella kynttilöitä monumentin hengen muistolle. Kehittyneessä versiossa vainajan virtuaalimalli toteutetaan mallintamismenetelmiä käyttäen hieman todellisuutta parannellen ja kohdetta hellävaroin hioen. Oma henkilökohtainen avatar saa silloin tilaisuuden jatkaa kesken katkennutta keskustelua ja sanoa ne sanat, jotka jäivät sanomatta. Tai sitten aloittaa aivan uuden ja paremman – todellisemman ja kokonaisemman elämän.

Kuljeskelin New Yorkin laitamailla. Suurella hautausmaalla oli kymmenittäin pikku ”taloja”. Kurkistin kameralla ikkunoista sisään. Näin pölyisiä ja rikkinäisiä lasimaalauksia. (Kunnia kappaleissa asuvien henkien muistolle.) Tämä aika on pian menneisyyttä. Nyt kuvat säilyvät kirkkaina ja särkymättöminä bittiavaruuden pilvipaikoilla.

Pilvipaikan suuret markkinat odottavat kuluttajia

Virtuaalihautamonumentin valinta on valtavan kiintoisa tehtävä. Niin, eihän virtuaalihautaukseen tarvita maata, ja monumenttikin on jotain liian raskasta, niinpä pilvipaikka voisi olla juuri oikea nimitys tälle sielun laskeutumisalustalle. On ilmeistä, että tämän palvelun avauduttua pelinkehittäjät havahtuvat ja tarjoavat pilvipaikaksi jotain tutuksi tullutta ympäristöä. Monelle Angry Birds’in avaruusrakennelma voisi olla mieluisa paikka. Joku voisi olla niin banaali, että haluaisi hautapaikakseen itse rakentamansa SimCityn hautausmaan. Super Mariolla on myös tuttu maisema, jos vaikka omaiset haluaisivat pomppia haudalla.. Clash of Clans -kylä saattaisi olla myöskin viihtyisän meluisa leijuvan hengen makuupaikka.

Minä en kuitenkaan ole peliaddikti ja ajattelen siten vanhanaikaisesti. Nousujohteiseen uraelämään tottunut pitäisi ehkä Baabelin tornia mieluisana pilvipaikkana. Rauhallisemmalle mökkeilijäsielulle taas kesämökin tuttu rantakallio varustettuna jatkuvalla satelliittipohjaisella sääpäivityksellä voisi olla lopullinen sijoituspaikka. Tai jatkuvasti  uusilla oopperailloilla päivittyvä aitio, se voisi olla oopperaihmisen ja hänen ystäviensä mieleen. Mahdollisuuksia on siis lukemattomia. Mutta jätänkin nyt tämän ehdottomasti odotettavissa olevan tuotekehittelyn asianomaisten markkinatahojen hoitoon. En pyydä näistäkään tavattomista ideoista minkäänlaista rojaltia.

Tämä ei nyt ole se varsinainen katalogi, josta pilvipaikan voisi valita, mutta se antaa viitteitä valintamahdollisuuksista, tietysti kaikkein hienointa on ”self designed”, sillä brändituotteista pilvipaikkaa ei kannata valita, brändit ja trendit kulkevat käsi kädessä, eikä niistä ole ikuisuuden kulisseiksi.