Koronavirus on aiheuttamassa maailman suuren kriisin.
Onko tämä suuri kriisi? Miten kriisejä mitataan? Mitataanko niitä kuolleiden
määrällä vai markkinalikviditeetillä? Nykyistä kriisiä verrataan vuoden 2008
talouskriisiin. Sen alkusyy oli Yhdysvaltojen asuntomarkkinakriisi. Sitä ei
verrata ruton aiheuttamaan kriisiin tai sotien aiheuttamiin kriiseihin. Ruton tiedetään
alkaneen Euroopassa vuonna 1345. Se tuli Kiinasta. Yhdysvaltojen presidentti
twiittailee nykyäänkin ”kiinan viruksesta”. Voiko nykyistä kriisiä verrata
30-luvun alun talouslamaan? Talouslaman alkusyy oli liian rahan tulo markkinoille
ja siitä syntynyt asunto- ja pörssikupla. Yhdysvalloista se alkoi. Sieltähän se alkoi myös Lehman Brothers kriisi
2008. Syyt samat. Nyt olemme terveyskriisissä. Ystävämme Tapani ”Susi” Launis
lähetti juuri viestin, jossa hän sanoi meidän nykyisen kriisimme johtuvan
maailman biodiversiteetin vähenemisestä. Valtionvarainministeriön asiantuntija
sanoo meidän olevan suossa, jossa jalka ei löydä kovaa pohjaa. Pankkimies
sanoo, että suurin isku tulee talouden kiinni panemisesta. Sanoo keskuspankkien
toimien pelästyttäneen sijoittajat. Epäilevät salaliittoteoriaa. Raha ei tapa
virusta. Velkaantumista pelätään. Elvytystä pannaan liikkeelle. Trump ehdottaa
rahan jakamista köyhille kansalaisille. Painokoneet vaan höyryämään. Perustulon kaltaista apua tarjoaa.
Valtionvarainmies puhuu rekyylistä. Hän uskoo tai toivoo talouden pomppaavan
kriisin päätyttyä. Pankkimies sanoo, että nyt on keskitytty liiaksi Kiinaan. Uskoo
pidemmän aikavälin muutokseksi Kiinan alihankinnan siirtymisen muualle.
Toimittaja kysyy, peruutetaanko nyt globalisaatiota. Hieman näin, ainakin vähän,
uskoo pankkimies. Kauppasodat jatkuvat. Huoltovarmuus ryhtyy kiinnostamaan.
Vaihtoehtoja halutaan. Suomen skenaario on jyrkkä pudotus muutaman kuukauden
aikana. Sitten pompahtaa. Hallituksen tavoitteet voidaan nyt unohtaa.
Rakennepolitiikkaa tarvitaan. Syntyvät velat on hoidettava aikanaan. Fokus on
siirtynyt. Epävarmuus on nyt jotain aivan toista kuin hallituksen muodostamisen
alkuaikoina. Kaikki on sumussa.
Onko kansantulo jokin mittari. Onko se heilahdellut
aiempien suurten kriisien seurauksena. Vilkaistaan hieman tilastoja. Otin nyt
käsittelyyn Britannian GDP-tilastot vuodelta 1260 saakka. Onko ihmisten ja
valtakuntien kansantuotteesta tietoja vuosisatojen takaa? Eipä tainnut olla
tilastomiehiä paikalla, mutta historioitsijat ovat tällaisen tilaston
konstruoineet. Minun tarkoitukseni oli ihmetellä ruton eli mustan surman ja
mahdollisten muiden pandemioiden vaikutuksia kansantuloon. Samalla tietysti on tarkoitus tarkastella
muiden kriisien, sotien ja lamojen vaikutuksia. Ajattelin myös Britannian
olevan sopiva tarkastelukohde historian pitkässä putkessa.
Musta surma
Rutto tuli maailmaan Kiinasta. Epäilleen ruttoa
levittäneiden rottien tulleen mongolien mukana heidän suurella valloitusretkellään.
Jotkut uskovat jyrsijöiden levinneisyyttä edesauttaneen vuosisadan alun
lämpimän periodin. No, sen jälleen tulikin sitten pikku jääkausi. Ilmastonmuutosta
elettiin ruton saapumisen aikoihin. Timur Lenk vetäytyi Euroopasta 1290 ja rutto
saapui Euroopan rajoille 1348. Se valloitti Euroopan viidessä vuodessa. Tautiin
kuolleita koko maailmassa oli erilaisten arvioiden mukaan 75-200 miljoonaa
ihmistä. Europalaisista kuoli noin puolet. Maailman silloinen hieman vajaa puolen
miljardin väestö väheni siten tuntuvasti. Rutto jäi hieman kytemään ja iski
sitten useita kertoja pienemmillä epidemioilla. Euroopan väestö saavutti vasta
200 vuoden kuluessa ruton aikaisen tason. Suomi säästyi tältä alkusurmalta.
Rutto hiipi Suomeen vasta 1700-luvun alussa. Vaikka Tallinna oli pantu
karanteeniin, nykypäivän tavoin, rutto iski 2500 helsinkiläiseen ja tappoi
heistä puolet. Venäläiset tulivat sitten paikalle ja Helsinki poltettiin omien
toimesta maan tasalle. Mitään ei ole siitä Helsingistä säilynyt meidän päiviimme.
Rutto tai Helsinki eivät nyt ole tämän blogin aiheita.
Puhdetyön kohteena ovat nyt kansantuotteen muutokset kriisin sattuessa. Kriisejä
ovat tietysti sodat ja sairaudet.
Ensimmäisenä
piirsin Britannian kansantuotetta kuvaan kippuran ja tarkastelin
suurennuslasilla ruton aikaa 1300-luvun puolessa välissä. Olipa siinä hommaa,
piti naputella 900 vuoden luvut jostain Excel-failista. Eivät nykyään anna
näitä tilastoja suoraan kopioitavaksi. Haluavat rahastaa. Hämmästyin. Kansatulo
pomppasi nousuun. Heti tajusin: kun väki väheni puoleen, niin tietysti
kansantuote per asukas tuplaantui. Maatalousyhteiskunnassa vilja kasvoi ja
kyläseppiä riitti auran ja miekan takomiseen ruton jälkeenkin ja laivat
seilasivat. Rutot ja sodat, niitäkin käytiin yhtenään omalla saarella tai muita
eurooppalaisia vastaan, puhumattakaan siirtomaasodista, ne eivät hetkauttaneet
kansantuotetta. Heilahteluja kylläkin tapahtui jopa 30 % tasolla, mutta
palautuminen oli nopeaa. Yleensä syynä oli sota tai huono sato. Muutos tapahtui
vasta teollistumisen alettua. Alkoi jyrkkä nousu. Englannin kansantuotteen ensimmäinen
suuri romahdus oli I maailmansota. Pudotus oli 29 %.
Rupesin sitten
tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin 1900-lukua. Valitsin kohdemaiksi Suomen,
Britannian ja Saksan. Tarkastelu kohdistui erityisesti ensimmäiseen maailmansotaan
1918-1919, talouslamaan 1930, toiseen maailmansotaan 1939-1945, öljykriisiin
1973, talouslamaan 1990 sekä talouslamaan 2008. Kippurat kertovat Suomen
tiestä. Ennen sotia ja sotien jälkeenkin oltiin alamaissa verrattuna vertailukohteisiin.
Saksa romahti hävityn sodan jälkeen mutta teki talousihmeen. Vuodesta 1975
Suomi pysyi Britannian tahdissa ja meni sitten ohikin 2005 vaiheilla. Vuonna 2008
romahti ja nyt olemmekin taas läheisiä kilpasiskoja. Saksa viilettää.
Kun romahtaa milloin
palaudutaan?
Minua kiinnostavat talousromahdusten suuruus ja kesto.
Siitähän meillä puhutaan. Jos nyt talous ja kansantuote putoaa vuoden tasolla 7
% niin kauanko kestää sen saattaminen ennalleen. Tätä asiaa on mielenkiintoista
verrata vanhoihin tilastoihin. Eipä kai nuo luvut ole aivan vertailukelpoisia,
talouselämän rakenteet ovat muuttuneet, mutta eivät ne nyt niin
vertailukelvottomia ole, etteikö niitä voisi vertailla.
Lisää kuvateksti |
Toinen maailmansota piti kansantuotetta yllä sodan aikana, mutta sodan jälkeen tapahtui pudotus. Saksassa se oli dramaattinen 64 %. Suomi säästyi sotakorvauksien siivittämänä 10 prosentin pudotukseen, Britanniassa pudottiin 15 %. Öljykriisistä seurasi Suomessakin kovia rajoituksia. Oli säästettävä energiaa kaikin keinoin. Vaikutus kansantuotteeseen oli kuitenkin vähäinen. Itse asiassa GDP ei vuositasolla lainkaan pudonnut, mutta jäi moneksi vuodeksi paikalleen. Suomi koki sitten 1990-laman todella vakavana, kansantuote tipahti 12 %. Vertailukumppanit pystyivät hoitamaan asian yhden ja neljän prosentin pudotuksilla. Vuonna 2008 iski Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilta lähtenyt talouskriisi. Suomi putosi 9 %, Britannia ja Saksa molemmat 5 %.
Kuinka kauan kestää
toipuminen? Sitä kysytään. Kai se riippuu siitä, kuinka paljon elvytetään,
paljonko lainaa otetaan, mutta eniten se sitten riippuu kulutuksen ja sitä
seuraavan tuotannon kasvusta. Katsotaan nyt noista kansantuotekippuroista,
miten nopeasti on saavutettu vanha kriisiä edeltävä taso. Ensimmäisen maailmansodan
jälkeen Englannissa kesti 15 vuotta sotaa edeltävän tason saavuttaminen.
Suomessa ja Saksassa palautumisaika oli vain pari vuotta. Suuri maailmanlama
1930-luvun alussa pudotti Saksassa kansantuotetta 18 %, mutta palautuminen
tapahtui jo 1934. Sama tapahtui Suomessa ja Britanniassa. Toinen maailmansota
oli suuri koettelemus Saksan taloudelle. Kansantuote romahti kolmannekseen
sodanaikaisesta ja sitä edeltäneestä tasosta. Kansantuotteen kasvu sotaa
edeltäneelle ajalle vaati aikaa. Se vaati 10 vuotta, sillä vasta 1955 tuotanto
saavutti sotaa edeltäneen tason niin Saksassa kuin Britanniassakin. Öljykriisi
1973 ei tuonut kansantuotteeseen suoranaista pudotusta. Suomessa kuitenkin tuli
7-8 vuoden stagnaatio. Kehitys pysähtyi. vertailumaissa pysähdys oli vain 3
vuotta. Lama 1990 iski eniten Suomeen. Nousu-uralle pääsy kesti Saksalla 2 vuotta,
Britannialla 3 vuotta ja Suomella 6 vuotta. Silloin oltiin samalla tasolla kuin
laman iskiessä. Viimeinen koettelemus ennen koronaa oli 2008 lama. Saksan 5 %
pudotus kurottiin kiinni 2 vuodessa, britit ovat nyt tuolla tasolla 11 vuoden
takaisella tasolla, Suomella tason kiriminen kiinni kesti 4 vuotta.
Mitä tästä nyt opimme. Saatamme oppia senkin, ettemme
milloinkaan saavuta nykyistä hyvinvoinnin ja kulutuksen tasoa. Vuoden 2008
tason saavutimme vuonna 2011. Esimerkit osoittavat kolmen talouslaman osalta
palautumisen tapahtuneen eri maissa eri nopeudella. Saksa on aina ollut nopein
palautuja. Suomi ja Britannia toipuvat hitaammin.
Tämä kuva kertoo
palautumisnopeudesta historian aikana. Jos kansantuotteen pudotus on ollut alle
10 % palautuminen entiselle tasolle on tapahtunut 2-7 vuodessa. Jos pudotus on ollut
10-20 % palautumiseen on mennyt 5-12 vuotta. Sodista palautumisen tai
talouskriiseistä palautumisessa ei sinänsä ole suuria eroja. Voit moittia
tällaista vertailua epätieteelliseksi. Komponentteja on paljon En väitäkään tämän
olevan mitään taloustieteilijän
viisautta. Tämä on vain tilastojen ihmettelyä. Voidaanko tästä vetää
johtopäätöksiä? No ainakin sen verran voi, että kriiseistä ei selvitä nopeasti.
Koronaviruksen tapauksessa on puhuttava ainakin neljästä tai viidestä vuodesta.
Siinä on pakertamista. Miten käy meidän rakkaiden poliitikkojemme ja
someviisaidemme kun joutuvat vaihteeksi keskittymään yhteiseen ponnistukseen. Terveyttä
kaikille. Seuraavassa blogissani aionkin hieman tarkastella meidän todennäköisiä
kuolinsyitämme, näin koronan ylikorostumisen aikoina.
VastaaPoistaKojamo Oyj ("Kojamo") on perustanut 2 500 000 000 euron EMTN ("Euro Medium Term Note") -joukkovelkakirjalainaohjelman ("Ohjelma"). Irlannin keskuspankki on 20.3.2020 hyväksynyt Ohjelman ohjelmaesitteen ("Ohjelmaesite"), joka tulee olemaan saatavilla Irlannin pörssin internetsivuilla osoitteessa www.ise.ie ja Kojamon verkkosivuilla.
Kojamon nimittämä Ohjelman järjestäjä on Nordea Bank Abp. Kojamo tiedottaa, kun Ohjelman alla lasketaan liikkeeseen lainoja.
Tässä tulee yksinkertaisen taapertajan pohdinta:eikös tämä taantuma olekkin hyvä asia? Unvoluntary simplicity. Linkola sanoo, ettö meidän pitäisi palata elämään 60-l kulutustasoa. Silloinhan tämä olisi vain nopeutettu askel oikeaan suuntaan. Voiko länsimainen talouskasvu aina vaan jatkua? Miksi pitäisi?
VastaaPoista