Haluan esittää
aluksi neuvon arvostetuille ministereille, poliitikoille,
suunnittelustrategeille, kaupunginjohtajille, tutkijoille, kaupunkisuunnittelujohtajille
ja liikennettä työkseen pohtiville virkamiehille. Jo etukäteen hieman turhauttaa,
sillä vanhusten neuvoja ei Suomessa yleensä arvosteta. Olemmehan nuorekas maa
nuorekkaine valtionjohtajineen. Mutta uskalletaan. Neuvo on tällainen:
puhuessanne haasteellisista asioista meille, kansalaisille ja äänestäjille:
puhukaa hitaasti, hiljaa, pohdiskellen, osoittakaa epävarmuutenne, me emme
halua retorisia julistuksia tai älyllistä itsevarmuutta. Asiat eivät ole
yksinkertaisia, niissä ei ole yhtä totuutta. Kansa tietää, sanoi vanha Vennamo.
Näin on. Kansa ei ole kuuntelija. Se on tekijä. Ilman kansan myötävaikutusta
mikään unelma ei voi toteutua. Suomen menestyksekkäin puoluejohtaja nykypäivänä
osaa tämän taidon. Siinä on hänen (arveluttavan) menestyksensä syy. Ottakaa
hänestä oppia, kun puhutte kansalle. Mutta puhukaa omaa asiaanne hitaasti,
harkitsevasti ja selkeästi sumean tulevaisuuden haasteita vastaavalla
epävarmuudella. Silloin uskomme teitä. Sanon nyt selvyyden vuoksi, että fanitan
nykyistä hallitusta ja erityisesti sen maailmanmaineeseen nousseita
naisministereitä. Onhan tänään vielä naisten päivä. Onnea Naisille!
Liikenne- ja
viestintäministeri Timo Harakka
julkaisi muutama päivä sitten suuren manifestin nimellä Liikenteen ja viestinnän suunnat 2020-luvulla. Se oli erinomaisen
innostunut ja toivorikas – itsevarmakin kirjoitus Suomesta tulevaisuuden maana.
Erityisesti siinä korostui hallituksemme vahvat pyrkimykset ”älyn” käyttöön.
Hän halusi lähettää kolme viestiä hallituksen työstä. Ykkösenä on strateginen tulevaisuustyö, toinen on liikenteen palvelujen parantaminen ja
kolmas on 5G-infrastruktuurin päälle rakentuva suurten datamassojen ja reaaliaikatalouden visio. Hän kirjoittaa
vielä, että näitä kolmea asiaa yhdistää se, että ne lisäävät kansalaisten vapautta, parantavat julkisia
palveluita ja kirittävät suomalaisen liiketoiminnan kilpailukykyä
digitaalisessa maailmantaloudessa. Näin Suomesta tulisi entistä suurempi
2030-luvun hyvinvointiyhteiskunnan menestystarina. Hän ei kuitenkaan halunnut
lähteä edes arvailemaan millainen on visio digitalisoidusta,
autonomisesta, päästöttömästä liikkumispalvelusta. Hän sanoi jättävänsä
arvailun sikseen siinä pelossa, että joutuisi saman pilkan kohteeksi mihin ovat
joutuneet rakettiliikenteen ennustajat 60-luvulla. Hän ei maininnut
sähköautojen vallankumouksen ennustajia tai lentävien autojen ennustajia 70-luvulla.
Tiedätkö
mitä tapahtuu ensi vuosikymmenellä?
Niinpä niin,
tulevaisuuden ennustaminen on aina ollut vaikeata. Jos katsoo viimeistä sataa
vuotta, kunkin vuosikymmenen alkuvuotta, olisiko tulevaisuutta seuraavaksi
kymmeneksi vuodeksi voinut ennustaa? Ei olisi, suuret maailmanhistorian
tapaukset tulivat aina yllättäen. Vuonna 1900 ei voitu ennustaa kultakauden
päättymistä ja Venäjän alkanutta liikehdintää, vuonna 1910 kukaan ei ennustanut
ensimmäistä maailmansotaa eikä Venäjän vallankumousta, vuonna 1920 kukaan ei kyennyt
ennustamaan vuosikymmenen lopun maailmanlamaa, vuonna 1930 kukaan ei tohtinut
ennustaa Hitlerin valtaannousun ja kansallissosialismin seurauksia, vuonna 1940
kellään ei ollut hajuakaan maailmansodan lopputuloksesta, vuonna 1950 kukaan ei
uskonut Länsi-Saksan ja Italian talousihmeeseen, vuonna 1960 kukaan ei osannut
ennustaa ehkäisypilleriä tai laajoja opiskelijamielenosoituksia, vuonna 1970
kukaan ei ennustanut öljykriisiä, vuonna 1980 kukaan ei voinut ennustaa Saksan
yhdistymistä ja Neuvostoliiton hajoamisprosessia, vuonna 1990 ei ennustettu
Kiina-ilmiötä eikä digitaalivallankumousta, vuonna 2000 harva uskoi Donald
Trumpin valintaan Yhdysvaltojen presidentiksi, vuonna 2010 ilmastonmuutosta
vielä epäiltiin. Onko tulevaisuuden ennustaminen mahdollista, jos
maailmanhistorian merkittäviäkään tapahtumia ei osata ennustaa edes kymmen
vuoden tähtäyksellä?
Heikolla
jäällä kannattaa liikkua varovaisesti
Ministeri Harakan hyvät
tulevaisuuden ennusteet ovat siten kokemukseen perustuen varsin epävarmalla
pohjalla. Hän ei ilmeisesti usko kriisin mahdollisuuteen. Ei ota sitä ainakaan
puheeksi. Kukaan ei toivo kriisejä.
Ne kuitenkin lymyävät taustalla ja toistuvat vääjäämättömästi. Nykyään puhutaan
paljon resilienssistä eli kriisitietoisuudesta tai kriisien sietokyvystä. Kaupunkeja
ja valtioita mitataan sietokyvyn mukaan. Liikenne on usein tärkeä osa
kriisitietoutta, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kestävää kehitystä. Kaikkialla
puhutaan ilmastonmuutoksesta, joukkoliikenteen parantamisesta, reittioppaista,
kävelystä ja pyöräilystä. Näyttää siis siltä, että olemme yhteisellä asialla
koska sanat, lauseet ja julistukset ovat lähes identtisiä.
Palataan
vielä Harakan sanomisiin: ”Vapaus liikkua ja vapaus saada ja jakaa tietoa, ovat
vapauden kokemuksista tärkeimpiä. Sivistysvaltioissa ihmisen pahin rangaistus on se, kun liikkumista
rajoitetaan, ihminen suljetaan vankilaan”, näin sanoo ministeri ja jatkaa: ”Liikenteen
osalta vapauden mielikuva liittyy vahvasti yksityisautoiluun. Tätä hyödyntää
myös autokaupan etujärjestöjen kampanja otsikollaan Vapaus valita auto. Mutta
joku ristiriita tässä nostaa päätään. Ensimmäinen perustelu tämän kampanjan
sivustolla on, että ’auto on monelle välttämättömyys’. No mikä on se vapaus
valita auto, jos vaihtoehtoa ei ole? Sehän on pakoksi naamioitu vapaus. Sen
sijaan ne, jotka ovat voineet vapaasti valita, ovat usein päättäneet käyttää
rahansa muuhun kuin auton omistamiseen.” Näin siis sanailee ministerimme. Hänen
bloginsa saa kiivaita kommentteja. Joku sanoo tätä kautta hänen viimeisekseen
parlamentissa. Joku selvittelee perusteellisesti omia matkatarpeitaan ja
henkilöauton käytön oikeutusta. Kansa puhuu.
Vapaus liikkua ja vapaus valita
Vapaus liikkua ja
vapaus valita – ne ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Muutos kulkutavoissa voi
tapahtua vain vapaan valinnan kautta. Vapaudesta ollaan valmiita maksamaan
tiettyyn rajaan saakka. Tuon rajan ylittyminen tai sitä lähestyminen ovat
ankaran poliittisia kysymyksiä. Vapauden riistolla saattaa olla vaikutusta
äänestyskäyttäytymiseen. Hyvä globaali tavoite törmää henkilökohtaiseen
kukkaroon. Joku taas sanoo autoilun olevan sellainen asia, että siitä maksetaan
mitä vain – jos pakko on. Pakko on, jos kriisi tulee. Autoilun kustannukset
perheiden taloudessa ovat 12 %. Polttoainekustannusten osuus on noin 5 %.
Voidaanko yksin polttoaineen verotusta kiristämällä saada aikaan tavoiteltu
muutos? Sehän voisi maksimissaan merkitä 1 % kustannuslisää kotitalouksille. Ei
voida. Tarvitaan muita keinoja.
Keinovalikoimaa
Keinovalikoimassakin
löytyy. Ministeri sanoo: ”Kaupunkiseuduilla on lisättävä joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja parannettava kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä. Joukkoliikennettä on täydennettävä älykkäillä liikkumispalveluilla, joilla
liityntäliikenne räätälöidään
jokaiselle aidosti kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Liikkumispalvelut eli mobility as a service eli MAAS on
kaupunkiseutujen tulevaisuuden kulkumuoto, mutta melkeinpä vielä
välttämättömämpi osa haja-asutusalueiden älykkäitä liikkumisratkaisuja. Maaseutu on MAAS-seutua parhaimmillaan.”
Hän puhuu myös yhdistetyistä koulu-, inva-, kela-, yms-kuljetuksista. Tätä on pitkään
pohdittu. On kysymys isosta rahasta niin säästöinä kuin kustannuksinakin.
Sanotaan nyt, että joukkoliikennemarkkinat ovat yhteensä 1,4 mrd., taksin, koulukuljetusten
ja kela-kuljetusten markkina on puolestaan 1,2 mrd. Ongelmahan tässä on se, että toimenpiteiden
yhdistäminen vaativat koordinaatiota. Se on vaikein asia tässä yhteiskunnassa.
Ei tämäkään juttu
MaaS laskuoppina mikään ongelmaton juttu ole. MaaS:in ideana on vähentää
henkilöautoilua. Osa matkustajista siirtyisi joukkoliikenteeseen, osa
pyöräilyyn ja osa ajoneuvovuokraukseen, ubereihin tms. Tein ajatuskokeen. Jos
Helsingin seudulla siirtäisi 30 % henkilöautokilometreistä muille kulkutavoille,
niin mitä tapahtuisi? Siirsin joukkoliikenteeseen 12 %, pyöräilyyn 10 % ja
vuokra-autoiluun 8 % nykytilanteen henkilöautokilometreistä. Tapahtui niin että
joukkoliikennemenot kasvoivat 42 %, henkilöautoilun kustannukset vähentyivät 30
% ja pyöräily nousi viisinkertaiseksi ja vuokra-autoiluun ja muuhun ride-hailing
toimintaan käytettävät rahat kasvoivat hurjasti. Kokonaisuudessaan
liikennekustannukset (ilman aikakustannusta) nousivat 16 %. Onko tämä toivottu
lopputulos? En tehnyt vastaavaa vertailua maaseudulla, vaikka ministeri uskoikin
maaseudun MaaS:in toivealueeksi. Ehkä joskus toiste.
Olen kehittynyt. Jo lapsena minut indoktrinoitiin
autoilijaksi. Sisareni tekee parhaansa muuttaakseen suuntaani. Lopuksi olen
muuttunut. Tarjoan MaaS -palveluja maaseudulla läheisille ystävilleni. Odotan
kutsua Helsingin uberiksi.
Hallitus puhuu biopolttoaineista, sähköautoista ja kaasuautoista. Niiden osuutta
niin henkilöautoista kuin tavara-ajaneuvoistakin pitäisi kasvattaa rajusti.
Ministeri Harakka nyt puheessaan hieman toppuuttelee sähköautoinvaasiota. Hän
sanoo: ”On toki edistysaskel, kun siirrytään bensa-autoista sähköautoihin ihan
niin kuin siirryttiin mekaanisista kirjoituskoneista sähkökirjoituskoneisiin.
Jos ajattelemme vain parannuksia kirjoituskoneisiin, emmekä hahmottele
laajemmin koko informaation infrastruktuurin mahdollisuuksia, käytämme valtavan
määrän aikaa ja energiaa aikamoiseen näpertelyyn.” Sähköautokanta kasvoi viime vuonna
2500 kappaleella, kaasuautot 4100 kappaleella. ja kaasukonversioita tehtiin ehkä muutama sata.
Vaikka tämän vuoden alussa myynti onkin huomattavasti kiihtynyt kehitys ei
riitä mihinkään.
Jos päästöjä halutaan vähentää tavoitteiden mukaisesti
sähköautoja tulisi myydä 20000 kappaletta vuodessa. Näissäkin laskemissa on
eräs harha. On tapana puhua sähköautojen nollapäästöistä. Todellisuudessa
sähköauton valmistus tuottaa 12 tonnia CO2-päästöjä. Tonnit vain jäävät
valmistajamaahan.
Raidehankkeet ovat olleet myönteisellä tavalla esillä. Tänään lehdet kertoivat Turun
tunninjunan ja Tampereen Suomiradan sopimuksista valtion ja kuntien kesken.
Hyvä juttu. Olen raideliikennerakastaja ja kannatan ehdottomasti näitä hankkeita.
Kannatan myös Lentorataa. Pisaran olisin lykkäämässä kauemmaksi, tekisin
mieluummin Töölön metron. Tallinnan tunnelista en haluaisi edes keskustella. Olen
kuitenkin jo aiemmin kritisoinut puheita ratahankkeista ilmastomuutoksen
tärkeinä torjuntakeinoina. Tein kerran laskelman asiasta. Havaitsin 100 euron
CO2 ekv -päästöjen tonnihinnalla ratojen oikeutetuksi investoinniksi vain yhden
miljardin. Nythän rahaa kuluisi 3-5 kertainen määrä. Näiden ratojen hyödyt tulevat
vain pieneltä osalta kasvihuonekaasujen torjunnasta. Voisitteko hyvät
advokaatit tuoda tämänkin esille juhlapuheissanne.
Ilmiöitä
Ministeri Timo
Harakan ansiokas puhe sai minut vielä hieman eläkeläisen dementiantorjuntana
tarkastelemaan ajan ilmiöitä.
Suomi vanhenee, eri
ikäluokat toimivat eri tavoin. Mitkä ovat erot? Tilastokeskuksen tiedot
vuodelta 2016 kertovat 35-44 ikähaitarissa olevien kuluttavan selkeästi eniten.
No älä hermostu. Heillä on lapsia, ruokakunnat ovat suurempia jne. Ruokakunta
on kuitenkin talousyksikkö joka omistaa autoja, asuntoja, tarkastellaan nyt
tätä, vaikka se voi johtaa harhaan. Yritän etsiä ikääntymisen vaikutuksia.
Paljonko nuoret eläkeläiset ja vanhat yli 75-vuotiaat kuluttavat? Kun
keski-ikäisiltä kotitalouksilta palaa 50000 euroa kuussa niin juuri eläkkeelle
menneet pärjäävät runsaalla 30000:lla. Yli 75-vuotiaat jo 20000:lla. Asialla
saattaa olla myönteisiä vaikutuksia liikennehaasteisiin. Millaisia? Kannattaisi
tutkia tarkemmin. Pyöräilyn ja kävelyn hurjien kasvuodotusten suhteen ne
saattavat kuitenkin olla kielteisiä. Sanoo innokas sähköpyöräilijä.
Verrattaessa maan
eri osia havaitaan kotitalouksien kokonaiskulutus suurimmaksi Helsingissä ja
Uudellamaalla. Helsingin seutulaisilla kuluu rahaa 18 % enemmän kuin
savolaisilla. Tulotasokin on muuta maata korkeampi ja yksityisen liikenteen kokonaiskustannukset
jäävätkin 11 %:in menoista. Muualla maassa ollaan tasolla 13-16 %. Absoluuttisesti
uusmaalainen kotitalous käyttää henkilöautoon ja matkalippuihin 4900 euroa
vuodessa, kun Pohjois- ja Itä-Suomessa kuluu 5400 euroa vuodessa. Helsingin
seudun kulutus asumiseen (osuus ruokakunnan menoista) on 38 %, sama osuus
vallitsee koko maassa. Virkistykseen,
kulttuuriin ja sekalaisiin menoihin helsinkiläiset ja uusmaalaiset käyttävät
pari prosenttiyksikköä suuremman osuuden kuin kaikki suomalaiset. Terveyteen
taas kuluu Helsingin seudulla suunnilleen 3,4 % kotitalouksien menoista, kun
koko maan luku on 3,5 %. Ihmeellisen tasaisia nämä luvut, mutta niin se on,
että kun tiiviissä urbanisaatiossa asutaan, kulutetaan kokonaisuudessaan myös
enemmän. Tämä koskee myös ilmastopäästöjä.
Nykyisin henkilöliikenteen
päästöt Suomessa ovat noin 7 milj. tonnia CO2 ekv. Vähennystä olisi saatava
rajusti. Sanovat että viidennekseen. Sanovat myös olevan tarpeen lisätä
kaupungistumista ja tiivistä asumista sekä erityisesti olisi käveltävä ja
pyöräiltävä enemmän. Jos pelkästään saisimme kaupunkimaisia alueita kasvamaan
ja haja-asutusalueita entisestään harvenemaan päästöt olisivat tulevaisuudessa
6,3 milj. tonnia. Jos taas saisimme ihmiset kävelemään, pyöräilemään ja
käyttämään joukkoliikennettä 1,5-2 kertaa nykyistä enemmän, henkilöautojen
käytön vähentyessä vastaavassa määrin päästöt putoaisivat 6,5 milj. tonniin. Ei
riitä mihinkään. Teknologia näyttää olevan ainoa ratkaisumme. Koko tämä
ponnistelumme näyttää jäävän autotehtaiden huoleksi. Jos pelkkä teknologia purisi
saisimme päästöt putoamaan 2,7 milj. tonniin ja kaikki nämä yhdessä oltaisiin
jo alle kahden tonnin.
Onpa tästä asiasta
kirjoiteltu:
Tässä jäi nyt kokonaan käsittelemättä tavaraliikenne. Ehkä
syynä oli se, ettei Harakka juurikaan maininnut tavaraliikennettä. Se tuottaa
puolet liikenteen CO2 ekv-päästöistä. Harakka kylläkin mainitsi digitaalisuuden
merkittäväksi keinoksi vähentää bisnesliikkuvuutta. Halutaanko sen vähentävän myös
sukulaisvierailuja, kesämökkeilyä tai treenikuljetuksia? Ei varmaan.
Digitaalisuudella voi olla vaikutuksia tavaran jakelun optimoimisessa. Se ei
kuitenkaan muuta tavaraa biteiksi. Bisnekseen liittyvä matkailu on pieni osa
kokonaisliikenteessä, mutta mikä pienessäkin positiivista – skype-kokoukset lisääntyvät.
Tuliko tästä harjoituksesta jotain johtopäätöksiä? Kyllä
minulle ainakin sisäänrakennetusti. Ja sitten tuo vanhan neuvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti