Suomalaiskansallisen koiratappelun ajoittuminen Euroopan
ja Suomen suuren pienen kansainvaelluksen hetkeen on huono yhteensattuma. Onko
se sattuma? Se ei sittenkään ole täysin sattuma. Molempien kriisien syy on
sama: työttömyys. Suomessa tilanteen pysyvyys on herättänyt toivottomuutta.
Mikään ei muutu, käännettä parempaan ei tapahdu. Meillä tilanne koetaan
toivottomaksi. Muualla jo kääntyy parempaan, meillä ei. Toista on kuitenkin
kehitysmaiden työttömyys, se on todella toivoton. Juuri kreivin aikaan saimmekin
me RIL:in seniorit aivan mainion oppitunnin Lähi-idän tilanteesta. Sen antoi
meille torstaiesitelmässään Suomalaisella Klubilla Yliopiston maantieteen
laitoksen professori Hannu Juusola. Hän puhui asiantuntevasti nykyisestä ongelmasta.
Monet kuulijana olleista lukuisista senioreista olivat kiertäneet maailmaa ja
juuri noissa ongelmamaissa. Hekin olisivat voineet pitää monta hyvää esitelmää.
Ainakin kommentit olivat hyviä ja asiantuntevia.
Urheilussa selostajat puhuvat asenteista. Susijengi
pelasi selostajien mukaan oikealla asenteella. Susijengin pelaajat olivat
kuitenkin tyytyväisiä hävittyään Serbialle. Se tappio tuntui pelaajista melkein
voitolta. Mutta jatkopaikkaa ei tullut. Kyllä silloin kelpaa jo tyytyväisenä
hävitäkin. Oliko asenne oikea? Ei ollut!
Asennevamma on myöskin Suomen hallituksen ja
ammattiyhdistysliikkeen ottelussa. Puolin ja toisin. Tuntuu täysin
käsittämättömältä kuunnella TV-uutisissa tai nyt juuri tänään Rautatientorilta
suomalaisten ammattiyhdistyspomojen ja pomottarien innostuneen vaahtoavaa
puhetapaa, siinä on kyllä innostusta ja tunnetta muillekin jakaa, mutta järki
ja maltti puuttuvat. Yhtä oudolta tuntuu
kuunnella Häkämiehen narisevan kuivaa, täysin tunteetonta näkökulmaselostusta
työnantajien vinkkelistä. Ollaan kuin täysin kahdessa eri maailmassa, vaikka
todellisuudessa ollaan samassa veneessä. Toinen vain soutaa ja toinen huopaa.
Toista on Välimeren ja Kreikan meren kumiveneissä. Siellä on vain yksi suunta.
Suunta on kohti täydellistä tuntematonta. Soudetaan henkensä kaupalla kohti
vihamielistä vastarantaa. Veneen työntävät vesille jo rahansa ottaneet.
Rahattomaksi nyljetyistä uhreista on päästävä nopeasti eroon.
200000 turvapaikanhakijaa,
tottako?
Ilta-Sanomien, vai oliko Iltalehden lööppi, julisti
tänään Suomeen tulevan 200000 pakolaista. Itse kysyn onko nyt menossa ”suuri
kansainvaellus”? Haluan hieman ymmärtää asiaa penkomalla tilastoja. Mitä sieltä
tuleekaan? Ainakin selviää tämän hetkinen tilanne - ehkä. UN ennustaa
Eurooppaan tulevan Välimeren yli vuonna 2016 noin 850000 ihmistä. Se on sama
määrä kun tänä vuonna. Suomeen siis
tulisi lööpin mukaan 25 % kaikista tulijoista. Se on nyt mieletön ajatus. He
ovat pakolaisia tai ainakin ilmoittautuvat sellaisiksi. Pakolaisia ovat
virallisen määrityksen mukaan ihmiset jotka pakenevat aseellista yhteenottoa tai
vainoa. Maailmassa on tällä hetkellä 20 miljoonaa virallisen pakolaisstatuksen
omaavaa ihmistä. Siirtolaisia on muuten 200 miljoonaa henkeä. Nyt juuri tänä
vuonna 2015, tähän päivämäärään mennessä, arviolta puoli miljoonaa pakolaiseksi
pyrkivää on saapunut EU:n rajoille tai ylittänyt ne. Heistä 70 % saapui Kreikkaan
ja 28 % Italiaan. 70 % viime kuukausien tulijoista oli syyrialaisia. Syyrialaisten ja afgaanien ryntäys Turkista
Kreikkaan on nopeasti ja kahden viime kuukauden aikana muuttanut tilastotilanteen.
Pääosa tulijoista saapuu naapurimaiden pakolaisleireiltä. Ei ilmeisestikään suoraan
taistelukentiltä tai niiden vaaravyöhykkeiltä. Leireillä on tukalat ja sietämättömät
olot. Kovin houkuttelevilta eivät televisiokuvien mukaan näytä myöskään
suomalaiset vastaanottokeskukset patjarivistöineen. Kertovat joidenkin
pakolaisten jo ilmaisseen tyytymättömyytensä suomalaiseen
matkailukvaliteettiin.
Euroopan maissa oli
kesäkuussa 200000 syyrialaisten turvapaikkahakemusta. Naapurimaissa oli 4
miljoonaa leiriläistä. Maan sisäisiä pakolaisia on 7 miljoonaa. He eivät pysty
jättämään hakemuksia. Heitä on kolmannes väestöstä.
Kuva kertoo
syyrialaisten pakolaisten määrän eri maissa 4. syyskuuta 2015. Turkki, Libanon
ja Jordania ovat taakan kantajia. Euroopassa on 10 % akuuteista pakolaisista.
Rikkaat naapurimaat Saudi-Arabia, Emiraatit, Qatar ja Kuwait kieltäytyvät
auttamasta. Syyrialaisia ja irakilaisia perheitä oli myös runsaasti pietarilaisen
hotellin vieraina, kun siellä olin pari viikkoa sitten. Kaikki eivät joudu
juoksemaan metsien läpi ja ratoja pitkin.
Tuhotut kaupungit.
Tuokin ihana Aleppo. Jälleenrakennus tulee aikanaan. Ensin on saatava korjattua
ihmisten väliset sisällissodan haavat. Sitä ennen on saatava rauha. Tästä kaikesta meillä on kokemusta. Olemmeko
mukana?
Paljonko olisi tulijoita?
Kysymys kuuluu onko nykyinen pakolaisvirta poissa meidän
hallinnastamme? Näin sanovat ministerit. Onko Syyriasta (23 milj. as.) ja
Afganistanista (32 milj. as.) tulossa loppumaton virta ihmisiä. Virta johon
vielä liittyvät kasvavina sivujokina Irak (37 milj. as.) ja Pakistan (190 milj.
as.). Näissä maissa on yhteensä 282 miljoonaa asukasta. Jos nyt leikisti oletetaan, että Syyriasta
pakenisi vielä 1 miljoona ihmistä, ja että jos jouduttaisiin sijoittamaan naapurimaiden
pakolaisleirillä olevia vielä 2 miljoonaa ihmistä ja että Afganistanista
pakenisivat ne joita Taliban vainoaa, arviolta 2 miljoonaa ihmistä, ja että
vielä Irakista pakenisi kolmasosa nyt vainotuista sunneista, eli noin 3
miljoonaa sunnia, niin paljonko on potentiaalia? Pakistan on paras unohtaa heti
ja lopullisesti, pidetään Pakistan turvallisena maana vaikka väkisin. Tällä
laskuopilla, Pakistan unohtaen, tulijoita olisi 8 miljoonaa ihmistä. Afrikassa
potentiaalia on vielä paljon enemmän. Nyt pakolaisia synnyttäviksi
turvattomiksi maiksi on arvioitu Eritrea ja jopa öljyrikas Nigeria. Sudan on
yksi sellainen. Miksi Egypti ja Libya eivät ole listalla? No, Libyasta ei sinänsä
ole vaaraa, siellä on vain Suomen verran asukkaita - hehän voisivat tulla
kaikkia. Mutta Egypti (89 milj. as), he
kun lähtevät liikkeelle on oksat pois ranskanpullista. Tuntuu siltä, että
pakolaiset eivät juurikaan pääse liikkeelle rahattomina eivätkä varsinkaan
maista jotka ovat todella köyhiä. Vaikka ei tämäkään ole aivan totta, syyrialaiset
ja eritrealaiset ovat maailman köyhyyslistan häntäpäässä, siellä on myös
nigerialaiset öljystä huolimatta. Onkin niin että pakenijat ovat aktiivista
keskiluokkaa maassaan. Rahaa kerätään vahvoille lähtijöille.
Maailman väkiluvun
ennustetaan kasvavan 10 miljardiin, siitä se sitten lähtisi putoamaan ja
kahdensadan vuoden päästä oltaisiin nykylukemissa. Eurooppa on pieni tekijä
maailmantilastossa. Jos väki tänne haluaa eikä talouselämä omilla seuduilla
kehity tulijoita riittää. Miljoona tulijaa vuodessa Eurooppaan ei tunnu
missään. Afrikan väkiluku kasvaa vuodessa 30 miljoonalla asukkalla.
Mediaani-ikä alueella on 18 vuotta. Siis puolet väestöstä on alle 18-vuotiaita.
Jos alueelle ei kehity omaa elinkeinotoimintaa ja jos afrikkalainen yhteisö
yhdessä kehitysmaaviisaiden kanssa tässä tuotannon kehittämisessä epäonnistuu,
meille on yksin Afrikasta tarjolla ylen määrin enemmän väkeä kuin tuo Euroopan
vaatima 1,5-2 miljoonaa siirtolaista vuodessa.
Paljonko Eurooppa
tarvitsee tulijoita?
Euroopassa on nykyään 740 miljoonaa asukasta. EU 28
väkiluku on 505 miljoonaa asukasta. Oletetaan, että Euroopan väkiluvun
säilyttäminen nykyisellä tasolla olisi tavoite. Tämän tavoitteen
saavuttamiseksi Eurooppa tarvitsee vuosittain puolitoista miljoona siirtolaista
vuodessa, työväestön määrän säilyttämiseksi tarvittaisiin runsaat 2,5-3
miljoonaa siirtolaista vuodessa ja huoltosuhteen säilyttämiseksi tarvittaisiin
mahdottomat 20 miljoonaa siirtolaista vuodessa. Syntyvyyden vaikutus on suuri.
Jos koko EU-Euroopan syntyvyys on samalla tasolla kuin Espanjassa, Italiassa ja
uusissa jäsenmaissa tarvitaan vuodessa vieläkin enemmän siirtolaisia väkiluvun
pitämiseksi vakiona. Jos syntyvyys nousisi Skandinavian maiden ja Ranskan
tasolle, tarve olisi vastaavasti ehkä vain puoli miljoonaa siirtolaista
vuodessa – siis väkiluvun säilyttämiseksi. Kyllä kai on selvä että me
tarvitsemme Eurooppaan nuorta väkeä. Mutta onko sitä tulossa liikaa? Jos
maailman köyhyys pitäisi tasata, niin ainoa keino olisi ottaa sosialismi
käyttöön. Mutta se ei taida olla meidän tavoitteemme. Rajat kiinni ja Schengen
romukoppaan? Ei taida sekään auttaa, nytkin kansa vyöryy rajojen yli netistä
saatavien neuvojen avulla ja uudenajan matkatoimistojen myötävaikutuksella.
Pohjoismaissa, Euroopassa
ja USA:ssa siirtolaisten osuus väestöstä on 10-15 %. Suomi on ollut varovainen
tai sitten tulijoita ei ole ollut. Vasta nyt on Suomesta tullut houkutteleva. Siirtolaisten
osuus on vain runsas 5 %. Nyt taitaa pakostakin käydä niin, että Suomen
siirtolaisosuus nousee prosentilla parilla. Se ei ole paha asia. Syyrialaisia
ja irakilaisia kannattaa ottaa vastaan, ne ovat molemmat kulttuurikansoja.
Uskokaa, minulla on henkilökohtaisia hyviä kokemuksia! Onko teillä huonoja
henkilökohtaisia kokemuksia? Toisaalta muuten olen varma, että meidän
skandinaaviystävämme ovat keksineet palkata propagandisteja, jotka kertovat
Suomen erinomaisuudesta ja ohjaavat tulijat pohjoisen juniin.
Oikeastaan tässä
kuvassa esiintyvät syyt ja seuraukset. Afrikassa ja Lähi-idässä kansan mediaani-ikä
on erittäin alhainen. Kun se meillä on 43 vuotta niin Somaliassa, Eritreassa ja
Nigeriassa se on 18 vuotta. Syyriassa mediaani-ikä on 23 vuotta ja Egyptissä 25
vuotta. Ostovoimakorjattu kansantuote on siirtolaisia tuottavissa maissa 1500
USD per nuppi kun se Saksassa ja Pohjoismaissa on 45000 USD per nuppi ja
rikkaimmissa öljymaissa yli 120000 USD per nuppi.
Lisää siirtolaisia?
Voiko siirtolaisuus laajentua tuntuvasti Euroopassa?
Miten siirtolaisvaltaiset maat pärjäävät? Maailman rikkaimmissa maissa, Gulfin
alueella, siirtolaisia ja siis vierastyövoimaa on 70-80 % väestöstä. Tämä
korrelaatio siis kertoisi, että mitä enemmän siirtolaisia sitä paremmin
pyyhkii. Toisaalta köyhät maat kuten Jordania, Turkki ja Libanon joutuvat
kantamaan valtavaa pakolaistaakkaa. Pakolaiset eivät ole kuitenkaan siirtotyöläisiä,
mutta monella heistäkin on toive joskus palata kotiin. Niinhän siirtotyöläiset
useimmiten haluavat ja ajattelevat ja/tai joutuvat pakostakin palaamaan..
Pohjoismaista Suomi on pitänyt itsensä erossa siirtolaisuudesta. Vuoden 2014 luku
oli noin 5,4 % väestöstä kun vastaavasti Ruotsissa siirtolaisia on 16 % ja
Norjassa 14 % väestöstä. Meillä ei siis kannattaisi liikaa säikähtää nykyistä
tilannetta. Suomella on hyvinkin varaa ja syytä käyttää nyt tilaisuutta hyväkseen
ja ottaa vastaan nimenomaan syyrialaisia ja irakilaisia. Me täällä Suomessa
emme ole olleet kovinkaan syyllisiä rauhattomuuden viemiseen näihin maihin.
Emme ole myöskään mukana Natossa joka aktiivisesti oli edesauttamassa kriisien
eskaloitumista Irakissa ja Libyassa. Syyrian takatalveksi muuttunut arabikevät
sai myös vahvaa tukea länsimaiselta yhteisöltä ja todella pieleen meni. Siitäpä
sitten edestämme löydämme nykyisen maailmantilan ja Tornion virtauksen.
Maailman rikkaat
elävät vierastyövoiman avulla. Siirtolaisväestöä ei kuitenkaan näissä maissa
pyritä kotouttamaan. He pysyvät omina yhteisöinään ja lähtevät sitten kotiin
kun työt loppuvat. Pakolaisilla on toisenlainen tilanne. Maailmassa on siirtolaisväestöä
200 miljoonaa ja pakolaisia 20 miljoonaa.
Onko nyt suuri
kansainvaellus?
Suurten
kansainvaellusten aikaan tuhottiin Rooman tuhatvuotinen valtakunta. Silloin
oli Länsi-Roomassa noin 40 miljoonaa asukasta ja Itä-Roomassa 20 miljoonaa asukasta.
Italiassa asui noin 7 miljoonaa ihmistä ja Roomassa 1,5 miljoonaa asukasta.
Heistä noin 35 % oli orjia - sen ajan siirtotyöläisiä. Kansainvaellusten
yhteydessä liikkui paljon väkeä. Rooma tuhoutui ja kaupungin asukasluku putosi
miljoonaluokasta pikkukaupungiksi. Paljonko oli vaeltajia? Jotkut lähteet
väittävät vaeltajajoukot suhteellisen pieniksi. Minä en nyt löydä tähän lukuja.
Auttakaa!
Orjakaupassa
Atlantin yli kuljetettiin parinsadan vuoden aikana 20 miljoonaa ihmistä.
Parhaina orjavuosina kauppiaat rahtasivat 150000 orjaa rapakon yli. Pohjois-Amerikan kansainvaellukset
alkoivat 1900-luvun alussa. 5 miljoonaa mustaa ja vielä enemmän valkoisia
siirtyi Etelävaltioista pohjoiseen Toisen maailmansodan jälkeen useampia
miljoonia etelävaltiolaisia siirtyi jälleen pohjoiseen työn perässä. Stalin oli
aktiivinen pakkosiirtäjä 30-luvulla. Hän siirsi 3 miljoonaa kulakkia Siperiaan. Tarkoitus oli
poistaa tämä ihmisluokka. Hän loi myöskin Gulag-vankileirien
saariston. Tähän saaristoon joutui tutustumaan 20 miljoonaa onnetonta. Hitlerin keskitysleireille joutui myös
20 miljoonaa ihmistä. Juutalaiset olivat tuhoamisen rodullinen pääkohde, mutta
leireille ja tuhoon vietiin myös sotavankeja, mustalaisia, homoja, ,
intellektuelleja ja muita ”yhteiskunnalle vaarallisia yksilöitä”. Toisen maailmansodan jälkeen 15
miljoonaa ihmistä harhaili kodin menettäneenä ja kaiken menettäneenä. Suomessa
puoli miljoonaa karjalaista joutui kotoutumaan vieraille seuduille. Britannian
imperiumin hajotessa Intiassa syntyi valtavia pakolaisvirtoja. 15 miljoonaa muslimia
siirtyi omalle maaperälle ja vastaavasti saman verran hinduja ja sikhejä siirtyi
Intian puolelle. Puoli miljoonaa ihmisiä oli kuollut edeltävässä uskonsodassa. Intian diasporaa on pidetty tähän asti
suurimpana kansainvaelluksena.
Amerikan
siirtolaisuus on ollut kautta aikojen yksi suurista siirtolaistapahtumista. Väkeä
meni rapakon yli hieman vaihtelevasti, usein kuitenkin yhden miljoonan
vuosivauhtia. Se on saman verran kuin nyt on ollut Eurooppaan pyrkimässä. Kaiken
kaikkiaan laillisia siirtolaisia on rekisteröity 200 vuoden aikananoin 100 miljoonaa
matkaajaa.
Vastauksena itse asettamaani kysymykseen sanon tämän
nykyisen kansainvaelluksen olevan pieni suuri kansainvaellus. Mutta sen takana väijyy
suuren ja todella hallitsemattoman kansainvaelluksen vaara.
Setä, Teitpä taas miehen työn. Paljon on meilläkin ollut julkista lammastelua, villoja vain niukasti, tähän mennessä ei lainkaan. Blogisi on mittakaavoiltaan oikein valittu, pitkälti paras asiasta nähty tarkastelu. Suurin osa suomalaisesta keskustelusta on ollut itseään toistavaa paskan jauhamista puoluepoliittisin tavoittein.
VastaaPoistaEli lyhyesti: kiitos
Kuullaan
Mattikoo
Kiitos Pena osallistumisesta PL-päiville ja kiitos taas humanistis-analyyttis-realistisesta blogistasi.
VastaaPoistaAinoa kohta analyysissäsi, joka luullakseni vain osaksi pitää paikkansa, ovat Afrikan tulevaisuutta ja sieltä tulevia kansainvaelluksia koskevat arviosi. Kuvittelen paikan päällä tekemieni kansalaishavaintojen pohjalta, että merkittävässä osassa Etelä-Afrikan maista (Etelä-Afrikka, Mosambig, Zimbabve ja Botsvana) kehitys voi olla hyvinkin suotuisa ja nuo maat tulevat imemään itseensä runsaasti väkeä Afrikan muista osista. Noissa maissa on osin vältetty sisällis-sodat tai sitten sodat ovat loppuneet. Potentiaalia noihin maihin tuo paitsi älyttömän suuret luonnonvarat, niin myös suotuisa ilmasto sekä mittaamattomat peltovainiot ja puutarhaviljelyyn sopivat alueet. Mutta ennen kaikkea tuo mainitsemasi nuori väestö ja lisäksi meidän näkövinkkelistämme perusteettoman positiivinen elämänasenne. Infra ei ole niin huonossa kunnossa, kuin valkoinen mies kuvittelee ja uutta rakennetaan paikoin vimmaisasti; varmaan pääasiassa omaa etuaan ajavan Kiinan varoilla. Jatkan tätä osallistuvaa havainnointiani taas ensi talvena. Välitilinpäätöksessäni suositan jo nyt varovaista painotusta ja liikettä kohti Afrikan eteläisiä valtioita.
Edelleen pakolaisasioissa. Parhaimmillaan meillä Suomessa on Eurooppa-keskeinen, mutta yleisimmin korostetun kansallinen tendenssi paitsi taloutta, niin myös muita kulttuureja, muukalaisia, pakolaisia ym. koskevassa ajattelussa. Se turvaa henkistä protektionismiamme ja ”koivu ja tähti-maailmankuvaamme”. Mutta meitä pitää ymmärtää. Useat muut maat ovat saaneet harjoitella kulttuurien vuorovaikutusta ja kansallisuuksien sekoittumista satoja, ellei tuhansia vuosia. Ovat saaneet siitä ensin haitat ja sitten myöhemmin ennen kaikkea hyödyt. Toisin on meillä. Me kohtasimme sekoittumisen vähäisessä määrin vasta toisen maailmansodan aikana saksalaisen sotilaan muodossa. Sitä ennen kansainväliset ihmissuhteet olivat hyvin harvinaisia. Mitä nyt vieraat sotajoukot joskus ja laukkuryssä vähän säännöllisemmillä vierailuillaan aiheuttivat. Varmaan tässä kuitenkin lopulta käy niin, että muutamassa kymmenessä vuodessa Suomikin on osa tummaverisempää, nykyistäkin monikulttuurisempaa Euroopan Yhdysvaltoja, jossa huonosti sikiävä valkoinen mies on vähemmistönä omalla maallaan. Luotan kuitenkin lujasti siihen, että maailman myllerryksissäkin onnistumme Koillis- ja Itä-Suomessa säilyttämään riittävän määrän geneettisesti- ja tautiperimältään arvokasta alkuperäisväestöä.
Paras lopetella, ennen kuin menee yhä hullummaksi. Blogeillasi on provosoiva voima.
t. Pekka
P.S. Sanoivat siellä, että Robert Mugabe ei enää pitkään aikaan ole ollut todellinen vallankäyttäjä, vaan se on tomera ja paljon nuorempi rouva. Sitten omin silmin havaitsin, että kiinalaiset ovat joutuneet luovuttamaan varsinaisen työnteon paikallisille asukkaille ja ovat enemmänkin taustalla. Kyllä siellä aina kuitenkin Kiinan pojan pää asfalttiaseman tai sepelimurskaamon kulmalta pilkisti.
Pekka
PoistaKommentissasi liikuit Mugaben maisemissa, siellä minäkin olin tietä suunnittelemassa ja tutustuin ihanaan naiseen. Hän oli opettaja, joka oli kuitenkin tyystin opetustehtäväänsä kyllästynyt. Koulu oli aikoinaan rhodesialaisten rakentama British Standardin mukaan 200 oppilaalle. Nyt oppilaita oli 700. Kyniä ei ollut, saatikka paperia ja potkupallokin oli vain haaveena, vessat olivat tukossa ja haju kuvottava. Hän siirtyi isänsä linja-autofirmaan sihteeriksi. Paloheimon Eero ehdotti omakohtaisessa kirjassaan ”Tämä on Afrikka” kaikki kehitysrahat suunnattavaksi koulutukseen. No, ei se niinkään mene, mutta…
Lukumääräarvioihin liittyen voisi todeta, että YK:n laskelmissa pakolaisia on tosiaan ollut vajaa vuosi sitten noin 20 miljoonaa. Lukemat taitavat olla siitä yhä kasvaneet. Maan sisällä pakoon lähteneitä on kuitenkin myös huomattava määrä. Heitä arvioitiin olevan vajaa vuosi sitten noin lähes 40 miljoonaa: http://unhcr.org/556725e69.html
VastaaPoistaGlobal trends 2013 -raportin http://www.unhcr.org/5399a14f9.html mukaan (joka on jo hiukan vanha) Pakistan on ollut suurin YK:n pakolaisten vastaanottajamaa, toiseksi suurin on ollut Iran, jota ovat seuranneet Libanon, Jordania ja Turkki. Peräti 86 % maailman pakolaisista oli YK:n UNCHR:n tuolloisen arvion mukaan kehitysmaissa. Osuus oli kasvanut selvästi aiemmasta. Kehitysmaiden ulkopuolella kun oli siis vain 14 %, kun vielä 10 vuotta aiemmin kehitysmaiden ulkopuolella pakolaisista oli 30 %. Isona trendinä on ollut se, että pakolaisia on kertynyt erityisesti köyhempiin maihin.