Vuosi 1934

Elän kokeeksi vuotta 1934. Se on syntymävuoteni. Elän sitä lukemalla Suomen Kuvalehteä tuolta vuodelta. Itse asiassa minulla on koko vuosikerta edessäni. En suinkaan aio lukea jokaista juttua tai miniesseetä. Katselen kyllä kaikki valokuvat ja luen jutut jotka liittyvät maailman menoon tai tulevaisuuteen. Sillä tavoin saan hämärän käsityksen ajatusmaailmasta 84 vuotta sitten. Lueskelin kuitenkin nyt alkuun Wikipediasta samaisen vuoden 1934 tapahtumista. Hieman aina tällainen aikamatkailu yllättää. Jotkut tapahtumat tuntuvat olevan tätä päivää. Vai mitä sanot siitä, että Jemen ja Saudi Arabia ovat hieromassa aselepoa tai että Katalonian separatistit kapinoivat ja Espanja oli juuri poistanut heidän autonomiansa. Meidän nykyeurooppamme populismi tuntuu hyvin leppoisalta liikehdinnältä verrattuna fasistien, natsien ja kommunistien operaatioihin juuri tuona armon vuonna 1934. Olipa sitä meilläkin. Puserolaki säädettiin huhtikuussa 1934. Siinä kiellettiin koululaisilta poliittisten tunnusmerkkien käyttö. Laki peruttiin sotien jälkeen. Kun kaverini kanssa käytimme mustaa paitaa ja sinistä kragaa joskus lukioluokilla vuoden 1950 paikkeilla saimme myönteistä hyminää jo eläkeikää lähestyvältä hissan maikaltamme.

Mitä sitten tapahtui vuonna 1934

Helmikuussa kommunistisen puolueen keskuskomiteaan valittiin Stalin, Molotov, Kaganovitš, Vorošilov ja Kalinin. Tämän jälkeen surmattiin politbyroon jäsen Sergei Kirov. Se oli alkupaukku Stalinin vainoille, joissa vuosikymmenen aikana kuoli miljoonia ihmisiä. Kirov oli aikoinaan Stalinin läheisimpiä puoluetovereita.

Huhtikuussa 1934 Suomeen säädettiin puserolaki. Lain nojalla kiellettiin poliittisten tunnusten käyttö julkisissa tilaisuuksissa. Lailla haluttiin kieltää Isänmaallisen kansanliiton mustat paidat ja siniset solmiot, kalstalaisten eli ruskeapaitojen ruskeat paidat sekä sosiaalidemokraattisen työläisnuorisoliiton ruskeanharmaat paidat. IKL oli Lapuan liikkeen toimintaa jatkanut oikeistoradikaali puolue. Mustapaidoilla oli vuonna 1934 eduskunnassa 14 kansanedustajaa. IKL lakkautettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta toisen maailmansodan päättyessä. Kalstalaiset olivat jääkärikapteeni Arvi Kalstan perustama Suomen kansan järjestö –niminen kansallissosialistinen puolue. Parhaimmillaan tai pahimmillaan puolueessa oli 20000 jäsentä. Se hajosi sisäisiin riitoihin. Virallisesti puolueen jäänteet lakkasivat olemasta sotien jälkeen. Työläisnuorisoliiton varhaisnuorisosta tuli myöhemmin sinipaitoja. Kommunistien pioneerit eli vihreäpaidat tulivat nekin vasta sotien jälkeen.

Toukokuussa 1934 Texasin poliisi ampui Bonnien ja Clyden Louisianassa.

Kesäkuussa saman vuonna Aku Ankka esiintyi ensimmäistä kertaa Walt Disneyn piirretyssä Viisas Kana Kananen. Kanan, kananpoikien ja Akun lisäksi filmissä esiintyi myös Possu. Muistatteko. Siinä Kana tarjosi Possulle ja Akulle maissia, mutta ei kelvannut. Maissi vaihtui sitten mahalääkkeeksi.

Kesäkuussa Jemen ja Saudi Arabia solmivat aselevon.

Kesäkuussa Adolf Hitler toimeenpani pitkien puukkojen yön. Hän surmautti entiset natsiystävänsä ja puoluetoverinsa ja keskitti itselleen kaiken vallan. Tärkein surmatuista oli Ernst Röhm, Hitlerin läheisimpiä ystäviä 20-luvulla kansallissosialismin aatetta kehiteltäessä. Kun presidentti Paul von Hindenburg kuoli hieman myöhemmin, Hitleristä tuli myös armeijan ylipäällikkö. Elokuussa hänestä tuli Saksan Führer, presidentti ja valtakunnankansleri. Heinäkuussa tehtiin laki, joka hyväksyi murhat laillisena valtion itsepuolustuksena.

Syyskuussa 1934 Ester Toivonen valittiin Miss Euroopaksi. Suomen Kuvalehti ehdotti tiedon levittämistä laajalti, jotta voimme näyttää maailmalle, ettemme ole mongoleja.

Syyskuussa Neuvostoliitto liittyi Kansainliittoon. Suomen Kuvalehti protestoi. Karjalan asia ei ollut kunnossa.

Lokakuussa Katalonian separatistit kapinoivat ja joulukuussa Espanja peruutti Katalonialle myönnetyn autonomian. Franco tuli valtaan 1939.

Marraskuussa Alvar Aalto esitteli taivutetusta puusta valmistettuja huonekaluja Lontoossa. Pian perustettiin Artek.

Merkittäviä vuoden 1934 syntymäpäiväsankareita ovat mm. Mary Quant, Dionnen viitoset, Giorgio Armani, Risto Jarva, Leonard Cohen, Sophia Loren, Brigitte Bardot ja Juri Gagarin.

Selaillaan Suomen Kuvalehteä vuodelta 1934

Lehdessä on yleensä 40 sivua. Mainoksille on varattu 15 sivua. Kuvalehdessä pitää olla kuvia. Kaksi aukeamaa on yleensä varattu pelkille kuvakavalkadeille. Kuvissa on paljon ihmisiä, kokouksia tai illanistujaisia. Joskus poliitikkoja, joskus lääkäreitä ja joskus lottia. Usein diplomaatteja tai valtionpäämiehiä. Paljon yleisurheilijoita ja usein kanoteeraajia. Upseereita tavantakaa. Etenkin saksalaisia. Teloitettuja tai eläviä. Olihan tuolloin juuri Hitlerin upseeriteloitusten puukkojen yö.

Hitler Leipzigin kadulla. Oikealla ylhäällä vinjettikuvassa murhattu Ernst Röhm, ja vasemmalla alhaalla toinen murhattu seurassaan itse murhaaja Goebbels.

Otetaanpa muutamia otteita

Tahko kirjoittelee ulkoilusta. Hän on huolissaan talvesta ja ihmisten vetäytymisestä sisätiloihin kesän liikuntailojen jälkeen. Hänen juttunsa otsikko on ”Vaaralliset viikot tupatyöläisten edessä”. Ajan militaristiseen henkeen hän vertailee liikunnan lopettamista mobilisaatioon ja sodan jälkeiseen demobilisaatioon. Demobilisaatio on tahdon herpautumisen vuoksi vaikeampaa ja vaarallisempaa. Hän sanoo tätä kilpaurheilun akilleen kantapääksi. No, liikenne oli myös ajan juttu. Tahko kirjoittaa liikunnan aikaansaamaan hyvinvoinnin tunteeseen tottuneen elimistön kärsivän liikunnan lopettamisesta kuin maakunta jossa liikennettä yhtäkkiä supistetaan.  ”Sellaisen elimistön solut alkavat nurista niin kuin uuskaarlepyyläiset ja porvoolaiset, kun heiltä sodan aikana rautatieliikenne yhtäkkiä lopetettiin.” Tahko lopettaa juttunsa: ”Näinä viikkoina liikunta on tärkeämpää kuin koskaan! Toimeksi!”

Suomi häviää yleisurheilumaaottelun Saksalle 96,5-106,5. Jutun tekijä kysyy, kuinka saattoi esimerkiksi Kekkonenkin, jolla olisi nyt ollut mitä parhain tilaisuutensa puolustaa demokratiaansa diktatuuria vastaan panna avajaisissa lipunkantajaksi Alarodun kun kysymyksessä oli taistelu arjalaista ylärotua vastaan. Sehän oli jo selvä taivaanmerkki siitä, että alarodun on jouduttava myös alakynteen. Jutussa sanotaan heil-hitleriläisten urheilijoiden olevan nyöreissä, jotka ovat itse ”valtakunnallisen urheilujohtajan” käsissä. Hän on taas suorassa vastuussa ”fyyrerille”. Itse sisäministeri on kuulemma määrännyt työläisille ja muillekin neljän tunnin urheilusuorituksen viikossa. Juttu päättyy huudahdukseen ”Burschenherlichkeit wohin bist du verschwunden!” Vapaasti käännettynä vanhasta saksalaisesta ylioppilaslaulusta: ”Nuoruudenaika, mihin olet hävinnyt? Etkö koskaan palaa? Aika iloinen, aika vapaa!

Yleisurheilumaaottelun Suomi hävisi. Yllättävää miten reippaasti Saksan diktatuurin kanssa pilailtiin Suomen Kuvalehden teksteissä. Se tuntuu hienolta.

Neuvostoliitto liittyi vuonna 1934 Kansainliiton jäseneksi. Suomen Kuvalehti muistuttaa Itä-Karjalan kysymyksestä, se on ratkaisematta. Ensimmäinen ja toinen Internationaali olivat ilmaisseet Kansainliiton maailman proletariaatin vihollisena numero yksi. Nyt Neuvostoliitto oli muuttanut kantansa ja pyrki jäseneksi ja pääsi jäseneksi. Jotkut olivat sitä mieltä, että tämä on sivistyneen yhteiskuntamme itsemurha. Toiset olivat taas sitä mieltä, että näin taataan maailmanrauha. Suomalaiset olivat penänneet Itä-Karjalan asian käsittelyä Tarton rauhansopimuksen hengessä. Sen mukaan Itä-Karjala on autonominen alue Venäjän federatsioonin yhteydessä. Neuvostoliitto asetti ehdoksi Kansainliittoon tuloon sen, että Itä-Karjalan asia on Neuvostoliiton sisäinen asia. Tämän ehdon Suomi hyväksyi ja tästä Suur-Suomesta haaveilevat äityivät. Hieman ja puolittain myös Suomen Kuvalehti.

Itä-Karjalan alue oli Tarton rauhansopimuksessa määritelty autonomiseksi alueeksi. Neuvostoliiton mielestä sopimus ei tarkoittanut kansainvälistä autonomisuutta. Kysymys oli Venajän federation sisäisestä asiasta.

Helsingin lentokenttä päätettiin rakentaa Tattarinsuolle vuonna 1934. Suomen Kuvalehti moitti Helsingin lentokentän puutetta ja vertasi Helsinkiä Tallinnaan ja Tukholmaan, joissa kenttä oli jo toiminnassa. Loppuvuoden numerossa lehti pääsi hehkuttamaan Helsingin uuden lentokentän suunnitelmaa Malmin Tattarinsuolla. Erityisen myönteisenä asiana mainittiin kentän nimenä Helsingin lentokenttä. Pahamaineisen Tattarisuon nimi ei siinä esiintynyt ja vielä pahamaineisemman Tattarisuon lähteenkin mainittiin olevan parin kilometrin päässä kentän itälaidasta. Tietääkö nykypolvi miksi tuo nimi tai tuo lähde ovat pahamaineisia? No siksi että mustaa magiaa harrastanut ryhmä oli vuonna 1931 vienyt Malmin hautausmaan avoimesta haudasta ruumiinosia ja pannut ne Tattarisuon lähteeseen omia menojaan varten. Ruumiinosien löydyttyä alkoi monipuolinen epäily mm. erilaisia uskonnollisia järjestöjä vastaan. Syytettiin mm. Ruusu-Ristiläisiä ja vapaamuurareita.

Helsingin lentokenttä päätettiin rakentaa vuonna 1934. Toiveet toteutuivat vaikka hieman harmitti kun Tukholma ja Tallinna olivat jo ehtineet edelle.

Suomen Kuvalehdessä on hauska ennuste siitä millainen Suomi olisi vuonna 1983. Ennuste oli julkaistu turkulaisessa Uusi Aura –lehdessä vuonna 1883. Juttu on osittain miltei vaikuttavan ajankohtainen. Siinä kirjoitetaan naisen asemasta. Ollaan matkalla junalla kohti Viipuria. Pysähdytään Riihimäen asemalla. Matkustajat lähtevät asemalla vuokrattavissa olevalla sähkövaunulla tutustumaan silloin 20000 asukkaan Riihimäkeen. Tehtaassa kaikki työnjohtajat ja mestarit ovat naisia, miehet ovat tavallisia päivätyöläisiä. Matkalaisena ollut professori Aino Alho oli hävinnyt yliopistovaaleissa miesehdokkaalle. Kauniiksi mainittu dosentti Saima Sananen sanoo: ”En minä tahdo tallata miehiä jalkojeni alle, mutta olisi ollut kansalle parempi, jos Aino olisi valittu, eikä hänen heikkojärkistä miespuolista kilpailijaansa.”  Junan saapuessa Sortavalaan matkustajat ihailevat valtavaa marmoripalatsia, jossa sijaitsee Laatokka-lehden toimitus. Lehden toimitus tulee olemaan kokonaisuudessaan Kuopion yliopistosta valmistuneiden naisten hoidossa. Paluumatkalla junassa on Turkuun naisten kongressiin matkustavia naisia. Naisten kongressissa aiotaan esittää seuraavat ponnet: 1) 3/5 senaatin, hovioikeuksien, keskushallituksien ja valtiopankin henkilökunnasta on oltava naisia, 2) uusi naisyliopisto on perustettava Ouluun, 3) puolet nykyisistä poikalyseoista on muutettava naislyseoiksi, 4) Evon metsäkoulu on miesoppilaiden puutteessa lopetettava, 5) samoin Mustialan naiskarjakkokoulu, 6) poikakansakoulujen käsitöistä on ompelu asetettava ensimmäiselle sijalle. Jutussa repostellaan naisten pukeutumista sekä paperossin polttoa ja konjakin ryyppäystä. Arvellaan naisten pian siirtyvän paperossista sikarin polttoon. Kun nyt somessa puhutaan kiihkeästi toksisesta maskuliinisuudesta ja toisaalta erinäisisä oppilaitoksissa tuskaillaan miesopiskelijoiden vähäisyydestä, havaitaan ettei aihe ole poistunut meidän elämästämme. Ovatko tavoitteet toteutuneet. Ilmanko ongelmia?

Suomen Kuvalehti ihmettelee vuonna 1883 kirjoitetussa jutussa ilmennyttä ”naisistumisen” vaaraa. Toisaalta lehti sanoo ennustajan omanneen myös näkijän kykyjä. ”Ajatellaanpa esimerkiksi nisten pukua ja osittain muuta käyttäytymistä. Leveät housut, lyhyt turkki ja huopahattu, eikö siinä ole ilmetty tämän päivän tai kenties vieläkin enemmän huomispäivän uudenaikainen nainen. Ja jos emme vielä usein näekään sikaria naisen suussa, niin sitä useammin paperossin eli savukkeen, ja kukapa tietää, vaikka sikari olisi viidenkymmenen vuoden kuluttua jo syrjäyttänyt savukkeen. Ja mitä konjakkiin ja ruokaryyppyihin tulee, niin niiden väitettiin ainakin tässä takavuosina olleen monille naisillekin tuttuja.

Suomen Kuvalehti oli kuvittanut naisen asemaa kuvaavan 50 vuotta vanhan tulevaisuuden ennusteen kotia ja lapsia hoitavalla miehellä.  Tuo kuva on sympaattinen. Ja se on nykyään paljolti totta. Olemmeko siis menossa hyvään suuntaan?

Saksan moottoritiet olivat 30-luvun ihme. R. Dunkers oli suomalainen insinööri ja pohjarakennussuunnittelija. Hän teki matkan Munchenin tiemessuille vuonna 1934. Dunkers kirjoittaa ihailua tihkuen näkemästään: ”Osasto ’Tie ja luonto’ on mielenkiintoinen. Siinä esitetään, miten tietä on suunniteltava luontoon, niin ettei se riko kaunista yleisvaikutusta, vaan päinvastoin hyvin sulautuu yhteen korostaen luonnon kauneutta. Sitä osastoa katsomaan kannattaisi Suomestakin lähettää muutamia tieherroja. Jos tarkastamme valtatietä materialistiselta näkökannalta, on se vain tie – maata ja betonia, jossa ajetaan autolla. Tienäyttelyn tarkoitus on herättää katsojissa uusia ajatustapoja. Valtatiellä on oma sisäinen arvonsa, joka on ainakin yhtä tärkeä kuin sen liikennearvo. Valtatiet muodostavat osan maasta ja sen elämästä. Dunkers osasi sanoa tuon runollisesti.

Fritz Todt oli Saksan kolmannen valtakunnan moottoriteiden isä ja maestro. Hän liittyi kansallissosialistisen Saksan työväenpuolueen jäseneksi 20-luvun alussa. Hitlerin tultua valituksi valtakunnankansleriksi Fritz Todt nimitettiin Saksan teiden ylitarkastajaksi. ”Kolmannen valtakunnan tiet” ovat hänen käsialaansa. Dunkersin ihailu oli aiheellista. Eisenhower otti oppia Saksan teistä ja toteutti USA:ssa Interstate Highway Systemin. Sotilas kun oli, Eisenhowerin tieverkon virallinen nimi olikin Valtioiden välinen ja puolustuksellinen tieverkko.

Suomen Kuvalehti halusi Ester Toivosen misseydellä todistaa, keitä me olemme. Emme ole mongoleja – tai mitähän muita idän kansoja mahdettiin tarkoittaa? Amerikkalaisessa lehdistössä esiintyneet Suomea ja suomalaisia kuvaavat jutut ärsyttivät. Nimenomaan kuvat ärsyttivät.  Laitan nyt tähän malliksi pari kuvaa, jotka vuoden 1934 Suomen Kuvalehti oli valinnut osoituksena amerikkalaisten tietämättömyydestä jalon rotumme suhteen.

Scott’s scrapbook kertoi keski-ikäistenkin suomalaisten leikkivän kansallisia leikkejä nuoruuden innolla, Chicagon Tribune puolestaan kiittelee suomalaisia hyvinä ja rehellisinä velanmaksajina.

Näin pöllämystyneeksi tulee kun elää vuodesta 1934 tähän päivään. Liisa teki akvarellin Tallinnan Toompealla itsenäisyyspäivänä 6.12.2018.