Selkäviikot ja reikäleivät

Nyt meillä olivat ja menivät kolmen kuninkaan juhlat. Niin sanovat virolaiset ja monet muunmaalaisetkin. On kysymys kolmesta kuninkaasta, jotka tulivat Betlehemiin tuomaan lahjoja syntyneelle lapselle, tulevalle kuninkaalle ja messiaalle. Me olemme useimmiten nähneet nuo kuninkaat tiernapojissa eli tähtipojissa. Yksi kuningas oli Aasiasta, yksi Euroopasta ja yksi Afrikasta. Joskus joukossa pyöri myös kyttyräselkäinen kiinalainen rahaa keräämässä. Paikalle he kuitenkin saapuivat Syyrian suunnasta Damaskoksen tietä. Legenda sanoo heidän olleen persialaisia maageja.  On muitakin selityksiä. He toivat lahjoinaan kultaa, mirhaa ja suitsukkeita. Suomessa tiernapojat taidettiin myös jossain vaiheessa asettaa rasistiseen valoon. Afrikan kuningas, kun oli kuvattu mustaksi. Joku väittää Suomen ensimmäisenä tiernapoikana olleen itse Johan Ludvig Runeberg. Se tapahtui vuonna 1810 Pietarsaaressa. Hän oli silloin kuusivuotias. Muuten Ruotsi otti vaakunaansa kolme kruunua juuri näiden itämaan tietäjien kunniaksi. Globaalius ei ollut silloinkaan vierasta. Tsaarivallan suosiolliseksi kunnioittamiseksi tiernapoikien laulun suomalaiseen versioon lisättiin Keisari Aleksanteri, Suomen suuriruhtinas. Itsenäisyyden aikana Aleksanteri ehdotettiin muutettavaksi Mannerheimiksi. Näin ei kuitenkaan tehty.

Näinhän siinä tiernapoikien laulussa sanotaan:

”Katsokaatte nyt tuota Murijaanein kuningasta

kuinka sen pitää rukoileman Herootesta

ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Nyt te ootte nähäneet tuon Murjaanein kuninkaan

kuinka sen piti rukoileman Herootesta

ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.”

Ja sitten:

”Keisari Aleksanteri Suomenmaan suuri ruhtinas,

hän pois otti orjuuden, hän pois otti styrängin

hän kääntää, kaataa kaikki vihollisen maat.

Siis kaikki kansamme riemuitkaa,

kun olette päässeet vaivoista.”

Kolme itämaiden tietäjää toivat lapselle kultaa, mirhamia ja suitsukkeita. Joku sanoo kullan merkinneen kuninkuutta, mirhamin uhrikuolemaa ja suitsukkeen rukousta. Tietäjien nimet vaihtelevat. Joku väittää heidän olleen Nuubian ja Arabian kuningas Melchior, Tarsiksen kuningas Kaspar ja Saaban kuningas Balthasar. Tarsiksen sijainti on epäselvä. Tutkijat kiistelevät siitä. Sanovat siellä olleen kaivoksia joita foinikialaiset hyödynsivät. Siis sen aikaisia dragonmainareita. Sardinia on ehdolla. Saaban kuningas Balthasar taas oli Etiopiasta. Hän oli tuo murjaanikuningas. Nyt juuri ovat löytäneet Saaban kuningattaren kultakaivoksen Pohjois-Etiopiasta. Siis mainareita hekin.

Onko Kaptahiin uskomista?

Vanhat sanoivat loppiaisesta alkavan selkäviikot ja reikäleivät tai olisiko Nuutinpäivästä, kun joulun ilot ovat päättynet. Toiset puhuvat härkäviikoista. Minun härkäviikkojani enteiltiin jo joulun alla, kun menin terveyskeskukseen vuositarkastusta varten. Paikalle osui nuori naislääkäri. Hän tiedusteli alkoholin käyttöäni. Sanoin juovani puoli pulloa viiniä päivässä. Hän kauhistui. Minä hieman hämmästyin. Olinhan uskonut Mika Waltarin Sinuhesta Kaptahin kertomuksen viinin iloista. Näin Kaptah kertoilee: ”Myös on kapakanisännän ammatti varmin ja luetettavin kaikista ammateista, sillä ihmisen jano pysyy samana, mitä hyvänsä tapahtuu, ja vaikka faraoiden valta vapisisi ja jumalat kaatuisivat istuimiltaan, eivät kapakat ja viinituvat kävisi sen tyhjemmiksi kuin ennen. Sillä ihminen juo viiniä iloonsa, ja suruunsa hän juo viiniä, menestyksessään hän ilahduttaa sydäntään viinillä ja pettymyksensä hän hukuttaa viiniin. Hän juo viiniä ollessaan rakastunut ja hän juo viiniä, kun hänen vaimonsa lyö häntä. Viiniin hän turvautuu, kun epäonnistuu liikeasioissaan, ja viinillä hän valelee voittonsa. Eikä edes köyhyys estä ihmistä juomasta viiniä, sillä sitä uutterammin hän työskentelee voidakseen värjätä köyhyytensä viinillä.” Näin siis kertoi Kaptah ja lohduttanee kaikkia tekoälyä pelkääviä krouvareita. Heidän ammattinsa säilyy ajan kuohuissa.

Tällaiseksi sitä tulee, kun viiniä liiaksi siemailee!

Matti Jurvan laulukin kertoo viinistä ja heilasta. Kaikki on vain väliaikaista.

Hurma viinin, mi mieltäsi nostattaa,

Se on vain väliaikainen.

Ja heili, joka helyt sulla ostattaa,

Se on myös väliaikainen.

Tämä elomme riemu ja rikkaus,

Sekä rinnassa riehuva rakkaus,

Ja pettymys tuo - totta tosiaan -

Väliaikaista kaikki on vaan!

Kaikki on siis vain väliaikaista. On tehtävä lupaus. Viinin juontia on kaiketi vähennettävä. Epävarmaa on miten silloin käy ilon ja rakkauden. Surun ja muistelun.

Eemelin loppiaislohdutus

Selkäviikot eivät kuitenkaan vielä loppiaisena olleet käsillä, kun teinikokkimme Eemeli loihti Toompean mäen juhla-aterian.

Prosciutto-kinkkuun kääritty papaija chilillä ja balsamicolla sekä litsi-shotti

Suuhun räjähtävä mausteisella keitolla täytetty pastanyytti.

Kombu-merilevä pohjainen kurpitsakeitto tarjottuna kokonaisessa kurpitsassa.

Päivän kokeilu oli kokonaisena takassa paahdettu munakoiso, jossa maistuu vivahteikas koivun savu. (Tämä kuva on nyt hyvin vaatimaton verrattuna ihanan erikoiseen makuun ja valmistuksessa käytetyn takkatulen loisteeseen).

Tonnikalaa mustilla ja valkoisilla seesam-siemenillä, retiisin iduilla, pikkelöidyillä retiiseillä ja salottisipuleilla.

Tiikerirapua yrttivoilla, pikkelöidyllä tomaatilla ja salaattisekoituksella.

Tarjosipa Eemeli vielä itse leivottua herkullista leipää ja sopivasti suolattua yrteillä maustettua voita.

Loppuherkkuna Erik Bryggmanin näyttely Soolaladussa

Tallinnan uusi vuosi ja loppiaisaattona päättynyt vierailu sisälsi myös Erik Bryggmanin arkkitehtuurinäyttelyn Soolaladun arkkitehtuurimuseossa. On kiintoisaa ja mieluisaa että virolaisilla on näin kaunis ja käytännöllinen museorakennus. Me kun Helsingissä kärvistelemme oman museomme kanssa. Valmista ei tule. Komiteat vain istuvat. Ja että aikanaan Rakennusinsinööriliittokin luovutti yhteisen hankkeen kehittelystä.  Nyt kuitenkin olimme Viron Arkkitehtuurimuseon näyttelyn avajaisissa. Näyttelyn kuraattorina oli tutuksi tullut Mikko Laaksonen Turusta. Hän on Bryggman instituutin asiamies. Mikko avasi näyttelyselostuksensa hienosti räägimällä eesti keelt. Näyttelyn graafisena tekijänä oli Noomi Narjus. Soolaladun kolmannen kerroksen vinttitila tarjosi näyttelylle hienot puitteet. Kuohuviinipulloja poksauteltiin. Hieno päätös Tallinnan viikolle.

Soolaladun rakennus on hieno näyttelytila. Bryggmanin paneelit olivat arkkitehtuurinäyttelyiden normaalin käytännön vastaisesti selvälukuisia ja kolmikielisiä. Kiitos siitä.  Työteliäitä härkäviikkoja kaikille!