Ystäväni Eero Paloheimo on mielipiteissään ehdoton –
senhän tiedämme. Entisenä eduskunnan shakkimestarina hän on myös kova strategi.
Hän varoittaa meitä ilmastonmuutoksen katastrofaalisilta seurauksilta. Hänen
kaatuvan kepin teoriansa ei kuitenkaan näytä vakuuttavan meitä. Hänen
aloitteensa armeijoiden valjastamisesta Saharan metsitykseen ei tunnu sekään
saavan vastakaikua. Nyt Eero on aloittanut uuden yrityksen. Hän on päättänyt
vakuuttaa Suomen viranomaiset toimien tärkeydestä. Suomi on EU:n
puheenjohtajamaa. Tämä antaisi mainion tilaisuuden nostaa kissa pöydälle.
Kissan nimi on metsitys. Eero ei ole yksin metsityksen kanssa. Asiantuntijat
ovat todenneet metsityksen olevan lähes ainoa kustannustehokas keino hiilen sitomiseksi.
Maailman CO2-päästöt kasvavat vääjäämättömästi. Viimeisin julkistettu tilasto
sanoo koko maailman hiilidioksidipäästöjen määräksi viime vuodelta 37 miljardia
tonnia. Suomen osuus siitä on 0,15 %. Maamme asukasluku on maailman väestöstä
0,07 %.
Maittain ja
asukaslukuun verrattuna erot ovat suuria. Maailman korkein CO2-vuosipäästö
asukasta kohti on 44 tonnia. Se saadaan aikaan Qatarissa. Muutkin öljymaat
Gulfin alueella ovat kärjessä tasolla 25 tonnia/asukas. Suomi on
maailmantilaston 240 maasta sijalla 39. CO2-päästöjä Suomessa on 9 tonnia per
asukas vuodessa. Viro on Suomea paljon heikompi palavan kiven polton johdosta.
Norja öljymaana on Suomen tasolla. Ruotsin päästöt ovat vain 4,5 tonnia per
asukas. Ruotsi on maailman keskimääräistä tasoa. Kiina on nousussa. Kohta Kiina
on Suomen tasolla. Nouseeko sinne Intiakin, joka on vielä alle 2 tonnissa per
asukas. Saharan eteläpuoleista Afrikkaa ei juuri voi päästöistä syyttää, sillä
siellä ollaan tasolla 0,9 tonnia per asukas.
Tämä kuva kertoo hyvin
maiden väliset erot kokonaisuutena ja asukasta kohti. Suomi on pieni tekijä
maailman päästöjen suhteen. Tämä ei anna aihetta vähätellä asiaa, sillä se
velvoittaa niin suuria kuin pieniäkin. Suomen metsien hiilinielut kiinnostavat.
Meillä Metsähallituksen mukaan metsien vuosikasvu sitoo hiilidioksidia 27 milj.
CO2 ekv tonnia vuodessa. Se on 48 % maamme päästöistä. Suomen metsät kyllä kasvaessaan sitovat hiilidioksidia 130 milj. tonnia vuodessa, mutta hakkuut pudottavat määrän viidennekseen. Nyt odotamme uusimpia
laskelmia. Niiden pitäisi tulla julkisuuteen 16. joulukuuta. Maailmassa on
metsiä 40 milj. km2. Maailman metsien
hiilinielu on suuruudeltaan 2,1 mrd. tonnia CO2 ekv. vuodessa. Suomen osuus
maailman metsistä on 0,65 % ja maailman metsien hiilinielusta 1,05 %.
Mitä nämä konstit nyt
ovat?
Maailmassa puhutaan toivorikkaasti uusista mahdollisuuksista.
Uskotaan teknologian kehitykseen ja markkinavoimien mahtiin. Joku sanoo, että
BECCS ratkaisee asiat, joku toinen sanoo DACCS:in olevan ratkaisun avain. Mitä
nämä ja muut keinot tarkoittavat? Oli pakko tehdä itselleen pikakurssi. Tarjoan
sen nyt teille: BECCS tarkoittaa bioenergian tuotannossa tai vaikkapa
sellunkeitossa tapahtuvaa CO2-kaappausta ja varastointia. Hyödyiksi lasketaan
kehittyvät markkinat, energiariippumattomuus ja teknologiakehitys, haittoina
ovat ruokaturvallisuus, terveysvaikutukset ja biodiversiteetin arvellaan
kärsivän. DACCS tarkoittaa suoraa CO2-poistoa ilmasta ja edelleen varastointia
tai tuotekäyttöä. Hyötyinä ovat kehittyvä bisnes ja ennustettava CO2:n hinta
markkinoilla, haittana taas suuri energiankukutus. AFFORESTATION tarkoittaa pitkään tyhjänä olleen maan
metsitystä, RE-AFFORESTATION tarkoittaa ennen metsää kasvaneen alueen uudelleen
metsitystä. Metsityksen hyötyinä pidetään työtilaisuuksia ja
paikallisyhteisöjen elinmahdollisuuksia, haittoina taas maataloustuotannon
supistumista ja metsien monokulttuuria. ENHANCED WEATHERING tarkoittaa maan
parannusta silikaattikivijauheella. Hyötynä ovat lisääntyneet sadot ja haittana
mahdolliset muutokset maaperässä. OCEAN FERTILIZATION tarkoittaa merien
rautalannoitusta. Hyötynä ovat lisääntyvät kalansaaliit ja vaarana epäedulliset
muutokset meribiologiassa. BIOCHAR tarkoittaa biohiilen lisäämistä maaperään.
Hyötyinä ovat lisääntyneet sadot ja haittana lisääntyvä kilpailu biomassoista.
SOIL CARBON SEQUESTRATION tarkoittaa viljelymenetelmiä joilla edistetään hiilen
sitoutumista maahan. Hyötynä ovat parantunut viljelysmaa ja paremmat sadot, haittoja
ei tunnistettu.
Sabine Fuss on laajan
tutkijajoukon kanssa selvitellyt negatiivisten emissioiden kustannuksia,
potentiaalia ja sivuvaikutuksia. Ylempi kuva esittää erilaisten toimenpiteiden
vaikutusta maailman CO2-päästöihin, sitten kun nämä asiat on saatu todella
käyttöön, ehkä siis vuoteen 2050 mennessä. Kuvassa on sinisellä esitetty
minimivaikutus ja oranssilla maksimivaikutus. Suurimpia vaikutuksia
uskottaisiin olevan hiilen sitomisella peltoihin (Soil carbon sequestration),
maan parannuksella silikaattipitoista kivijauhetta lisäämällä (Enhanced
weathering), hiilidioksidin poistamisella suoraan ilmasta (DACCS) ja
metsityksellä (Afforestation). Metsittämällä 5 milj. km2 arvellaan poistettavan
0,5-4 mrd. tonnia hiilidioksidia vuodessa. Alempi kuva osoittaa tutkijoiden
arvioita CO2-sitomisen kustannuksista. Metsittämällä kustannukset ovat yhtä
CO2-tonnia kohti 5-50 euroa. Se on tutkijoiden mukaan selvästi halvin tapa
sitoa hiilidioksidia. Mutta tuo metsitykseen arveltu 5 milj. km2- se tuntuu
vaatimattomalta. Käytännössä se tarkoittaisi, että maailman metsiä lisättäisiin
vain 13 %. Se ei riitä. Oikea tavoite olisi lisäystä vähintään 20 milj. km2 ja 50
%. Silloin metsien hiilinielu olisi hieman parantuneella nykytasolla 4,2 mrd.
CO2 tonnia vuodessa. Jos mukaan saataisiin 8 milj. km2 kastelumetsiä nousisi
hiilinielu jo 11 miljardiin tonniin vuodessa. Se olisi 30 % maailman
päästötasosta.
Sabine Fussin ja muiden tutkimusta on selostettu tässä: https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/aabf9f
Minäkin olen tuosta Saharan metsittämisestä kirjoittanut:
http://penttimurole.blogspot.com/2018/01/sahara-sahara-sahara.html
Yritämme markkinoida
hankkeen aloitetta Suomen viranomaisille
Olisi siis päästävä asiaan. Asia on se, että olemme Eero
Paloheimon, Veli Pohjosen ja Eero Kontulan kanssa pyrkineet tapaamaan
ministereitä tai ainakin heidän kansliapäälliköitään. Lauri Palojärvi on omalta
osaltaan tehnyt ansiokaita lähestymisyrityksiä. Meillä on missio. Olemme
lähettäneet kirjeen entiselle pääministerille. Emme saaneet siihen muuta
vastausta kuin sen, että meitä kehotettiin olemaan yhteydessä
ympäristöministeriöön. Olimmekin yhteydessä ja tapasimme virkamiehiä. Emme
kuitenkaan ministeriä tai kansliapäällikköä. Tapasimme kuitenkin
valtiosihteerin. Ympäristöministeriön edustajat totesivat, ettei jonnekin
kehittyvään maahan suunnattu toimenpide kuulu heille. Se kuuluu lähinnä
ulkoministeriölle. Niinpä sitten kolkutimme ulkoministeriön ovea.
Ulkoministerillä oli ja on kiireitä. Kiirettä oli myös tapaamisehdokkaaksi
suositellulla kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministerillä. Samoin
kansliapäälliköillä ja erityisavustajilla vilskettä riittää. Saimme kuitenkin
Afrikan osaston apulaisosastopäällikön kiinnostumaan meidän huolestamme.
Esiteltyämme ideaamme saimme kuulla, että hanke voisi edetä vain ottamalla
mukaan jokin metsäalan valtiollinen toimija. Ryhdyimme hermostumaan, meihin ei
luotettu. Luottamus on Suomessa nykyään kova sana. Mehän olimme juuri
ehdottamassa sellaisen pohjapaperin laatimista jonka avulla ministeriö voisi
järjestää kilpailutuksen ja valita haluamansa tekijät. Olimme tietysti itsekin
kiinnostuneita olemaan mukana ainakin sivustaseuraajan ja kommentoijan
roolissa. Asia jäi roikkumaan löysään hirteen. Mutta, mitä kummaa? Hallitus
vaihtui ja nyt on uusi pääministeri. Ennen viime vaaleja Sanna Marin kieltäytyi
sanomasta omia mielipiteitään eräistä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen
liittyvistä asioista. Hän vetosi tieteeseen ja uskoi tieteen antavan
vastauksia, kunhan niitä kysytään. Nyt hän on temppelin harjalla. Hän ei voi
uskoa saavansa tieteeltä vastauksia. Hänen on luotettava vaistoonsa. Hänen on
uskottava aloitteellisuuteen. Otettava riskejä vaistoonsa luottaen.
Delegoitava. Näin hän tekee meidän asiassamme. Tämä ei kuitenkaan ole meidän
asiamme. Juna on syöksymässä tunneliin.
Tunnelissa näkyy valoa. Vai onko se toinen juna?
Koko Saharan ja
Sahelin alueen metsitys olisi maailmanhistorian suurin projekti. Siihen
sisältyy suuria epävarmuuksia. Pohjaveden riittävyys, mikroilmaston
kehittyminen, alueen poliittiset olot, kansainvälinen rahoitus. Mutta myös
suuria mahdollisuuksia parantaa afrikkalaisten elinmahdollisuuksia, poistaa
kolmasosa maailman hiilidioksidipäästöitä, luoda työmahdollisuuksia, rauhaa ja
turvaa.
Missio
elämästä ja yhteisöstä
Mikä missio? Meidän missiomme on pilottiprojektin
aikaansaaminen Saharan metsityksen alkupaukkuna. Olemme ideoineet alueen
suuruudeksi 100x100 kilometriä. Minne sen tulisi sijoittua tai voisiko sen
jakaa osiin? Meidän mielestämme se olisi hyvä sijoittaa Sahelin alueelle
varsinaisen Saharan eteläpuolelle. Sen voi jakaa osiin. Nyt alueella on
kehitteillä kansainvälisenä yhtyeistyöprojektina Green Great Wall. Vihreä muuri
on 7600 kilometriä pitkä ja 15 km leveä. Afrikan mittakaavassa se näyttää
pensasaidalta. Tämä aita ei pysty estämään aavikoitumista. Meillä on suurempi
visio. Koko Sahara olisi metsitettävä, tai ainakin 8 milj. neliökilometriä.
Saharan metsitys olisi maailmanhistorian suurin projekti. Saharan metsityksen
myötä 100 miljoona ihmistä saisi ansiotuloja, asuinpaikan, työtä,
terveydenhoitoa ja koulutusta. Se ei olisi sosiaalihuoltoa ja kehitysapua, se
olisi tuottavaa elinkeinotoimintaa. Sillä saisimme siepattua 30 % maailman
CO2-päästöistä.
Pilot-projektin
toteuttamiseen tarvittaisiin 10 miljardin euron laina. Sillä rahalla
rakennettaisiin kylät ja kaupungit, porattaisiin kaivot, pystytettäisiin
aurinkovoimalat ja istutettaisiin metsät. Lainan takaisinmaksu lisättynä
käyttökuluilla olisi 500 milj. euroa vuodessa. Hiilidioksidia sidottaisiin
vuodessa niin paljon että 35 euron hinnalla per CO2 tonni oltaisiin tukevasti
voiton puollella. 100000 ihmistä saisi turvatun elinkeinon alueella. Jos yhden turvapaikanhakijan
kustannuksiksi vastaan ottaville valtioille lasketaan 25000 euroa vuodessa,
saadaan 100000 asukkaan väestön kustannuksiksi maanpakolaisina 2,5 mrd. euroa vuodessa. Tämä
tosiasia lisää hankkeen kannattavuutta huimalla tavalla.
Me emme nyt kuitenkaan puhu koko Saharan metsityksestä,
kun yritämme päästä suomalaisten ministerien puheille. Me puhumme pilotista,
joka on yksi tuhannesosa koko Saharan metsityksestä. Me emme myöskään puhu
siitä, että Suomen valtio rahoittaisi tämän 10 miljardin euron projektin. Me
toivomme, että Suomi EU:n puheenjohtajamaana tekisi aloitteen tällaisen
hankkeen aikaansaamiseksi. Hankkeena se olisi uraauurtava. Keinokasteltuna agroforestry-hakkeena se
avaisi laajan tutkimuksen ja kehittämisen paikallisdemokratiasta,
hallintomallista, rahoitusmallista, elinkeinoista, manttaalijärjestelmästä,
pohjaveden käytöstä, aurinkoenergiasta, kasvilajien valinnasta, ekokylien ja
ekokaupunkien rakentamisesta, infrastruktuurin malleista, terveydenhuolto- ja
koulutusjärjestelmästä. On tässä kosolti ongelmia. Eero Kontula pohtii, miten päästökauppa
saadaan hyödyntämään itse viljelijöitä. Valtiot ottavat lainat ja saavat tulot
kaupasta, mutta liikeneekö valtioilta halua osuuden jakamiseen viljelijöiden
kanssa?
Jos kauppa onnistuisi, kaupanpäällisinä tulisi
automaattisesti lisäarvona nostetuksi naisten asema ja tyttöjen koulutus
keskiöön. Ilman heitä tämä yhteiskuntamalli ei kerta kaikkiaan toimi. Niin,
epäilitkö ettei tämä pilot-projekti ole itsekannattava, epäilitkö että joudut
maksajaksi. Teimme hieman laskelmia. Havaitsimme hankkeen hyväksi bisnekseksi. 10 miljardin investointi edellyttää
lainanottoa. Laina maksetaan takaisin 25 vuoden aikana. Korkotasoksi arvioidaan
1 %. Vuosittain lainaa lyhennetään 450 milj. euroa. Käyttökustannuksia syntyy
50 milj. euron edestä vuodessa. Asukkaat saavat palkkaa ja maksavat vuokraa ja
veroja. Tuloja lainan maksuun syntyy kansainvälisestä päästökaupasta. Edellytyksenä tietysti että sellainen saadaan todella toimimaan. Muttia riittää! Nyt CO2
tonnin hinta pyörii 25 euron tietämillä. se ei riitä hankkeen pyörittämiseen
omaehtoisesti. On saatava 35 euroa CO2 tonnilta. Kaikkea tätä olisi mietittävä.
Voisiko Suomi tehdä aloitteen tai pitäisikö Suomen tehdä aloite? Meidän
mielestämme Suomi sopisi hyvin aloitteentekijäksi. Siksipä emme lannistuneet ja
lähetimme taas kirjeen. Odotamme innostuneena onko kellään aikaa lukea kirjettä ja sitten vielä keskustella asiasta ja tehdä aloite!
Lähetimme kirjeen uudelle
pääministerille
AVOIN KIRJE
Pääministeri Sanna Marin
Valtioneuvosto
Arvoisa Pääministeri,
Onnittelumme valinnastanne.
Me allekirjoittaneet lähestymme Teitä laajemman
asiantuntijaryhmän edustajina. Ryhmämme on useiden vuosien ajan selvittänyt
mahdollisuuksia Sahelin ja Saharan alueen metsittämiseksi. Metsitystä pidetään
ilmastonmuutoksen torjunnan tehokkaimpana keinona. Kirjoitimme samasta asiasta
edellisen hallituksen pääministerille, Antti Rinteelle 8.7.2019 ja toivoimme
tapaamista asian johdosta. Kirjeemme johti runsaaseen viestittelyyn ja
tapaamisiin ympäristöministeriössä ja ulkoministeriössä, mutta ei toistaiseksi
konkreettisiin toimiin. Asian yksityiskohdat ja sen käsittely ilmenevät tämän
kirjeen liitteen muistiosta. Voidaan ehkä tulkita asian olevan kesken.
Toivomme kuitenkin, että uusi hallitus suhtautuu asiaan aktiivisesti
sen kiistattoman painoarvon vuoksi. Hanketta on edellisen hallituksenkin
piirissä pidetty tärkeänä ja ajankohtaisena, mutta siinä on nähty
hallinnollisia ongelmia. Sen merkitys maailman ympäristötilanteelle lienee
kiistaton, mutta näemme siinä myös mahdollisuuden, joka maamme tulevaisuuden
kannalta on keskeinen. Aloitteen tekeminen asiassa saattaisi avata maallemme
merkittävän, uuden teollisuuden alan: ilmastometsityksen kärkiaseman
maailmassa.
Tuusulassa, 10.12.2019
Pentti Murole, prof.
Eero Paloheimo, prof.
Veli Pohjonen, prof.
Hei Pentti!
VastaaPoistaOikein ajankohtainen blogi ilmastonmuutoksesta.
Minulle tulee mieleen Saharan, vaikka osittaisesta metsityksestä CO2 päästöjen hillitsemiseksi se, että mistä ja minkälainen kastelujärjestelmä tarvitaan sen toimivuuteen.
Vesi merestä??
Mistä ja miten makea vesi?
Heikki
Heikki! Jos katsot linkkinä olevaa Sahara-blogia havaitset, että suolanpoisto merivedestä on liian järeää ja kallista. Vesi on pumpattava pahimmassa tapauksessa 3000 kilometrin päähän ja puolen kilometrin korkeuteen. Se maksaa liikaa. Afrikan maaperässä on valtavat pohjavesivarat. Se on uusiutumatonta vettä. Sitä on kuitenkin käytettävä niin Sahelissa kuin Saharassakin jos aiotaan ryhtyä hiilidioksidia sitomaan. Metsän tehokasvatus ei onnistu ilman keinokastelua. Vesi pumpataan aurinkoenergialla 50-250 metrin syvyydestä, paikasta riippuen. Metsän siimeksessä harjoitetaan maanviljelyä ja muuta elämää 100 000 ihmisen voimin. Metsät synnyttävät toivottavasti uuden mikroilmaston. Tätä pitäisi tutkia. Siksi ehdotamme pilot-projektia 1 miljoonan hehtaarin alueelle. Sinne istutettaisiin 2 miljardia puuta. Alue söisi hiilidioksidia 20 vuoden päästä 8 milj. tonnia vuodessa. Suomen metsät sitovat vuodessa hakkuiden jälkeen 27 milj. tonnia. Tässä suhdelukua.
VastaaPoistaHei Pentti!
VastaaPoistaTuo, että Afrikan maaperässä on valtavat pohjavesivarat on totta. Mutta, jos se on uusiutumatonta puhdasta vettä sen käyttö on pitkällä tähtäimellä rajallista.
Kuten mainitsit, että metsän tehokasvatus ei onnistu ilman keinokastelua, ei myöskään maanviljely ja 100 000 ihmisen elämä onnistu ilman makeaa puhdasta vettä.
Toivottavasti Pilot-projekti saisi hyvän vastaanoton ja edistyisi toteutumiseen.
Koska, jos ei kukaan teistä asiantuntija professoreista ja alan ammattilaisista tee mitään, emme myöskään saa mitään toimenpiteitä alulle CO2 päästöjen hillitsemiseksi.
Heikki
Hienoa Pena. CO2-päästöt on niin iso juttu, että isojakin asioita kannattaa yrittää. Tämä idea kuuluu sarjaan todellinen vakuttavuus kun suuri osa suunnitelmista ja toimenpitestä on virtuaalisia. Niiden vaikutus perustuu placebo- efektiin. Eräs tällainen on sähköbussien hankinta. Kun yksi diesel-bussi (euro 3) korvataan sähköbussilla vähentää se maapallon CO2-päästöjä 0,00000019 %. Se on niin pieni luku, että se vaatii konkreettisen vertailuluvun. Havainnollistus: Maapallon CO2-päästöjen KASVUN kompensoimiseksi pitäisi vuodessa hankkia 14 miljoonaa sähköbussia. Ja tässä on oletettu, että sähköbussin päästö on 0. Se on 10.000 kertaa HSL-alueen bussimäärä. Mutta sen vaikutus ei olekaan ilmakehään vaan ilmapiiriin. Yhtenä tekijänä se muokkaa ihmisten asennetta CO2 -päästöihin. Siksi placebo on hyvä nimitys tälle ja vastaaville toimenpiteille. Kenenkään ei pidä silti luulla, että sairas ilmakehä parantuisi pelkästään näillä toimenpiteillä
VastaaPoista??
VastaaPoistaHeikki