Pienet ja isot raivot, viimeisimpänä moottoriteiden aukkohakkuut

Saako ihminen raivareita tuon tuostakin mitättömistä asioista? Esimerkkinä liikenneraivo, kun raivostuu siitä, kun audit ja bemarit aina ohittelevat moottoritiellä ylinopeutta ajaen. Tai pakuraivo. Miksi remonttireiskojen pakut ovat aina vasemmalla kaistalla ohitusvimmassa? Tai puolalaiset ja virolaiset rekkakuskit Kehä ykkösen ohituskaistalla? Hetkinen. Miten minä tiedän toisten raivon? Liisa ei ainakaan noista asioista raivostu, ajaa köröttelee omaa nopeuttaan. Ovatko nuo sittenkin aivan minun omatekosia raivojani? Minulla ei ole galluptoimistoa eikä laajoja sidosryhmiä. Joudun suorittamaan ärsytystestin aivan lähes omillani. Tai onhan minulla leffakerho. 12 jäsenen otos ei kuitenkaan riitä aivan täydelliseen koko kansan ärsytysotosta koskevaan tutkimukseen. Kaikki ovat lisäksi jo työelämästä syrjäytettyjä.  On siis suoritettava ekstrapolointia ja päädyttävä ärsytysgallerian koostumukseen ilman tieteellistä pohjaa. Ja korostettava omaa käsitystään.

Minulla on nyt pohjalla melkoinen ärsytys

Se on alkusyy tämän blogin kirjoittamiseen. Raotan hieman esirippua ja kerron sen liittyvän suomalaisten moottoriteiden tiealueiden aukkohakkuuseen. Havahduin tähän tragediaan ajaessani viikonvaihteessa Hämeenlinnanväylää Helsingistä Riihimäelle. Ajattelin ensin asiaa paikalliseksi, Uudenmaan läänin tieviranomaisten töppäykseksi. Mutta ei, sama jatkui Hämeessä. Juttelin asiasta kavereitteni kanssa. He ovat ajelleet nelostiellä ja viitostiellä. Sama tarina. Nyt ärsytys saa suurempia mittoja. Ryhtyy kyselemään MIKSI?

Suomalainen tiemaisema on kehittynyt ainutlaatuisen kauniiksi vanhoilla maanteillä – tässä liikumme vanhalla valtatiellä Hyvinkään Sveitsin maisemissa.

Maailman mittakaavassa, suurimmassa osassa maailman maanteitä ympäristönä ovat pellot, hiekkaerämaa tai savanni. Meillä tieympäristö on metsä. Metsä on niin painunut ainakin meikäläisen tietoisuuteen, että aikoinani Saharan hiekka-aavikolla pimeässä ajaessani olin aina näkevinäni pimeydessä metsän kahta puolta tietä. Sotien jälkeen valtatiet tehtiin viivasuorina läpi niittyjen laaksojen ja lahdelmien. Maisema oli pienissä vaikeuksissa. Sittemmin klotoidilla kieputetut maantiet, joskus joidenkin mielestä liiankin mutkaisina, ovat ottaneet maiseman omakseen. Puusto on luonut ilmaville ja aurinkoisille tienvarsille kauniita maisemakohtia. Varsinkin nyt syksyaikaan värikkäät lehdet luovat hienoa ruskatunnelmaa. Moottoriteissä tien estetikka ja suhde ympäristöön olivat alusta alkaen tärkeitä ominaisuuksia ajodynamiikan ohella. Tarvontie eli Turun väylä oli ensimmäinen moottoritieosuus, jolla Kirkkojärvellä sijainnut mänty oli tien suuntaukseen vaikuttanut luontotekijä.  Dipl. ins. Gunnar Piponius oli Saksasta oppinsa saanut maisemateiden maestro ja uranuurtaja.

Tarvontien klassinen tiemuotoilun ”pyhä paikka” ikään kuin merkityksensä kadottaneena, joskus auringonpaisteessa joskus lumirännässä.

Hämeenlinnan moottoritietä suunniteltiin Veikko Hakolan johdolla. Taitaa yksi tekijöistä, Pentti Hautala vielä olla täydessä vedossa. Nyt pohdittiin moottoritien mittakaavaa suhteessa Suomen pienipiirteiseen maisemaan. Niillä kynänvedoilla syntyi tämä tie, jonka varrelta nyt on tehty metsänhoidollinen tihutyö.

Metsä kasvaa Suomessa viitisen prosenttia vuodessa. Hämeenlinnan moottoritie valmistui ja otettiin liikenteelle Riihimäelle saakka vuonna 1992. Tienvarren ja luiskien metsät ovat kerenneet kasvaa 28 vuotta. Nyt kaadettuina tien penkalla olevien koivujen ja mäntyjen rungot ovat 15+ cm paksuisia.

 

Sellaisia kantoja nyt törröttää tieluiskilla. Puut eivät ole useinkaan istutettuja. Ne ovat sinne siementyneet. Joskus on kyllä tiheitä istutuksiakin. Paljonko kuitupuuta tuosta tienvarrelta mahtaa nyt tulla ja paljonko siitä saa rahaa. Tukeiksi ei nyt näin lyhyessä ajassa puut ole päässeet kehittymään. Vai jääkö siitä nyt korjuukustannusten päälle mitään tähteeksi. Siellä näitä kasoja on nyt tien varrella korjaajaa odottamassa. Eipä niistä tienvarsimetsistä taida tulla kuin kaksi hehtaaria kilometriltä.  Olisikohan kilometrillä kahta puolta tietä puuta yhteensä nyt 50 kuutiota. No, siitäpä ei taida rahaa saada kuin tonnin pari kilometrillä. Sepä se taisi mennä korjauskustannuksiin. Hyöty nolla. Menetys valtava.

Nyt siis ärsyynnyttiin tienvarsimetsien tarpeettomasta hakkaamisesta. Liisaa tuo tehometsänhoito yleisesti ottaen ottaa niin paljon päähän, että hän puhuu jokamiehen oikeudesta, jolla hänen mielestään on arvo, jota metsänomistajien tulisi kunnioittaa. Maisemaa ei saisi rikkoa kulkukelvottomaksi. Nyt sieniaikana tuo erityisesti ärsyttää tuo aukkohakkuu ja harvennushakkuukin, kun risut jäävät metsään valtoimenaan.

On monia muita syitä ärsyyntyä, paljon hauskempia

Esimerkiksi seuralaisen pöytään naputtaminen tai jalan jatkuva koputtaminen. Parkkeeraaminen liian lähelle valkoista viivaa voi pahasti ärsyttää.. Puhuminen, kännykän katselu tai pussien rapistelu leffassa - paha, paha. Suojatiellä kävely kännykkää näpelöiden. Liian voimakkaan parfyymin käyttö uimahallissa. Laukun pano naapuripenkille julkisessa kulkuvälineessä. Ostoskärryn jättäminen palauttamatta paikalleen. Että seisoo liukuportaassa vasemmalla ja estää ohituksen. Liisan erityisärtymys on kännykän selailu konsertin aikana. Jotkut ärsyyntyvät siitäkin, että ottaa kaupassa tuotteen ja panee sen sitten takaisin väärään hyllyyn, saatikka että ottaa kotona jääkaapista pakkauksen, tyhjentää sen ja panee rasian tyhjänä takaisin jääkaappiin. Onko sitten erityisen ärsyttävää käyttää viimeinen vessapaperi ja olla panematta uutta rullaa paikalleen. No kyllä sekin älyttömästi ärsyttää, kun vessapaperi rullasta vedettäessä alituisesti katkeaa ja pää häviää. Monenlaisia syitä on ärsyyntymiseen. Joskus ne ovat vain pilan päiten, mutta usein asia ei jää sanomatta. Niin, suoritinhan sitten tämän haastattelun ystävieni keskuudessa. Innokasta golffariystävääni ärsytti joidenkin pelaajien kuhniminen ja hidas eteneminen. Nytpä muistinkin, että eräs ystävistäni asuu golfkentän laidalla ja häntä ärsyttää erityisesti kaikki golfaajat, niin hitaat kuin nopeatkin, he eivät katsele luontoa ja ihania pilviä, he sen sijaan tuijottavat herkeämättä pientä valkoista palloa. Se sitten vasta ärsyttääkin. Tämä ystäväni on Eero Paloheimo. Soitankin hänelle ja kysyn mikä nyt ärsyttää. Ajattelen hänen kertovan jotain meneillään olevasta Alfa TV:n sarjasta Maailmaa pelastamassa. https://alfatv.fi/  Ei kerro, mutta kertoo mikä nyt ärsyttää: ”ihmiset joilla on taito tehdä heikkouksistaan hyveitä ja munauksistaan sankaritekoja”. Oli kovaa, tosin en juuri nyt keksi keitä sellaisia tuntisin. Ehkä en tunnekaan. Toista ystävääni ärsyttävät ajankohtaisohjelmien toimittajat. He eivät kuuntele vastauksia esittämiinsä kysymyksiin vaan kehittelevät omaa kriisiyttävää agendaansa kaikkitietävään tapaan. Mutta hupsis, eräs ystäväni käänsi asian toisin päin, hän sanoi olevansa iloinen siitä, että Hesari kirjoittaa aina Sanna Marinista myötäkarvaan, toisin kuin Talouselämä. Tosin hän kertoi hirvittävästi ärsyyntyneensä toisesta viisikon ministeristä, jolla puhe jatkuu, vaikka ajatus loppuu. Taloyhtiön hallituksessa toimiva ystäväni oli ärsyyntynyt työn laadusta ja erityisesti työtä kontrolloivien ns. asiantuntijoiden kelvottomuudesta. Koronatiedotus tuntuu ärsyttävän yhtä ystävääni. No, totta puhuen kyllä minuakin. Ärsyttäviä ovat nuo arviot altistuksista, ne ovat uutisointia ”melkein kolareista”. Vaikka nyt kun tarkemmin ajattelen, niin muistan, että nuorena tuli tehtyä tutkimuksia ”melkein onnettomuus”-kohteista. Siis altistuksista, ehkä se nyt ei olekaan niin tyhmää. No otetaan nyt tähän tukahduttavaan ärsytysluetteloon Saaran erityisärsytys. Se oli silloin työelämän aikaan. Saara oli vauhdikas kävelijä. Häntä ärsytti kävelijöiden järjestymättömyys ja toikkarointi puhumattakaan käsikynkkää kävelystä. Estivät suoraviivaisen etenemisen. Viimeisin ja modernein ärsytyskohde taitaa olla sähköpotkulautojen jättäminen pitkin poikin.  Jukka on 83-vuotias. Häntä ryhtyi nyt ärsyttämään, ettei keksinyt mitään joka häntä ärsyttäisi. Ei kerta kaikkiaan, ei edes se, että on vaarassa menettää ajokorttinsa. Minä kun olen sen verran autoaddiktoitunut, että ajokortin menetys merkitsisi kaiken loppua.

Tuossa ohjekuvassa puut vielä seisovat pystyssä, nyt ne ovat poikki. Sellaista kuvaa ohjekirjassa ei ollut.

 

Takaisin ärsyyntymään moottoritielle

Mehän oltiin tulossa tähän ärsytyksen alkulähteelle. Se oli tuo avohakkuu moottoriteiden tiealueilla. Minusta kysymyksessä on jonkin sortin ympäristörikos tai ainakin suuri möhläys. Selasin ohjeita teiden hoidosta, niitosta ja raivauksesta. Olihan siellä ohjeita siitä, miten tiealueelta raivataan pusikot riistanäkyvyyden aikaansaamiseksi. Mutta että silloinkin kun on riista-aita, olisi raivattava kaikki kasvillisuus tien luiskilta riista-aitaan saakka? Siinä piilee jokin salaisuus. Vai onko niin että tässä varaudutaan riista-aidan sisäpuolelle päässeiden eläinten varalta. Eihän se tietenkään ole mahdotonta. Mutta on se sen verran mahdotonta, että tienvarsimaiseman painoarvo nousee vertailukohdaksi. Nyt meidän on odotettava jälleen yksi sukupolvi, kunnes saadaan pitkälle kehittynyt maisemaa pehmentävä, syksyisin väriloistossaan kiehtova moottoriteiden tiemaisema entiselleen. Toivottavasti norminlaatijoiden joukkoon sattuu joku metsänhoitaja tai puutarhuri, joka kertoo ja ohjeistaa, miten tienvarsipusikoita siten istutetaan, hoidetaan ja harvennetaan, että meillä on upeasti luontoon rajautuva tiemaisema ympäristökauneuden pysyvänä lähteenä.