Lentokenttäbulevardi

Bulevardit ovat parina viime vuonna nousseet Helsingissä ansaituksi keskustelun aiheeksi, onhan kaupunkisuunnitteluvirasto lautakunnan tukemana esittänyt Kehä I sisäpuolisia säteittäisiä moottoriväyliä bulevardeiksi muutettaviksi. Olen tuota asiaa blogeissani nihkeillyt. En siis ajatusta bulevardeista, vaan sitä epäprofessionaalista tapaa, jolla suunnitelmat on esitetty. Kuinka voisinkaan bulevardiajatusta vastustaa kun taisin olla se ensimmäinen joka edesmenneiden Simo Järvisen ja Matti Väisäsen kanssa, itsensä ylipormestari Raimo Ilaskiven tukemana, tällaista ajatusta oikein raporttiin kirjoitettuna esitti. Se tapahtui jo vuonna 1989. Sittemmin viraston liikennesuunnittelijat hautasivat nämä esitykset yhden sukupolven ajaksi – kunnes nyt rävähti. Tässä blogissa en kuitenkaan jauha nykyistä bulevardidilemmaa. Jos ne kiinnostavat voit klikata vaikka tuohon: http://penttimurole.blogspot.fi/2014/12/hyokkaavat-excelit-ja-kirotut.html

Lisäsinpä tähän vielä toisen blogini, jossa bulevardikysymystä käsitellään varsin perusteellisesti - jos sen itse pääsen sanomaan:

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/12/potemkinin-kylat-vai-todellista.html  

Nyt haluan kirjoittaa lentokenttäbulevardista

Tämä asia on ollut jo vuosia mieltäni kiihottamassa, en vain ole saanut sitä sanotuksi, kunhan olen matkaseuralle mumissut. Lentokentät ovat nykyisin maan satamia ja portteja. Lentokentälle saavutaan, rynnätään putkea pitkin kiireesti, lähes kilpajuoksua, matkatavaroiden luovutuspisteeseen, sitten pysähdytään puoleksi tunniksi ja odotetaan tuskaisena matkatavaroiden saapumista, kun ne on saatu tunkeudutaan, joskus vastaanottajan huomaan, usein yksin, taksijonoon. Osa etsii bussia, osa omaa autoansa. Nyt yhä useammin olisi tarjolla myös mieltä rauhoittava juna, kunhan kylttiviidakosta selvitään. Nyt en kuitenkaan ole menossa junalla. Kirjoitan nyt lentokenttäbulevardeista.

Jakartan Airport Road on huippuunsa hienosti hoidettu leikattuine pensaineen. Outo huomio, köyhissä maissa on usein hienot lentokenttätiet, teeskentelevätkö ne?

Maa paljastaa itsensä, vai teeskenteleekö?

Matkalaisen saapuessa uuteen maahan ja paikkaan lentoasemalta irtoaminen on ensimmäinen kohtaaminen ja mieliinpainuva tapahtuma. Tarjolla on ”satamaympäristöä”. Ensimmäisenä asteena näemme opastauluja, parkkilaitoksia, meluaitoja, hangaarimaisia rakennuksia, suuria mainostauluja ja ylikulkusiltoja. Silloin olemme vielä ”kansainvälisessä” lentokenttäympäristössä.

Lentoaseman porttien ulkopuolella maa paljastaa itsensä - alkaa lentokenttäbulevardi. Matka lentokentältä kaupunkiin on aina hyvin mielenkiintoinen tapahtuma – varsinkin ensivierailulla. Maailmalla on kuitenkin liian monta lentokenttää, jotta voisi analysoida kauneimman lentokenttäbulevardin sijainnin, joten on keskityttävä muutamaan muisteloon. Minulle tärkein lentokenttäbulevardi olisi tietysti Helsinki-Vantaalta keskustaan. Mutta siellä ei ole bulevardia. Ehkä tärkeimpiä ovat sitten entisiin työmatkoihin liittyvät lentokenttätiet. Aasiassa on mahtavia lentokenttäbulevardeja. Erityisesti ajattelen Singaporea, Kuala-Lumpuria ja Jakartaa. En unohda myöskään Ammanin lentokenttätietä, enkä myöskään Bakun uusvanhaa mahtipontisuutta. Monia niitä on, mutta ovat jossain muistoissa. Viimeksi ihailin Firenzen lentokentän läheisyydessä mahtavia lasisia meluaitakonstruktioita. Mainitaanpa vielä kolme ”Airport Road” –projektia: Ensimmäinen oli Tripoli Airport Road Beautification vuonna 1968, toinen oli Pietarin 300-vuotisjuhlia varten tehty tienkaunistus Pulkovon lentokentältä George Bushin ja muiden valtionpäämiesten asuinpalatsiin sekä kolmas mainittava on Jordanian Ammaniin tehty Airport Road Project, jossa uuden lentokentälle johtavan kehätien varteen on tarkoitus asuttaa 1 miljoona asukasta. Se oli sitä mennyttä aikaa.

Vasemmalla yläkuvassa on maailman suurimman lentokentän bulevardeja (!), kysymyksessä on Hartsfield–Jackson Atlanta lentokenttä Yhdysvalloissa. Oikeanpuoleisessa yläkuvassa on Beijingin uuden lentoaseman bulevardin komea pääte terminaaliin, huomaa istutukset ja rautatieasema. Vasemmalla alhaalla on Firenzen lentokentäntien tyylikkäitä meluaitoja. Oikealla alhaalla on Singaporen lentokenttäbulevardin ihania istutuksia, taitaa muuten olla golfkenttä, jonka läpi ajetaan.

Kuvassa on Pekka Salmisen tiimin kilpailuehdotus (2004) Wuhanin Tianhen lentokenttä-bulevardin päätteeksi. Liikennesysteemin sisällä on vesiputouspuisto. Tuli vain kunniamaininta. Vieläkin hieman naurattavat nuo kiehkurat silmäkulmissa.

Maailman vilkkain lentokenttä on Atlantassa, USA:ssa, vuotuisia matkustajia on lähes 100 miljoonaa. Helsingissä saavutimme uuden ennätyksen 16 miljoonaa matkustajaa. Suuruusjärjestyksessä viisi suurinta ovat Atlanta, Beijing, Tokyo Haneda, Lontoo Heathrow ja Dubai.

Suuret lentokentät ja pienet lentokentät vaativat lähes saman verran maa-alaa. Terninaali-rakennusten koossa ja koneiden parkkitiloissa on eroa. Kuvassa vasemmalla ylhäällä Atlanta, oikealla Beijing, vasemmalla alhaalla Tokyo Haneda ja oikealla Helsinki-Vantaa. Kaikissa kuvissa on sama mittakaava.

Ympäristötaide liittää tien maisemaan

Uudenmaan tiepiiri oli vielä kulttuurin ystävä, kun he kirjoittivat: ”Ympäristötaide liittää tien maisemaan”. http://alk.tiehallinto.fi/upiiri/taide/tietaide_kuvat.htm Mutta tästähän on jo vuosia. Tiepiiritkin jo lopetettiin vuonna 2010. Tiepiirin sivusto jatkaa: ”Suomessa on tehty viime vuosina useita tietaidehankkeita. Kunnat ovat kohentaneet imagoaan ja näkyvyyttään taideteoksilla. Tiehallinto on tehnyt jo useamman vuoden ajan taiteilijoiden kanssa yhteistyötä moottoriteiden rakentamisessa sekä meluesteiden, siltojen ja alikulkujen suunnittelussa. On käynnistynyt uudentyyppinen suunnittelujakso, jossa arkkitehtuurin voimin edesautetaan liikenneympäristön ulkonäön muotoutumista.” Taiteilijoina mainitaan mm. Anne Eerola, Annukka Korhonen (olisiko Marjukka?), Ekku Peltomäki, Antero Toikka, Niels Haukeland, Pekka Manner ja Hannu Siren. Nyt ei ole Tiehallintoa eikä tuota asennetta?

Surraan nyt sitten tämän ylivoimaisesti parhaan Suomessa toteutetun tietaideteoksen romuttamista. Se sijaitsi meidän ikiomalla tulevalla lentokenttä-bulevardillamme.

Valoviiri oli Tuusulantiellä ohiajavien ilona vuodesta 2000. Tiepiiri mainosti näin: ”Teos on Helsingin kaupungin rajan tuntumassa ja toivottaa kaikki autoilla ja lentoteitse saapuvat tulijat tervetulleeksi Suomeen ja sen pääkaupunkiin Helsinkiin. Valoviiri-teoksen on visioinut Eero Metso ja yksityiskohtaisen sijoitus- ja teknisen suunnittelun ovat toteuttaneet SITO, Obelux ja Helsingin Energia”.

On vain ELY-keskukset ja nämä(kö?) asenteet - Rakennusviraston toimistopäällikkö Olli Markkasen tulkitsemina: ”Taideteos oli Liikenneviraston tiealueella ja ovat jo vuosia halunneet rakentaa siihen keskikaistavalaistuksen. ELY-keskuksen käskystä Valoviirin piti väistyä. Kokivat ne huonoiksi, kun siinä oli muutamia onnettomuuksia ja jouduimmekin korjailemaan teosta jokunen kerta, kun autot olivat ajaneet teokseen. Paitsi että teos ei olisi alkuunkaan toiminut uudessa valoisassa ympäristössä, niin se olisi ollut uusien raskaasti paalutettavien keskikaistapylväiden tiellä. Onneksi sai kuitenkin olla käytännössä teknisen elinkaarensa loppuun asti paikallaan. Lopulta jouduimme purkamaan sen lyhyellä varoajalla. Asia ei siis ollut meidän vallassamme.”(Blogistin huomautus: selityksiä!) Nyt pitäisi soittaa Rita Piiraiselle ja torua, mutta kun on kesäloma-aika, en tohdi.

  

Hienon taideteoksen poistuttua tiemaisema huutaa tyhjyyttään. Olimme jo siihen tottuneet. 

Tuusulantien pätkä välillä Kehä III – Pohjolankatu olisi hieno kohde ympäristötaiteen kilpailulle, siitä voisi syntyä LENTOKENTTÄBULEVARDI.

Lopuksi asiaan

Toivon että asiasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset (tuollaisia sanoja nykyään käyttävät!) ryhtyvät toimeen Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokenttäbulevardin toteuttamiseksi. Helsingin lentokenttä ei ole maailman suurten joukossa, mutta se ansaitsisi kuitenkin arvokkaan ja kauniin sisääntulon kaupunkiin. Kaikki se osuus mikä on Vantaan puolella, liittyen Kehä III:n korjaustöihin saanee pian muotonsa. Toivottavasti ympäristösuunnittelu on vielä mukana, vaikka hallintovirastosta sellaiset henkilöt taitavat nykyään tyystin puuttua. Haaveilen Ulla Prihan ajoista. Puutun nyt Tuusulantiehen. Tämän tieosuuden kohentamiseen on täydet mahdollisuudet. Tien varrella oleva arkkitehtuuri on vain pieneltä osaltaan kelvollista katsottavaa. Tilaa on ja mahdollisuuksia. Ensitöikseen hienon hieno Valoviiri olisi mietittävä uusiksi. Se soveltuu hyvin uusiin keksikaistalla sijaitseviin valaisimiin. Tienvarsi olisi kauttaaltaan istutettava ja tehtävä siitä LENTOKENTTÄBULEVARDI. Nykyinen jatko käärmetalon ohi Mäkelän katua pitkin on huippuunsa hieno. Suren jo etukäteen ajatusta sisääntulon kääntämisestä Veturitielle ja sitä kautta Pasilan kansien alle ja edelleen Nordenskiöldinkadun ruuhkaan kohti Linnankoskenkadun ja Reijolankadun sumaa. Nordenskiöldinkatu on sinänsä katujen aatelia, mutta kun se ei jatku. Hyvät suunnittelijat, miksi Helsinkiin ei voi tulla hienosti ja arvokkaasti nykyistä komeaa katureittiä. No voisihan yhteyttä Mäkelänkadulta Sörnäisten rantatielle parantaa (voisiko?) ja saada sisääntulo rantaan. Se olisi huippuunsa hienoa. Mutta SUMMA SUMMARUM kaikkien bulevardisuunnitelmien ohella tehkää Helsingille myös LENTOKENTTÄBULEVARDI. Se olisi maamme tervehdys ja käyntikortti.