Varoitus: Älä
aloitakaan tämän lukemista jos et ole mielettömästi kiinnostunut rakennusalan
menneisyydestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta. Pyörittelen asiaa seitsemän
sivun verran - ja se on itsekullekin
liikaa! Minun pitäisi olla Tallinnan kaduilla seuraamassa Vanalinnan Päeväd –
iltaohjelmaa, mutta kirjoitankin tätä tuskallista tekstiä. On kylmä ja hieman
satelee.
Elettiin vuotta 2004. Suomen Rakennusinsinööriliiton
tulevaisuusvaliokunta päätti tutkia rakentamisen tilaa kolmenkymmenen vuoden
aikajänteellä. Aikaa on nyt vierinyt 13 vuotta eli puolet ennusteperiodista.
Nyt on siis hyvä pitää puoliväliriihi. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa
puheenjohtajana kouliintunut ja kansanedustajan työstä (1987-1995) vapautunut ja
sittemmin TKK:n puurakentamisen professorina 1995-2000 toiminut rakentajafilosofimme
Eero Paloheimo antautui työn vetäjäksi. Nyt hän oli vapaa mies johtamaan RIL:in
kunnianhimoista hanketta. No, tasa-arvoa ei täysin noudatettu kun Eeron porukassa
oli vain yksi nainen yhtätoista miestä kohti, mutta rakentajapiireissä on tämä
ollut tapana. Rakentamisen tilaa tutkivat tekn. tri Esa Eranti, dipl.ins.
Sampsa Heilä, rakennusneuvos Reijo Korhonen, dipl.ins. Jaana Matilainen,
professori Pentti Murole, dipl.ins. Risto Pesonen, dipl.ins. Erkki Pätiälä,
tekn. tri h.c. Kari Sipilä, valtiot. tri Timo Sneck, asuntoneuvos Markku Tahvanainen,
dipl.ins. Markku Tuhola ja dipl.ins. Pentti Hautala sihteerinä. Luulisi että
tuossa porukassa olisi rotia löytynyt ja löytyihän sitä. Raportin taustaksi valmistui
13.10.2003 Teknillisen Korkeakoulun tekemä selvitys rakentamisen nykytilasta.
Hyvänä vertailukohtana meidän raportillemme toimivat jälkeen
päin tehdyt ROTI-selvitykset. RIL on ansiokkaasti tehnyt useita Rakentamisen
tilaa kuvaavia ROTI-selvityksiä. Nostan hattua! Viimeisin ROTI valmistui
kuluvana vuonna 2017.
Tuoreessa Suomen Rakennusinsinööriliiton ROTI-selvityksessä rakennusalan tilaa on arvioitu
monipuolisesti ja laajan tekijäjoukon toimesta. Rakennusten tila saa
kouluarvosanan 7. On menty alaspöin kuin lehmän häntä. Infra nostaa hieman
kärsää, saa arvosanan 7+. Vesihuoltopalvelut saavat arvosanan 7 1/2. Se on ajan
huippua Suomessa. Tutkimuksen ja
koulutuksen arvosana on surullista luettavaa, se on 6 ½. Uusina
arviointialueina ovat tieto-omaisuus ja rakennetun ympäristön kaikkinainen
suunnittelu. Arvosanat seiskan tienoilla. Ei nyt ole aivan hurrattavaa.
Meidän raportissamme 2004 tarkasteltiin rakentamisen
tilaa seuraavassa kehikossa:
1. Rakentamisen kytkennät
2. Rakentamisen nykytila
3. Visio vuoden 2030 rakentamisesta
4. Megatrendejä
5. Heikkoja signaaleja
6. Kolme skenaariota
7. Skenaarioita vastaavat strategiat
Me emme antataneet arvosanoja. Me kyllä käsittelimme
rakennusalaa lähes samalla tavalla kuin ROTIssa. Ehkä suurimpana erona on se
että me pidimme tuolloin rakennusalan vientiä ja siihen liittyvää koulutusta
erinomaisessa arvossa. Sensijaan emme vielä osanneet sellaisia sanoja kuin
digitalisaatio tai tietopääoma, vaikka puhuimmekin paljon tiedon tarpeesta ja
tietopankeista.
Digitalisaatio kiinnostaa
En nyt aio tehdä mitään täydellistä sanasta sanaan
selostusta kyseisestä raportista. Sensijaan aion nyt kaivaa joitain
kiinnostavia yksityiskohtia. Erityisesti minua kiinnostaa se, miten aikanaan
käsiteltiin tämän päivän huipputeemaa, rakentamisen digitalisaatiota. Niin, jos
olet lukenut minun blogejani ja sitä kautta ajatuksiani, olet varmaan havainnut etten ole digihurman varaukseton
kannattaja. Väitinhän tässä taannoin liikenneministeriön tavoittena olevan
teleporterit, jotka siirtävät ihmisiä langattomasti ja ilman asfalttia tai
nelikoptereita paikasta toiseen. Tämä kyllä vasta sen jälkeen kun MaaS on
meidät täydellisesti ottanut ohjaukseensa, autojen yksityisomistuksesta on
luovuttu, nelikopterit tehneet tehtävänsä ja asfaltti käynyt tarpeettomaksi -
kun vielä lentävät autot ovat vallanneet ubermarkkinat, sitten oltaisiin
siirtymässä jo seuraavaan kehityksen vaiheeseen – teleporter-kauteen.
Näin vanhana sitä oikeastaan haaveksii noista
teleportereista. Saattaisihan olla että siinä pystyisi henkiolentona salaa
sekaantumaan noihin ihmisbittialkioihin ja päästä vaikka katsomaan miltä maan
päällä näyttää. Ennen tätä liikenneministeriön markkinoimaa mullistavaa
digiaikaa se ei olisi ollut mahdollista. Nyt se on tulossa. Luulen liikenneministeriön
korkeiden virkamisesten käyvän tästä mahdollisuudesta jo ministerinsä johdolla salaisia neuvotteluja
Korkeimman kanssa. Haluaahan Suomi olla tässäkin asiassa maailman ykkönen. Tietysti
siitä täytyy maksaa jotain matkaminuuttien mukaan, mutta sehän onkin
jakamistalouden suuri idea, mitään ei anneta ilmaiseksi – käyttäjä maksaa.
Luulen kuitenkin että hinnoittelu on vasta luonnosasteella. Tämä siksi että
teleporteri käsittääkseni voisi mahdollistaa myös aikamatkat menneisyyteen ja
tulevaisuuteen. Silloin hinnoittelussa lähestytään nyt jo lähes mahdottomaksi
pähkinäksi käynyttä ajatusta liikkumisen tasapuolisesta hinnoittelusta.
Liikenneministeriön vai oliko-viraston mainostekstissä sanotaan pään
olevan pilvissä ja jalkojen tukevasti MaaS’in hurmassa. Näyttävät myös
pilvenpiirtäjät olevan ministeriön mielessä. GIG – talous tunkeutuu
tietoisuuteemme. Kiinalainen Didi ajaa Uberin ahtaalle. Uusia kilpailijoita
astuu markkinoille. Rahaa löytyy. Raha etsii tuottoa. Ministeriö hötkyilee.
Ajattelee varmaan digitalisaation seuraavaksi suureksi harppaukseksi ihmisten
siirrot teleporterlla.
Hyvät
ja huonot asiat
Meidän komiteatyössämme arvioitiin ensimmäiseksi
rakentamisen hyvät asiat ja huonot asiat:
Rakennusalan vahvuudet ja hyvät asiat
Rakennusalan vahvuudeksi arvioitiin hyvät
työntekijät. Arveltiin rakentamisen jatkuvan ja olevan suunniteltavissa ja
ennustettavissa. Kilpailuasema kansainvälisesti arvioitiin hyväksi ja
vientipotentialia arvioitiin olevan erityisesti itään. Uskottiin pienellä
maalla olevan etuja rakentamisen markkinoilla. Rakennusalaa pidettiin luovana
ja toimenkuvaa monipuolisena. Väitettiin myös suomalaisilla olevan pitkän
tradition rakentamisen laadussa. Tässä
yhteydessä ei mainittu sanallakaan rakennusalan tiedonhallintaa tai
digitalisaatiota.
Rakwennusalan heikkoudet ja ongelmat:
Pahin heikkous
oli rakennusten vajaakäyttöisyys muuttotappioalueilla ja pula kasvukeskuksissa.
Julkisen sektorin resursseja pidettiin väärin kohdennettuina ja toimintaa
tehottomana. Rakennushankkeiden kokonaishallintaa pidettiin puutteellisena ja
prosessia siprpaloituneena. Tiedonhallinta ei toiminut. Siinä
se tuli! Erityisen vahvasti väitettiin rakennusalan irtautuneen muusta
yhteiskunasta, uskottiin ettei rakennusala pysty ratkaisemaan asiakkaiden/tilaajien
tarpeita. Sanottiin vielä, että rakentajat eivät huolehdi rakennusten
kestävyydestä, elinkaarivastuu puuttuu. Heikkouslistan lopussa todettiin
rakennusalan sekä imago että tuottavuus heikoiksi.
Rakennusala ei suinkaan ole ammattikunnan koon puolesta mikään mahtiala. Rakentajien osuus työvoimasta on lähes muuttumaton. Se takaa tiettyä vakautta.
Rakennusala ei suinkaan ole ammattikunnan koon puolesta mikään mahtiala. Rakentajien osuus työvoimasta on lähes muuttumaton. Se takaa tiettyä vakautta.
Megatrendit
”Megatrendit ovat suuria, maailmanlaajuisia tai yli
koko yhteiskunnan ulottuvia, selkeästi nähtäviä kehityskaaria, joiden kohtaamiseen on
alistuttava ja jotka ovat ilmeisiä. Megatrendit pyrkivät muuttamaan nykytilan.”
Ryhmä arvioi
laajan kirjon megatrendejä. Minä otin tähän vain omasta mielestäni tärkeimpiä,
irroittamalla ne kokonaisuudesta. Se on tietysti kardinaalivirhe, mutta niin
tein.
Kansainvälisyys noteerattiin. Globalisaation uskottiin etenevän. Laajennetun EU:n
arveltiin tiivistyvän. Suomen ajateltiin olevan akiivinen myötävaikuttaja.
Kiina-ilmiön maailmanlaajuisuuteen uskottiin. Uskoa oli myös Venäjän
merkitykseen rakentamisen markkina-alueena. Venäjän suhteen arveltiin myös
infrayhteyksien korostuvan. Ihmisten arveltiin ryhtyvän liikkumaan rajojen yli
entistä enemmän.
Sosiaalisina ilmiöinä ihmisten uskottiin pyrkivän yhä enemmän vapauteen,
elämyksiin ja valintojensa lisäämiseen. Väestön ikääntymisen ja aktiivisen
kolmas ikä -ilmiön arveltiin muuttavan
yhteiskunnan työnjakoa. Ihmisistä näytettiin olleen hyvin huolestuneita, sillä
kaupungistumisen ja segregaation myötä ihmiset joutuvat elämään osana sirpaloitunutta
ja elintyyliltään eriarvoista maailmankuvaa.
Rakentamisesta
uskottiin hyvää: Rakentamisen logistiikka tehostuu, prosessit muuttuvat nopeiksi
ja teknisesti hallituiksi, samalla asiantuntijajärjestelmät kehittyvät. Rakentaminen
ryhtyy muistuttamaan yhä enemmän muuta teollisuutta. Rakennus kootaan eri
maissa valmistetuista osista, teollisuus erikoistuu osien valmistukseen, osien
tekeminen lisensioidaan ja vielä hännän huipuksi sähköinen asiointi kasvaa. Nähtiin
sellainenkin positiivinen ilmiö, että elintason nousu lisää rakennuskulttuurin
arvostusta.
Infrastruktuurin suhteen
arveltiin tavarankuljetusjärjestelmien uusiutuvan ja kehittyvän. Yksityisrahoituksen
uskottiin. Ajoneuvotekniikka ja älykkäät tiet johtavat energiatehokkaampaan,
turvallisempaan ja joustavampaan liikenteeseen. Supernopeat junat muuttavat
liikkumistapoja pitkillä matkoilla. Vesihuollon ja puhtaan veden merkitys
kasvaa. Emme maininneet sanaakaan
robottiautoista tai hypperloopeista.
Säädöksissä ja hallinnossa uskoimme EU:n rakenteiden ohjaavan ja rajoittavan paikallista
päätöksentekoa ja identiteettiä. Uskoimme myös että poliittiset ideologiat
hämärtyvät ja niiden merkitys vähenee. Rakentamista koskevat säädökset ja
byrokratia lisääntyvät, tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden raja uhkaa
hämärtyä.
Rakennusmateriaalien
suhteen ajattelimme biotekniikan etenevän ja ympäristön terveellisyyden
painoarvon kasvavan materiaalituotannossa. Emme
sanallakaan maininneet nyt päällä olevaa homeongelmaa.
Energian kulutus ja elinkaarikustannus nousevat merkittäviksi suunnittelun ja
rakentamisen osatekijöiksi. Samalla tietotekniikka, terveellisyys ja
turvallisuus korostuvat suunnittelussa.
Opetuksen ja oppimisen luonne muuttuu, tutkintojen vaikutus työuraan ja elämään vähenee. Uutta
tietoa synnytetään ihmistieteiden ja teknologiatieteiden integraation avulla.
Rakennusalan suhteen optimismi ei ollut suurta sillä: Rakennusyritysten
resurssit ja strategiat eivät hyödynnä täysipainoisesti tutkimusta.
Yhteiskunnalliset muutosten suhteen arvelimme tuotannon olevan yhä
enemmän ei-aineellista ja palvelujen
osuuden lisääntyvän. Mutta teknistymisen myötä yhteiskunta muuttuu
haavoittuvammaksi. Autoistumisen arvioitiin
aina vain lisääntyvän. Samalla myös sähköinen asiointi lisääntyy. Uskoimme myös
etätyön kasvuun. Sanaa digitalisaatio ei
käytetty kertaakaan. Ei myös sanaa jakamistalous. Ne olivat vielä 13 vuotta
sitten vieraita käsityteitä. Yllättävää!
Viitteeksi nykyisestä
investointitoiminnasta Helsingissä viime vuodelta on tämä kuva. Se kertoo
talonrakentamisen osuudeksi 28 %. Peruskorjaus yksin on 22 %. Liikenneväylät ja
liikenteen kalusto nappaavat mahtavan 47 %. Puistot ja liikuntapaikat
sinnittelevät 1,5 %:lla kumpikin.
Heikot
signaalit
”Heikot signaalit ovat aikaisia, jo nyt nähtävissä
olevia merkkejä ilmiöistä tai kehityssuunnista, jotka tulevaisuudessa saattavat
kehittyä erittäin merkityksellisiksi. Ne saattavat olla keskenään ristiriitaisiakin.”
Kansainvälisyydessä uumoiltiin Itämeren maiden
muodostavan yhtenäisen talousalueen. Suomen pelättiin toisaalta ajatuvan etäiseksi
ja yksinäiseksi saarekkeeksi. Rakentamisen pelättiin siirtyvän ulkomaille muun
taloudellisen toiminnan siirtymisen myötä.
Sosiaalisia ilmiöissä nähtiin sinkkuyhteiskunnat. Naisten merkityksen asiakkaina ja
loppukäyttäjinä sanottiin korostuvan. Lasten ja nuorten merkityksen kasvu
yhteiskunnallisessa päätöksenteossa nähtiin heikon signaalin arvoiseksi. Ihmisten
turvallisuuden tarpeen arveltiin muuttuvan markkinointikeinoksi.
Rakentamisen kehityksessä pelättiin rakentamisen johtamisen ja päätöksenteon siirtyvän
muille kuin rakennusalan ammattilaisille.
Säädökset ja hallinto johtavat byroktratian kasvuun vaikka purkuun pyritään. Toisaalta
säädoksien mukaisia teknistyneitä taloja ei kyetä itse huoltamaan ja
korjaamaan.
Energiansäästö ohjaa
jälleen pieniin ja/tai hyvin eristettyihin asuntoihin. Energiasektorin murroksen
pelätään lisäävän infrastruktuurin rakentamista.
Materiaalien suhteen tapahtunee paljon, materiaalit suunnitellaan
mikrotasolla ominaisuusvaatimusten mukaan, tuotetaan itsensä korjaavia
materiaaleja, teollisuuden sivutuotteiden uusiokäyttö lisääntyy ja poikkitieteellisyyttä
ja nanoteknologiaa hyödynnetään prosessien kehittämisessä.
Opetuksen ja oppimisen suhteen heikkoina signaaleina nähtiin virtuaalinen opetuksen
lisääntyminen, opetuksen teollistuminen. Nähtiin opetuksen muodostuvan
kansainväliseksi liiketoiminnaksi.
Infrastruktuurin osalta pelättiin kunnossapidon tason laskua. Raideliikenteen käytön
uskottiin lisääntyvän. Hybridiautot yleistyvät. Autot sähköistyvät kaupungeissa
ja tavaroiden kuljetus siirtyy putkiin.
Johtopäätös:
No, eipä tuo meidän
arvovaltainen komiteamme nähnyt mitään mullistavia muutoksia. Ei edes näissä
herkissä heikoissa signaaleissa löytynyt johtolankaa nykyisin ministeriöiden
visioissa esiintyviin sfääreihin. Tämä jälleen osoittaa oikeaksi tulevaisuuden
ennustamisen mahdottomuuden. Ja käänteisesti sen etteivät ennusteet myöskään
yleisesti toteudu. Tulevaisuus on aina toisenlainen kuin miksi sitä on
ennusteltu. MOT. Siirrymme sitten skenaarioihin.
Suomessa valmistui
raportin tekovuonna 32000 asuntoa. Lama
lohkaisi asuntotuotannon alle 25000. Nyt ollaan jälleen noin 35000 asunnon
vauhdissa.
Skenaariot
”Skenaario ei ole
ennuste eikä toive, vaan näkemys siitä, minkälainen joku vaihtoehtoinen
tulevaisuus voi
olla ja miten siihen päädytään.”
Toimikuntamme laati sitten kolme skenaariota. Ensimmäinen
näkemys A lienee se, jota me kaikki
toivoimme omalle alallemme. Skenaario B
oli ”laissez faire” tyyppinen, ”asiat menee omalla painollaan” asetelma. Kolmas
oli sitten pessimistinen kurjuusskenaario C.
Mielenkiintoista katsoa missä ollaan. Näin
ne skenaariot pääpiirteissään menivät:
A. Suomalainen
rakentajakunta on kysyttyä, arvostettua ja se pystyy parantamaan kansainvälistä
asemaansa. Alan opiskelijoiksi hakeutuu pystyvä osa nuorisosta, palkkataso
paranee ja maan kansainvälinen kuva rakentamisen huippuosaajana vahvistuu.
Rakennusalan tutkimus, koulutus ja rakennusalan tuotanto parantavat yhteistyötä
keskenään ja muihin toimijoihin.
B.
Rakennusalan toimijoiden kansainvälinen kilpailukyky säilyy nykyisellään. Metsäteollisuuden
ja informaatiotekniikan suhteellinen kiinnostavuus on
rakennusalaa korkeampi. Rakennusala on ala muiden joukossa - mielletään perustuotannoksi.
Opiskelijat ovat keskitasoa, kansainvälistymiseen ei kiinnitetä erityistä huomiota.
C. Kotimaisten
rakentajien kilpailuasema heikkenee olennaisesti. Tähän päädytään mm. pääomien
puutteen johdosta ja siksi, että rakentamista pidetään meillä yleisesti
auringonlaskun alana. Tämä johtaa heikkoon opiskelija-ainekseen. Rakentaminen
hiljenee. Suomalaisten rakentajien parhaat työpaikat löytyvät ulkomaisten
rakentajien edustajina Suomessa.
Päätös: Harkittuani ylläolevia skenaarioita tulin
siihen tulokseen että olemme menossa hyvinkin skenaario B:n mukaista polkua.
Asiat eivät ole hyvin, mutta ei huonostikaan. Talot homehtuvat ja
rakennuttaminen puurtaa syvällä. Kustannusarviot ovat taivaan tuulissa. Mutta
asuntotuotannolle on kysyntää ja infrainvestoinnit kasvavilla kaupunkiseuduilla
ovat korkealla. Opetusta on järjestetty uudelleen sellaisella tarmolla, että
välillä oli pelättävissä koko ammattikuntanimikkeen hukkuvan maanmittareiden ja
koneinsinöörien puristukseen. No, siitä kai jotenkin selvittiin, vaikka
rakennustalous taisi muuttua kiinteistöbisnestaloudeksi. Siis Skenaario B.
Suomen investoinnit
rakentamiseen suhteutettuna muihin menoihin osoittavat yhteiskunnan menokehityksen
megatrendiä. On siirrytty palveluyhteiskuntaan.
STRATEGIA SKENAARION B TOTEUTUESSA
Rakentamisen tarve
Suomalaisen rakentajakunnan työllisyys ja tarve on
kiinteästi sidottu uudisrakentamisen ja korjaustyön suhteeseen. Infrastruktuuria
pidetään yllä koko maassa ja otetaan huomioon maan sisäinen muuttoliike.
Ulkomaalaisten kanssa käytävässä kilpailussa selvitään paremman paikallistuntemuksen
johdosta.
Kotimaisuus/kansainvälisyys
Suomalaisten yritysten kansainvälinen toiminta on
erillisten projektien varassa. Poikkeuksena
on rakentaminen ja suunnittelu Venäjälle. Se voimistuu ja saa
kansantaloudellisestikin merkittävän aseman. Tämä otetaan huomioon jossain
määrin myös alan koulutuksessa. Toinen alue, jossa kansainvälinen toiminta
jatkuu, on rakentamisprosessien ja järjestelmien sekä joidenkin
rakennustuoteteollisuuden toimitukset ulkomaille. Tällä alueella suomalainen rakennusteollisuus
ja metsäteollisuus toimivat yhteistyössä.
Taitaa olla niin, että tuossa ajateltiin nimenomaan puurakentamisen suurta
tulevaisuutta.
Koulutus/ammattien arvostus
Koulutus limitetään työelämän kanssa siten, että
oppiminen jatkuu elinikäisenä ja työelämään saadaan kosketus opiskelun
varhaisvaiheessa. Lisääntyvää huomiota kiinnitetään korjausrakentamiseen. Perusosaamisen
lisäksi loppututkintojen kirjo on moninainen ja opiskelijat voivat jo
varhaisessa opiskeluvaiheessa valita hyvinkin monipuolisen ja
poikkitieteellisen yhdistelmän opiskelunsa kohteeksi. Suomi pyrkii alalla omavaraisuuteen, mutta ei kansainvälisesti
merkittävään asemaan.
Tuotantoelämän rakenne
Rakentaminen säilyttää suurelta osin perinteiset
muotonsa, mutta pystyy kuitenkin torjumaan
kansainvälisen kilpailun. Suomalaisiin rakentajiin luotetaan edelleen
kotimaassa. Urakat pyritään pilkkomaan siten, että kansainvälinen kilpailu ei
pure ja rakentajat säilyttävät työllisyytensä. Tietotekniikka tulee itsestään
selväksi rakentamisen osaksi.
Rakennustekniikan kehitys
Tekniikkaa kehitetään maltillisesti pitäytyen varmoissa
menetelmissä, rakenteissa ja materiaaleissa. Tutkimustuloksia sovelletaan vasta
huolellisten ja pitkäaikaisten kokeilujen jälkeen. Rakentaminen kokonaisuudessaan
vahvistaa yleistä mielikuvaa perusteollisuudesta, joka valmistaa pitkäikäisiä
tuotteita. Rakennustekniikan jatkeeksi nostetaan huoltotekniikka sen
olennaiseksi varmistajaksi.
Johtopäätös: Siinä
se oli, melkoisen puisevaa, mutta realistista rakentajakuvaa. Strategiassa ei
mitenkään heijastu Suomen hallituksen korostama vientitalous. Nyt virkakielikin
puhuu palveluyhteiskunnasta ja palvelujen viennistä. Esitetyssä strategiassa ei
uskottu maamme rakentajien kykyyn synnyttää palvelujen vientiä. Tarkoitan
suunnittelupalveluja, rakenuttamispalvelua, opetuspalvelua tai tutkimuspalvelua.
No, sehän on osoittautunut todeksi. Suomalaiset yritykset niin suunnittelussa
kuin rakentamisessa ovat paljolti ulkolaisessa omistuksessa suoraan tai
pörssien kautta. Kansainvälisessä toiminnassa nämä yritykset eivät juurikaan
hyödynnä suomalaisia tytäryhtiöitään. Se johtuu siitä ja vain ainoastaan siitä,
ettei meillä ole perinteisellä rakennusalalla kansainvälisesti kiinnostavaa
annettavaa. Menneitä muistoja ovat Kostamus, Norilsk, Bagdad, Libya, Jeddah,
Colombo, Hanoi jne. Suomalainen kehitysyhteistyö antoi joskus tilaisuuden
kansainväliseen oppimiseen. Sekin on päättynyt. Sen päättivät jo vuosia sitten
meidän omat virkamiehemme. Eräs vanha rakentamisen konkari sanoo, että
syyllisiä olivat suomalaiset rakentajat, kun eivät osanneet selittää
virkamiehille suomalaisen suunnittelun ja rakentamisen merkitystä
kehitysmaayhteistyössä. Syitä on sysissä ja sepissä, mutta loppu se on!
Suomessa
talonrakennus on keskittynyt asuntoihin. Asuntojen osuus on noin 60 %
uudisrakentamisen volyymistä. Huippua elettiin 70- ja 80-luvuilla.
Toimenpide-ehdotukset
Välittömät toimenpiteet ovat tulevaisuusjaoston
johtoryhmän ehdotuksia Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RILille.
Rakentamisen ennakointi ja ohjaus
Tulevaisuusjaosto esittää sellaisen selvityksen tekemistä,
jonka lopputuloksena voidaan arvioida rakentamisen ja rakentajien eri
ammattikuntien tarve Suomen eri osissa lähimpien vuosikymmenten aikana. Maan
sisäinen muuttoliike on arvioitavissa kohtuullisella tarkkuudella, samoin
arkkitehtien, insinöörien ja rakennusalan työväen määrät tulevina vuosina. Myös
rakennuskanta on tunnettu ja sen tulevat muutokset ovat likimain
ennakoitavissa. Sirpaletieto eri lähteistä pitää yhdistää havainnolliseksi,
päätöksentekoa helpottavaksi kokonaisuudeksi. Vallitsevaa ja ennakoitavaa tilannetta
on sen jälkeen verrattava tavoitetilaan. Selvityksen tulee päätyä ehdotuksiin
tarpeellisista muutoksista, jotka liittyvät koulutukseen ja aluepolitiikkaan.
Rakentajien peruskoulutus
Nykyinen rakennusalan koulutus ei vastaa työelämän eikä
aina asiakkaidenkaan tarpeita. Se ei ole koordinoitua sen enempää eri tutkintotasojen
(korkeakoulut/opistot/ammattikoulut) kuin rinnakkaisten tutkintojenkaan (insinöörit/arkkitehdit)
näkökulmasta. Tulevaisuuden kaikissa vaihtoehdoissa koulutus on avainasemassa. Samalla kun
toteutetaan jatkokoulutus esimerkiksi kansainvälisiin tehtäviin, on nykyinen
koulutusjärjestelmä uudistettava siten, että otetaan huomioon rakennusalan kokonaistarpeet nyt ja odotettavat
tarpeet seuraavien vuosikymmenten aikana. Koulutuksen ja työelämän liittäminen toisiinsa on
keskeistä.
Koulutus kansainvälisiin tehtäviin
Strategiat, joissa Suomi suuntautuu voimakkaasti
kansainväliseen rakentamiseen, eivät tällä
hetkellä ole mahdollisia. Ne edellyttävät
koulutusjärjestelmämme täydennystä. Koulutuksen
muuttuminen kansainväliseen suuntaan ei myöskään muissa
strategioissa ole haitaksi.
Tulee ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin sellaisen
jatkokoulutuksen luomiseksi, jossa osa
diplomi-insinööreistä voi suorittaa kansainvälisiin
tehtäviin tähtäävän erikoistutkinnon.
Koulutus rakennusten ylläpitoon ja korjaukseen
Historiallisista syistä on koulutuksemme kaikilla
tasoilla keskittynyt uudisrakennusten tuottamiseen. Teknisiä rutiineja
rakennusten huoltoon tai korjaukseen ei samassa yhteydessä ole syntynyt. Huomattakoon,
että korjausrakentamisen ”aatteellinen” sisältö on toinen kuin
uudisrakentamisen. Rakennusalan poikkitieteellisenä hankkeena on luotava pysyvä
jatkokoulutusjärjestelmä, jossa eri alojen asiantuntijat – korkeakouluista
ammattikouluihin – voivat suorittaa erikoistutkinnon korjausrakentamisen ja
rakennusten ylläpidon osa-alueilta.
Rakentamisen lupaprosessit
Menestyksellisessä yritystoiminnassa tartutaan
ajankohtaisiin mahdollisuuksiin. Jos lupaprosessit etenevät kohtuullisessa
ajassa ja lopputulos on likimain ennakoitavissa, ajankohtaisiin ideoihin voi tarttua.
Toisaalta kiinnitetään lainsäätäjän huomio rakentamista koskevien kaavoitus-,
YVA-, rakennuslupa-, vesilupa-, ja ympäristölupa- ja jätelupaprosessien
moninkertaisuuteen ja hallinnolliseen raskauteen. Vaaditaan, että lupaprosessin
läpinäkyvyyttä lisätään.
Menestystuotteiden kehittämisohjelmat
Suomalaiset rakentajat tarvitsevat menestystuotteita mm.
alan viennin virkistämiseksi. Näitä voivat olla esimerkiksi ekotehokkuuteen,
rakennusten elinkaaren hallintaan ja toimivuuteen tähtäävät ratkaisut tai ne saattavat myös vastata teknistyvän rakentamisen
tarpeisiin erityisaloinaan esimerkiksi turvallisuus, tietotekniikka,
talotekniikka, rakennusten automatiikka tai ne voivat liittyä seniorikansalaisten
asumistarpeisiin. Uusia asiakastarpeita palvelevien tuoteratkaisujen
taltioimiseen ja tarjontaan pitää perustaa sähköinen ideapankki
Rakentamisen vientiohjelma
Kansainvälistymisstrategiassa muodostetaan suomalaisen
erikoisosaamisen klustereita.
Ympäristökysymysten painotus on yksi megatrendi ja sen
myötä rakennusten ja infrastruktuurin energiatehokkuuden vaatimukset kasvavat. Samalla EU
laajenee ja sen toiminta tiivistyy. Nämä luovat vientimahdollisuuksia Suomen rakennusalalle, mutta
niiden laaja edellyttää mittavaa panostusta markkinointiin. Siksi tulee
käynnistää yhdessä rakennusalan ministeriöiden, liittojen ja muiden toimijoiden
yhteistyönä suomalaisen rakentamisen markkinointi- ja vientiohjelma, jonka myyntiartikkeleita
ovat energiatehokkaat rakennukset ja energiatehokas infrastruktuuri.
Johtopäätös:
Tulevaisuusvaliokunnan työryhmän työ kiteytyi näihin suosituksiin. Siis
kerrataanpa vielä: On selvitettävä ja ennustettava rakennusalan eri tasojen työvoimatarpeet. Sitten on arvioitava
uudelleen tämän selvityksen pohjalta koulutusohjelmat.
Koulutuksessa on kinnitettävä erityistä huomiota kansainvälisiin tehtäviin sekä
rakennusten ylläpitoon ja korjausrakentamiseen. Kansainvälisyydelle ei suinkaan ole riittävää se, että luentoja
pidetään kankealla englannin kielellä, eikä se että opetusvirkoihin palkataan
ulkomaisia keskitason proffia. Kyllä opetukseen ja innovaatioon liittyy jokin
mystinen kansallinen identiteetti. (Kirjoittajan vankka mielipide!) Lupaprosessien kehittäminen oli
valiokunnan huolena. Niitä on virtaviivaistettava. Jotain sellaista on kai meneillään. Menetystuotteet viennin virkistämiseksi olivat yksi keskustelun
aihe. Kuviteltiin että sähköinen ideapankki voisi tässä auttaa. No, eipä se taida kuitenkaan niin olla, että
jokin hallintoviranomainen tällaista laatisi. Kai se on yritysten yhteistyötä
ja kansainvälisyyttä huipussaan. Lieneekin niin että rakennustuoteteollisuus
onkin melkoisen ansiokkaalla tavalla hoitanut oman leiviskänsä. Viimeisenä
suosituksena toimikunta esitti rakentamisen vientiohjelmaa. Erityisesti haluttiin korostaa ympäristöosaamista
ja energiaosaamista. Uskottiin kysymyksen olevan markkinoinnista. Haluttiin
korostaa laajaa yhteistyötä. Olen
ymmärtänyt, että nyt on käynnissä pikemminkin tällaisen toiminnan alasajo, kuin
että se olisi vahvasti valtion tai kenenkään toimijan agendalla.
Niin mitä jäi käteen?
Ohjelmaa esiteltiin kansanedustajille ja ikään kuin
vaikuttajille. Tekijäporukassa oli väkeä niin opetuksen kuin tuotannonkin
sektoreilta. Asia taisi kuitenkin painua unohdukseen. Ovatko nämä asiat enään
lainkaan ajankohtaisia? Minä vain kysyn ja ehdotan että RIL:in uusi tulevaisuustoimikunta
jaksaisi vilkaista tähän vanhaan ajatusmyllyyn ja sitten arvioisi
puoliväliriihessä uusia tekemisten tarpeita. Hyvää vointia teille, minä menen
nyt pyöräilemaan Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Siellä lauletaan ja soitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti