Suomea ristiin rastiin 1918

Kesäkirjat kiehtovat. Ne tuovat yllätyksiä. Nyt käteeni sattui Ernst Lampénin matkakirja Suomea ristiin rastiin, Otava, 1918. Kirja alkaa näin: ”Kuta raaempi kansa on, sitä vihamielisempi se on vieraita kansallisuuksia kohtaan. Kuta sivistyneempi se on, sitä suopeammin se arvostelee toisen kansan tapoja ja elämän ilmenemismuotoja.”

Matkakirjansa esipuheessa Lampén ylistää Herodotosta kaikkien turistien esikuvana. ”Hän samosi halki silloin tunnetun maailman, Susasta Italiaan ja Mustasta merestä harmaan erämaan reunaan Libyaan. Hän kertoelee liikuttavalla tavalla kaikesta, mitä näki ja kuuli, kertaakaan antamatta arvostelua, joka olisi tyly tai halventava, vaikka hän kosketteli ns. barbaarien tapoja ja menoja.” Seuraavaksi Lampén antaa hyvän valloittajan leiman Aleksanteri Suurelle. ”Sata vuotta Herodotoksen jälkeen teki Aleksanteri Suuri loistavan voittoretken Itämaitten vanhan kulttuurimaailman halki. Meteorin tavoin hän kiiti eteenpäin, vapauttaen, valistaen eikä hävittäen. Hänen kulkunsa oli pikemmin juhlallista matkailua kuin verinen voittomarssi, ja sen loistokohdaksi tulivat jättiläishäät sivistyneitten kreikkalaisten sotilasten ja Itämaitten uinailevien kaunotarten kesken.” 

Lampén sanoo ajanjakson Aleksanteri Suuresta kristinuskon voittoon, Välimeren maissa, olleen matkailun kultakausi. Hän sanoo sen olleen myös hienon älyn aikakausi. ”Tulipa sitten suuri rämettymisen aika. Ihmistiedon halveksimista seurasi samalla kaikkien hyvien tapojen halveksiminen. Keskiajan sivistyneet käyttäytyivät kuin pahimmat vorot ja rosvot” Hän sanoo vasta renesanssin ajoista alkaen sivistyksen kulkeneen eteenpäin - vieläpä katkeamatomana voittokulkuna. ”Matkailu on kehittynyt rinnan sivistyksen kanssa ja on nykyään saavuttanut ennen aavistamattoman vauhdin varsinkin kulkulaitosten alalla tehtyjen suurten keksintöjen kautta.” Mielenkiintoista, hän käyttää tekstissään sanaa kulkulaitokset. Sivuhuomautuksena todettakoon tuollaisen sanan tulleen meidänkin ammattisanastossamme käyttöön joskus 80-luvulla. Taisi olla ystävämme Pekka Rytilä, joka sen lanseerasi. Nyt ei enää ole tuollaisia laitoksia.

Ernst Lampén: ”Mutta vielä istuu vanha paholainen, kansojen tora, kansojen kateus ja sotahimo vanhalla, kunniakkaalla, nykyään jo hieman järkähtäneellä valtaistuimellaan. Sen hoitajat ja turvat, kristityt diplomaatit, tunnustavat vielä barbaariajan oppia. Minkälaisista kataluuksista kieltäytyvät nämä miehet? Ei minkäänlaisista. Mihin petoksiin, mihinkä valheisiin, mihinkä julmuuteen nämä miehet turvautuvat, koettaessaan tuhota vihattua kansaa? Kaikkiin mahdollisiin! Nykyinen hetki sitä elävästi todistaa.”

Ernst Lampén uskoo turismin olevan eräs voima joka parantaisi kansojen välistä ymmärrystä.”Turismi ja natsionalismi, ne suhtautuvat toisiinsa kuin vesi ja tuli.”

Kuka hän muuten oli

- tämä Ernst Lampén. Hän oli syntyään Rantasalmelta, kirkkoherran poika, toimi opettajana helsinkiläisissä kouluissa ja kirjoitti useita teoksia matkailusta ja erityisesti savolaisuudesta. Hän oli Kuopion lyseon kasvatteja. Niin, hän itse asiassa kirjoitti 22 romaania, novellia ja tietokirjaa ajalla 1896-1936. Savolaiset sutkaukset ja letkaukset taisivat olla yksi hänen erikoisalansa. ”Pyhä kevytmielisyys” lienee ollut hänen mottonsa. Myöhempinä aikoina hän ryhtyi kaiken ohella vapaa-ajattelijaksi ja saarnamieheksi. Hän kuoli sydänkohtaukseen 1938.

Ystävykset Ernst Lampén ja Ilmari Iki-Kianto sikaaria polttelemassa. Ernst Lampén oli muuten keksinyt tämän ”Iki”-liitteen Kiannon nimeen. Olen kirjoittanut Kiannon matkoista pari blogia. Kiinnostaako matka Gruusiaan tai matkat kotomaassa. Jos, niin klikkaa:

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/03/matka-monikulttuurisuuden-kiehuvaan.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/03/liikkuva-mies-kuulee-idasta-outoa.html

Matkakirjansa aluksi Lampén laittaa järjestykseen suomalaiset. ”Meidän kansamme on ylimalkaan hiljaista , umpimielistä ja kainoa kansaa. Tällaiseksi sen ovat kasvattaneet pitkät talviyöt ja viileät kesät. Se on vähä-ääninen kuin kotikissa ja pitää elämätä vain kiihtyneessä tilassa. Kansa kiihtyy alkoholista, kissa rakkaudesta. Mutta auta armias silloin heidän meluaan. Onpa kumminkin seutuja Suomessa, joissa kansa osaa nauraa ääneenkin, ei vain hymyillä. Tämä on Savon ja Karjalan kansa. Se ei ainoastaan osaa puhua, se osaa jutella ja huitoa käsillään.”

Automobiilimatka kesällä 1913

Ernst kirjoittaa vuokranneensa automobiilin kuljettaja A. Löfbergiltä. Kuljettaja kuului mukaan pakettiin. Hän kehuu autoa. Sehän aluksi kiinnostaa vanhaa moottorimiestä.  Mikä auto? Auto oli Lampénin mukaan kevyt, nopeakulkuinen, 30-hevosvoimainen Everitt-vaunu. Ryhdyin alkaa päälle etsimään tuollaista automerkkiä. Löytyihän se. Valmistaja oli Metzger Motor Car Co. Detroitista. Firma valmisti autoja vain muutaman vuoden. Sittemmin merkki siirtyi Studebakerille. Lampénin vuokraama auto oli varustettu nelisylinterillisellä sivuventtiilikoneella.  Kuutiotilavuus oli 3,9 litraa – melkoinen siis. Autossa oli kolmivaihteineen laatikko. Lampén kirjoittaa tämän auton kulkeneen kevyesti ylös kaikista matkalla olleista mäistä. ”Ensimmäistä vaihdosta käytettiin ainoastaan kahdessa ylämäessä, jotka olivat sekä hietaiset että kiviset kuin myös jyrkät. Muutoin tulimme toimeen toisella vaihdoksella, usein sangen vaikeissakin nousuissa. Useimmat mäet kuljettiin luonnollisesti kolmannen vaihdoksen avulla. Kevyessä Everitt-vaunussa on ainoastaan kolme vaihdosta. – Niiden varalle, jotka eivät täysin tunne tämänlaisia vaihdelaitteita, tahdon huomauttaa, että kolmatta vaihdosta käytetään tasaisella tiellä.”  Hyvä, tulipa tämä Ernstin antama autotekniikan oppitunti niille, jotka eivät vielä käytä paljon mainostettuja robottiautoja.

Everitt 30 oli Ernst Lampénin kyytiautona hänen suorittaessaan automobiilimatkaa Helsingistä Lahteen, Hämeenlinnaan, Tampereelle ja edelleen Pohjanmaalle ja Vaasaan. Sieltä matka jatkui Saarijärvelle, jyväskylään ja Päijännettä ja Vesijärveä seuraten Lahteen ja  takaisin lähtöpaikkaan. Minun laskujeni mukaan matkaa kertyi 1000 km.

Tunne MaaSi

Kertokaa minulle miksi tällaiset matkat kiinnostavat minua. Olisi aivan himo ajaa tuo sama reitti vanhoja teitä pitkin, menemättä uusille valtateille. Olen joskus kokeillut ajaa Tampereelta Turkuun menemättä valtateille. Navigaattori siinä auttaa.  Sitä yllättyy, sillä sellaisella reitillä näkee millainen Suomi on.  Näkee Suomen maiseman kauneuden. Näkee edes vilahduksen niistä  tuhansista järvistä. Näkee myös kyliä ja ihmisten eloa. Nyt juuri tällä hetkellä sireenien ihanaa kukkamerta, juhannusruusuja ja peltojen ihmeellistä syvää vihreää. Suosittelen. Ihmettelen myös, ettei kukaan tee sellaista matkailukarttaa joka ohjaisi matkailijat näille ihanille pikkuteille. Tai sellaista navigaattoriversiota, jota matkailija voisi käyttää, matkusti hän sitten fillarilla, moottoripyörällä tai autolla, telttaillen, maatilamajoituksella tai fiinimmin. MaaSin ohella voisi tehdä version Tunne MaaSi.

Ernst Lampénin automobiilimatka yhdessä kuljettajansa A. Löfbergin kanssa kulki pitkin romanttisia ja järvirikkaita teitä. Matkakirjasta ei selviä matkan kesto. Yöpymisistä päätellen matkaan taisi mennä kaksi viikkoa. Kuvassa näkyy sen aikainen rautatieverkko sinisellä ja Lampénin matkareitti keltaisella.

Välähdyksiä reissulta

Lahteen oltiin menossa Hyrylän ja Järvenpään kautta. Tottakai. Niin vielä minunkin nuoruuteni aikana - kun ajoin fillarilla Vääksyn Salonsaareen kiersin juuri sitä samaa Krapinhovin kaartuvaa pensasaitaa mitä Lampénin Everitt kaartoi Tuusulan Rantatielle kääntyessään.  Tuossa oli nyt aikaeroa 40 vuotta. Rantatiellä Lampén valittaa kun auto ”pölystyttää  kaikkien tiellä kulkevien huvila-asukkaiden kauniita kesäpukuja heidän ollessaan iltakävelyllä hengittämässä luonnonraitista, tuoksahtelevaa, vilpoista ilmaa.” Ohkolassa majoitutaan. Siellä majatalon isäntä yllättää. ”Hän taisi pakinataidon, länsisuomalaisiin oloihin nähden hän oli oikea kuularuisku.” Lampénin mukaan ”länsisuomalainen puhuu enemmän kiiluvilla, hyväntahtoislla   silmillään kuin suullaan.”  Orimattilan majatalossa hän päivittelee nykyaikaa. ”Poissa on vanha puu- ja nahkakantinen virsikirja, jonka tukevilla messinkihaoilla vanhat aatelisrouvamme raatelivat toisiaan kirkossa, kun joku oli kiivennyt kuorissa korkeammalle kuin arvo ja sukuasteikko olisi sallinut.” Lampén ihmettelee myös paikan siisteyttä. Hän menee tutkimaan paikallista ”riti-rataa”. (Pikkukammaria) ”Sähkövalo! Mikä huimaava kehitysaskel rakennuskaaren historiallisesta ’kangesta’  tähän siistiin hökkeliin, joka liekehtii sähkövalon loisteessa pimeinä marraskuun iltoina.” Matkailija valittaa, ettei Uudellamaalla, ennen Lahtea ja Salpausselkää ole sakeasti kauniita paikkoja. Mutta Lahdessa hän noteeraa ”ihanan aseman” sekä torin varrella sijaitsevan Kansallispankin talon.

Ernst Lampén piti Viho Penttilän suunnittelemaa matkantekovuonna valmistunutta KOP:n taloa kauniina ja edistyksen merkkinä. Lahden vanha rautaieasema oli hänen mielestään ihana. Vanha rakennus korvautui uudella - nykyisellä rakennuksella, vuonna 1935. Lahden haittapuolena olivat tomuiset kadut. Ne olivat Lampénin mielestään Suomen pölyisimmät.

Ajetaan Hollolan, Lammin, Hauhon, Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle.

Syrjäntaka-niminen maalaistalo ja majatalo yllätti matkailijan. Tai hänet yllätti nuori kaunis nainen, joka tarjoili hänelle ”seksan”, englantilaisen teen. Hän nimitti neitoa neidiksi. Se oli virhe, sillä neito olikin emäntä itse. ”Kouluja käynyt: neliöjuuria vedellyt, saksan ja ranskan kielioppien kanssa kiusautunut ja 30-vuotisen sodan viidellä sormellaan osannut. Ei ole syytä pelätä kirjallista köyhälistöä!”

Matka jatkuu läpi Hämeen ”mehevimpien” seutujen. ”Kepeäjalkainen Everitt kulkee äänettömin askelin hyttysparvien läpi, ruis tuoksui, apilas tuoksui, lehmät länkeröittelivät kohti kotiansa ja sekoittivat oman hajunsa tähän tuoksahteluun mitä miellyttävimmällä tavalla – lehmänhaju heinäkuun iltana on suloisen kirpeää – ja sittiäiset olivat hurjassa lentotouhussa. Ajoimme hyvin varovasti, jottemme säikyttelisi kuoliaiksi seudun hevosia, sillä Everitt peililaseineen kimalteli ja hehkui ilta-auringon leimuavassa valaistuksessa.

Everitt 30 täydessä hehkussaan.

Ernst Lampén ihastui eritoten Kaukajärveen Tampereelle saavuttaessa. Hän sanoo, että järvi tulisi merkitä maan huomatuimpien joukkoon. Erityisesti hän on ihastunut järven rannalla sijaitseviin arvohenkilöiden huviloihin ja herraskartanoihin. Tampereella hän ajautui nautiskelemaan skotlantilaisia virvokkeita erään rouva V:n luokse. Sieltä lähtiessä he ”huvittavat toisiaan sievillä ja kainoilla dekameroneilla naiskäänteissä.”

Peräseinäjoki, Seinäjoki, Laihia, Vähäkyrö, Isokyrö ”ryhmittyvät yhdeksi ainoaksi niityksi ja pelloksi.” Ilmajoella ja Kokemäenjokilaaksossa ”ikivanha maalaiskulttuuri” saavuttaa korkeimman ilmenemismuotonsa.” Vaasa, se on juuri sitä mitä tarkoittaa upea.” Alavuden ja Atsärin välillä alkavat mäet. ”Jollei sitä edeltäpin tietäisi, niin näkee tulleensa savolaiseen seutuun, sillä hänpä aina pakanuuden ajoista asti on viljellyt ja asunut korkeimmilla kukkuloilla, mihin on vain päässyt, erillään muista, ilman läheisiä naapureita. Mieleni värähteli nähdessäni näitä kukkuloille rakennettuja taloja: ’Högt bland Saarijärvis moar’.”

”Eräs alkuasukas, nurmikolla istuen, huvitti meitä mainioilla jutuillaan, mm. kertomalla paikkakunnan salapoltosta. Kotitekoinen viina on muka niin voimakasta, sanoi hän, että jos juo itsensä humalaan, niin tanssii sänky koko yön karusellia, niin että lujasti täytyy tarrata kiinni sängyn laitoihin, jottei lattialle tipahda, ja vieläpä koko seuraavan päivänkin pysytteleiksen nuhteettomassa humalassa, jos vain silloin tällöin vedellä virkistelee vatsanesteitä.”

Lampén saapuu autoineen Jyväskylään. Everitt  nousee ahnaasti mäeltä toiselle. Jyväskylä saa kehunsa kauniista puistoistaan. Muuramesta avautuu suurenmoinen näköala Päijänteelle. Jämsän kirkonkylässä hän näkee korkean kulttuurin tyyssijan. Sitten seuravata luonnonkaunis Kuhmoinen,  Vääksyn kanava ja Vesijärven rantaa seuraava kaunis tie. Hän suosittaa muukalaisillekin nähtävyyksien lukumäärässä kulkemaansa tietä Saarijärveltä Viitasarelle, sieltä Jyväskylään ja edelleen Lahteen.

Ernst Lampén päättää tarinansa automobiilimatkasta: ”Minua elähdytti hurmaava hyvätuuli saapuessani kotiini Helsinkiin.”

Nyt on Juhannusaatto. Juhannusruusut kukkivat juuri oikeaan aikaan tuossa navetan seinän vieressä, riti-ratin oven edessä. Toivotan teille hyvää Juhannusta.