Hallintoa ja oikeutta keskuspuistolle ja bulevardeille

Olen pidätellyt itseäni kommentoimasta hallinto-oikeuden ratkaisuja koskien Helsingin uusinta yleiskaavaa.  Se taitaa osittain johtua siitä, että olen jo sanottavani sanonut. Olen nimittäin sanonut asiasta mielipiteitä jo moninaisia kertoja. On myös tunnettua, etteivät insinöörit ja juristit oikein tule toimeen keskenään. Tai tulevat kyllä toimeen, mutta eivät ymmärrä toisiaan. Mutta kai se on niin että kun insinöörit eivät saa kommentoida arkkitehtuurin estetiikkaa niin juristit eivät saa kommentoida luonnon arvoja. He joutuvat kommentoimaan vain prosessin lainmukaisuutta. Näin kävi yleiskaavavalitusten osalta koskien keskuspuistoa.  He kumosivat kaavan. Suurkiitos! He kumosivat myös moottoriteille ehdotetut bulevardikadut. Siinä kumoamispäätöksessä he kuitenkin käyttivät abstrakteja arvoja. He kumosivat bulevardit tekemättömien selvitysten puutteessa. He eivät hyväksyneet sitä, että selvityksiä tehdään päätöksen jälkeen, ne pitää tehdä ennen ratkaisua. Tuo sopii jotenkin insinöörin logiikkaan. Mutta logiikan ankaruus sanoo senkin, ettei tulevaisuutta voi ennustaa eikä tulevaisuuta voi tieteellisesti tutkia, sitä kun ei ole olemassa. Insinöörin logiikka siis petti.

Minun fanittama Anni Sinnemäki sanoo Hesarin mukaan ei tyrineensä bulevardeja. Kyllä tyri. Bulevardien kannattajana olen pettynyt. Mutta minkälaisten bulevardien – se on eri juttu!

No, peruutetaan hieman ja aloitetaan uudelleen. Minä olin tietysti marisemassa bulevardeista. Siihen minulla on varmasti ensimmäisen yön oikeus, sillä olenhan mielestäni bulevardiajatuksen ”founding father”. Se kaikki tapahtui vuonna 1989 kun laadimme Pääkaupunkiseudun rakentamismahdollisuuksien selvitystä. Tarkemmin ottaen tuota selvitystyötä kutsuttiin Ilaskiven mietinnöksi. Ylipormestari Raimo Ilaskivi oli saanut pääministeri Harri Holkerilta tehtäväksi tutkia erityisesti asuntojen rakentamismahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla. Siihen kuului oleellisena osan kaavoitusmenettelyn tehostaminen ja asuntotuotannon tukemista auttavat lait ja säädökset. Jotenkin tuntuu siltä, että aika toistaa itseään! Projektia veti Ilaskiven käsikassarana armoitettu Matti Väisänen, maanmittausinsinööri, tekniikan lisensiaatti, demari ja Helsingin kaupungin kehittämispäällikkö. Minulla oli lähimpänä työkaverina arkkitehti Simo Järvinen. Liikennettä olivat vääntämässä Petri Jalasto ja Juhani Bäckström. Mietintöön liittyvässä maankäytön ja liikenteen raportissa lanseerasimme idean Kehä I sisäpuolisten säteittäisten moottoriväylien muuttamisesta kaduiksi. Emme kuitenkaan sijoittaneet näiden katujen varsille merkittäviä asumalähiöitä. Mietimme pikemminkin ”bulevardien” varrelle liikerakennuksia.

Ilaskiven mietinnön suunnitelmien esittelytilaisuudessa 1989 kuntien insinöörit kauhistuivat bulevardeista. Espoon kaupungininsinööri, ystäväni Martti Tieaho, sanoi puheenvuorossa jotain erityisesti liikenneinsinöörien huonosta järjenjuoksusta, kun ehdottavat valtiolla olevan tienpitovelvollisuuden siirtämistä kunnille. Olihan Espoo kunnostautunut erinomaisesti saatuaan valtion rakentamaan tärkeimmät pääkatunsa. Tässä on kuva vuonna 1989 esitetystä kauhistuttavasta ehdotuksesta, joka nyt on saanut inkarnaationsa bulevardikatujen muodossa.

Kunnat tekivät töitä kauttaaltaan Suomessa muuttaakseen kaavojaan siten että yleinen tie saataisiin valtion hoitoon kuntakeskuksessakin. Tämä vaati 24 metrin tiealuetta. Siinä sitten pyyhkiytyivät kyläkeskukset. Siinä tapahtui monessa paikassa juuri se mistä Matti Visanti juuri kaksi päivää sitten valitti Liikennesuunnitteluseuran kokouksessa. Hän puhui Isostakyröstä ja kylän keskustaan rakennetusta uudesta maantiestä. Se tehtiin metrin penkalle ja vanhat talot tienvieressä saivat hometaudin ja purettiin pois. Tuo talojen purkaminen ja kylämiljöön hävittäminen ei tapahtunut vain Isossakyrössä, se tapahtui kauttaaltaan koko Suomessa. Mutta tahtojina olivat useimmiten kunnat.  Se oli se maaginen 24 metriä.

Mitä meni, mitä jäi?

Nyt on isommista metriluvuista kysymys. Helsingin hallinto-oikeus nappasi Helsingiltä haaveiltua uutta rakennusoikeutta minun arvioni mukaan noin 1,6 milj. kerrosneliötä, mutta jätti sentään jäljelle 2,5 milj. kerrosneliömetriä. Jäljelle jätettyyn sisältyvät kaupunkibulevardit Vihdintiellä, Tuusulantiellä, Laajasalontiellä ja Itäväylällä. Siihen sisältyy vielä Malmin ystävien – ja minun surukseni Malmin kenttäalue. No, meni sitä hieman muualtakin kuten Vartiosaaresta ja Ramsinniemestä, mutta ne eivät ole nyt minun agendallani.

Tämä kuva näyttää bulevardien ja Malmin osalta kokonaissaldon asukas- ja työpaikkamäärissä. Luvut eivät varmaan tarkasti täsmää yleiskaavan lukuihin sillä olin tehnyt oman arvioni bulevardien suhteen. Laskelmani lähtökohtana oli kaikkien bulevardien yhteenlaskettuna työpaikka- ja asukaslukuna 80000. Malmi sitten päälle 25000 asukasta ja työpaikkaa. Näistä yhteensä lähtisi 40000 ja jäljelle jäisi 60000. Sanoiko Ode Soininvaara 75000 ihmisen kodin hävinneen.  Minun laskelmieni mukaan koti meni 30000 asukkaalta. Sekään ei ole totta, sillä bulevardien kumoaminen ei tarkoita kaiken rakentamismahdollisuuden poistamista nyt bulevardeiksi nimetyiltä alueilta. Ehkä siis oikeasti koti meni 20000 asukkaalta. Heidän täytyy nyt muuttaa Östersundomiin.

Minua kantaisänä kiinnostavat nuo bulevardit. Toivon todella, että niitä kehitetään. Mikko Aho puhuu liikennevalojen siirtämisestä Kehä I:lle tai ainakin siihen suuntaan. Siinä on järkeä. Laajasalontien, Vihdintien, Tuusulantien ja Itäväylän kehittämisessä on kyllin paljon puuhaa.  Siinä puuhailun ohella voisi sitten muuttaa osia muista väylistä kaduiksi ja saada ne siten siirtymään kaupungin omaksi privilegioksi. 

Punaiset sulivat, siniset säilyivät

Päätös taustalla

Helsingin uusi yleiskaava – kaupunkikaava, hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 26.10.2016. Kaupunkikaava ei koskenut Östersundomin aluetta, jonne laaditaan kuntien yhteinen yleiskaava. Yleiskaava hyväksyttiin äänin 55-30.

Yleiskaavan vastustajat koostuivat svedujen, vassareiden, persujen, kepun ja kristittyjen äänistä. Heidän kannallaan, puolueensa ilmeisestä ryhmäpäätöksestä poiketen olivat kansalaisrohkeutta osoittaen vihreiden Stranius ja Nieminen sekä demareiden Wallgren. Yleiskaavaa halusivat uuteen valmisteluun myös Hakanen ja Hursti. Vastakkaisia luopiota puolueensa yleisestä kannasta olivat perussuomalaisten Kanerva ja Lindell sekä vasemmistoliiton Loukoila.

Sitten alkoi valitusprosessi

Kaupunkibulevardeista valitettiin 11 valituksessa. Hallinto-oikeus kumosi yleiskaavapäätöksen Länsiväylän, Turunväylän, Hämeenlinnanväylän ja Lahdenväylän osalta. Lisäksi hallinto-oikeus kumosi rakennusoikeusmerkinnät 100 metrin etäisyydellä bulevardien kahta puolta. Keskuspuiston kaventamisesta valitettiin 7 valituksessa. Hallinto-oikeus kumosi yleiskaavapäätöksen Hämeenlinnanväylän itäpuoleisilta osilta. Puolustusvoimien saarista tehtiin 6 valitusta. Hallinto-oikeus kumosi Melkin ja Itä-Villingin saaria koskevan yleiskaavan. Vartiosaaresta tehtiin 11 valitusta. Hallinto-oikeus kumosi yleiskaavaesityksen Vartiosaaren osalta. Ramsinniemestä tehtiin 4 valitusta. Hallinto-oikeus kumosi Ramsinniemen yleiskaavapäätöksen. Pitäjänmäellä sijaitsevan Teknos-tehtaan suoja-alueen osalta tehtiin 5 valitusta.  Hallinto-oikeus kumosi eräiltä osin kaavamääräykset. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta Museoviraston vaatimukset, jotka koskivat bulevardien varsilla sijaitsevien viheralueiden kaventamista, katsoen etteivät viheralueet kuulu Museoviraston toimialaan. Hallinto-oikeus katsoi vuorovaikutusta noudatetun lain määrittelemällä tavalla ja katsoi valitukset aiheettomiksi. Kaavan esitystavasta esitettiin 15 valitusta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kaavaa tule esitystavan vuoksi kumota. Sama koski yleiskaavan teemakarttoja.  Luottamuksensuojaa, yhdenvertaisuutta tai kohtuuttomuutta ei myöskään oltu rikottu silloin kun yleiskaavassa on esitetty muutoksia suhteessa aiemmin hyväksyttyihin asemakaavoihin.

Bulevardien kumouspäätöstä hallinto-oikeus pyörittää pitkään ja hartaasti. Tämä päätökseen liittyvä lause kaikessa konkeloudessaan kuvaa asian sanoiksipuhumisen vaikeutta: ”Hallinto-oikeus katsoo, että olennainen seikka arvioitaessa sitä, kuinka yleiskaavan bulevardiratkaisussa on otettu huomioon maakuntakaavan ohjausvaikutus, on se, mikä vaikutus ratkaisulla on moottoriväyliksi merkittyjen väylien toimivuuteen.” Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ”maakuntakaavakartalle merkitty tieyhteys voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa esittää riittävin perustein teknillisesti tai toiminnallisesti alempiluokkaisena”. ELY-keskus ja Liikennevirasto esittivät valituksissaan, ettei merkintä ”kaupunkibulevardi” turvaa seudullisia ja valtakunnallisia liikenneyhteyksiä ja niiden kehittämistä eikä liikenneturvallisuuden sekä matka- ja kuljetusketjujen osalta toteuta valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita eikä yleiskaavan sisältövaatimuksia. Valittajat ovat sitä mieltä, että yleiskaavassa ei ole riittävästi selvityksiä joilla maakuntakaavan ohjausvaikutus olisi voitu varmistaa. Se että selvityksiä on luvattu tehdä tarkemmassa kaavoitusvaiheessa ei Liikennevirastolle riitä. Virasto olisi halunnut kaavamääräyksiin vaatimuksen kullekin bulevardiosalle tarvittavien selvitysten tarpeesta ja lisäksi valtion liikenneviranomaisen suostumuksen tai että yleiskaavassa olisi ollut ajoitusmääräys. Olipa tuo pienestä kiinni. Jos olisi vain pantu ajoitusmääräys niin valitusta ELY-keskukselta ei olisi tullut. Mikä olisi ollut helpompaa?

Siinä ne ovat ne maakuntakaavan myyttiset merkinnät.

Hallinto-oikeus toteaa maanteiden suunnittelun kuuluvan Liikennevirastolle, mutta kunta voi hyväksyä asemakaavan jonka seurauksena maantie lakkaa. Hallinto-oikeus kirjoittaakin: ”Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei yleiskaavasta tehtyjen kunnallisvalitusten perusteella kuulu sen seikan ratkaiseminen onko toimivien maanteiden osoittaminen kaupunkibulevardeiksi tarkoituksenmukaista. Sen sijaan valituksissa esitetyn perusteella on ensin arvioitava, onko Uudenmaan maakuntakaava otettu säädetyllä tavalla huomioon yleiskaavaa laadittaessa.”

Hallinto-oikeus kysyy siis itseltään ”voidaanko yleiskaavassa kaupunkibulevardeiksi merkittyjä tieyhteyksiä pitää myös toiminnallisesti maakuntakaavan moottoriväylinä, vai ovatko ne teknisesti tai toiminnallisesti alempiluokkaisia väyliä, jollaisena maakuntaväylään merkitty moottoriväylä voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa riittävin perustein esittää”.

Vielä todetaan

Kaupunkibulevardien osalta hallinto-oikeus sitten kaikeksi lopuksi toteaa:

·        Yleiskaavaa laadittaessa ei ole esitetty sellaisia selvityksiä jotka perustelisivat nykyisten väylien muuttamisen kaupunkibulevardeiksi (Länsiväylä, Turunväylä, Hämeenlinnanväylä ja Lahdenväylä).

·        Yleiskaavaa laadittaessa ei ole esitetty selvitystä joka täyttäisi liikenneturvallisuuden ja matka- ja kuljetusketjujen osalta valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. 
     24 § Tavoitteiden toteuttaminen ja huomioon ottaminen: Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista, 32 § Maakuntakaavan oikeusvaikutukset muuhun suunnitteluun ja viranomaistoimintaan: Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi),

·        Yleiskaava ei myöskään täytä maakuntakaavan ohjausvaikutusta. 39 § Yleiskaavan sisältövaatimukset: Yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään ja erityisesti 4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla. (Pykälät viittaavat Maankäyttö- ja rakennuslakiin)

Bulevardisoinnin mietiskelyä

Ryhdyin muuten vertailemaan Helsingin nykyisten bulevardien ja ehdotettujen bulevardien luonteenpiirteitä. Sopiviksi bulevardeiksi luokittelin seuraavat viisi: Mechelininkatu, Huopalahdentie, Mäkelänkatu (2 kohtaa), Mannerheimintie ja Koskelantie. Laskin pituusmetriä kohden tulevan kerrosalan määrän ja arvioin pituusmittaa kohti tulevan asukasmäärän. Alueena käytin katua ja sen kahta puolta olevia kortteleita. Yleensä korttelisysteemin kokonaisleveys on 170-200 metriä. Kadun leveys on kapeimmillaan Mannerheimintiellä (35 m) ja Mechelininkadulla (32 m) ja leveimmillään Huopalahdentiellä (42 m) ja Mäkelänkadulla (42 m).

Nykyisten ja olevien Helsingin bulevardikatujen vertailu osoittaa Mechelininkadun Väiskin kohdalla tiiveimmäksi bulevardikaduksi. Tiukasti vain kortteleiden ja katujen osalta korttelitehokkuudeksi tai pikemminkin aluetehokkuudeksi tule ek= 1,8. Tonttitehokkuus on vastaavasti et=2,5. Mannerheimintie Tullinpuomista pohjoiseen on korttelirakenteeltaan erilainen, mutta tehokkuudet ovat Mechelininkadun luokkaa. Huopalahdentietä on usein mainittu varoittavana esimerkkinä bulevardikadusta. Korttelitehokkuus on 1,4. Mäkelänkatu on bulevardikatujen hieno malli. Jopa niin hieno, että juuri Mäkelänkadulta halutaan siirtää liikenne pois. Mäkelänkadun alkupäässä Vallilassa samoin kuin Koskelantiellä aluetehokkuus on noin ek= 0,8. Laskinpa tuossa vielä huvikseni olemassa olevien bulevardikatujen varrelle kilometriä kohti mahtuvan asukasmäärän. Korkeimmillaan se on Mechelininkadulla, Mannerheimintiellä ja Huopalahdentiellä, kaikilla näillä noin 6500 asukasta kilometrillä. Huomaa! Kortteleiden leveys on 180-220 metriä. Tähän mittaan mahtuu myös itse bulevardi.

Tässä innostuu aivan liiaksi ihmettelemään näitä bulevardeja. Mutta tämä ainainen tiheyslaskelma kiinnostaa. Laskin bulevardikadun ja sen kahta puolta sijaitsevien kortteleiden kerrosalan ja oletin siitä 80% asuntokäyttöön ja laskin asukastiheyksiä. Mechelininkadulla päästään suurkaupunkitiheyksiin. Huom! Tässä laskelmassa ei ole mukana Väiskin puistoa eikä muitakaan yleisiä alueita. Yleiskaavassa ehdotetuilla uusilla bulevardeilla ei voi löytää yhtä yhteistä lukua, mutta jos sellaisen teoreettisen luvun antaisi olisi se 20000 as/km2. Bulevardeilla ehdotetaan siis jotain Huopalahdentien ja Mäkelänkadun tasoista keskitiheyttä. Minusta se on liikaa.

Helsingin nykyiset bulevardit ovat tässä. On vielä Munkkiniemen puistotie ja vaikkapa Pohjolankatu, on vielä pari muutakin vähäpätöisempää. Tehokkuus on korkea. Mechelininkadulla ja Huopalahdentiellä asuu karttaan merkityissä naapurikortteleissa jopa 30000 asukasta neliökilometrillä. On myös muutama umpikortteli. Kysyin ystävältäni Antti Melajärveltä, millaista oli asua Mechelininkadun Väiskin puoleisissa umpikortteleissa. Kaija Santaholma tuota umpikortteli-ideaa ihmetteli edellisen blogini kommentissa. Antti sanoi, että heidän korttelissaan lasten oli kielletty käyttämästä korttelipihaa. Melu kuulemma häiritsi korttelin asukkaita. Pihoja ei kuulemma muutenkaan voinut käyttää oleskeluun.  Väiskin umpikorttelin sisäpihan mitat ovat 80mx30m ja rakennusten kerrosluku 4 ja 7. Kaija taisi olla oikeassa. Umpikorttelilla on mittansa.  Vallilan hienossa Wärtsilän umpikorttelissa sisäpihan mitat ovat 120mx50m ja kerrosluku 3. Vuosaaren kahvikorttelissa sisäpihan mitat ovat 80mx50m ja kerrosluku 6. Bulevardien mallikorttelin sisäpihan mittana on 95mx35m ja kerrosluku 7.  

Mitä tällä halusin sanoa? Halusin sanoa, että kaupunkibulevardeille varatut alueet ovat kapeita nauhoja. Leveys on yleensä keskimäärin 100-200 metriä. Nauhakilometriä kaupunkibulevardeilla on noin 19 km. Jos bulevardeja asutettaisiin Helsingin nykyisten bulevardien tiheydellä, olettaen lisäksi, että nauhan leveys voisi olla teoreettisesti 200 metriä, bulevardeille vois mahtua 100000 asukasta jos käytetään Mechelininkadun rakennustapaa. Jos taas käytetään Koskelantien rakennustapaa asukkaita mahtuisi 35000. Nyt hallinto-oikeuden kumoamassa yleiskaavatilanteessa luvut ovat vastaavasti 60000 ja 20000 asukasta. Tämä siis nyt vihonviimeisenä bulevardien ylimitoituksen kritiikkinä. Emme kai me voi rakentaa Tuusulantien kapealle kaistalle Mechelinikadun kortteleita! Koskelantie kävisi.

Keskuspuisto - minun valitukseni

Keskuspuisto on minun lempiaiheeni ja se on lisäksi minun reviirinsuojeluani täysin NIMBY-periaatteen mukaisesti. Keskuspuistoon liittyviltä osilta hallinto-oikeus kumosi Hämeenlinnanväylän bulevardin ja 100 metrin suojaetäisyyden turvin Hämeenlinnanväylän länsipuolisen rakennusoikeuden. Itäpuolella eli keskuspuiston puolella kaava kumottiin koko puiston alueella. Hallinto-oikeus perusti kumouspäätöksen maakuntakaavan ohjausvaikutukseen. Hallinto-oikeus ei perustanut päätöstään luonnonarvojen säästämiseen tai luontoa koskevien selvitysten vähäisyyteen sen paremmin kuin liito-oravan levinneisyyteenkään keskuspuiston alueella. Hallinto-oikeus ei myöskään pitänyt kumoamisen aiheena keskuspuiston alueelle laadittuja puistoasemakaavoja (valtuuston päätös 29.1.2014). Kunta saa uudistaa kaavoitustaan haluamallaan tavalla. Paljon puhutulla luottamuksen säilyttämisellä ei siis hallinto-oikeuden mielestä ole valituksen hyväksymiseen oikeuttavaa merkitystä.

Näin siis mystinen kaavaluuppi yleiskaava – maakuntakaava onkin se ainoa tekijä, joka puhuu meidän kaupunkiluontomme puolesta. Kun Helsinki oli vuosikymmeniä tehnyt suunnittelutöitä keskuspuiston vapauttamiseksi rakentamisesta ja varsinkin suurista liikenneväylistä ja kun vuoden 2003 yleiskaavassa vihdoin oli päästy nykyisen tilanteeseen, on tietysti selvää, että maakuntakaavaan 2007 kirjattiin tämä mahtava tulos. Helsingin nykyinen valtuusto vielä lujitti tilannetta puistoasemakaavapäätöksillä vuonna 2014. Nyt tämä kaupunkisuunnitteluviraston ja päättäjien mahtava saavutus – keskuspuisto onkin nyt olemassa vain maakuntakaavan turvin. Maakuntakaava roikkuu päällämme kuin Damokleen miekka – hiuskarvan varassa. Maakuntakaavan hieman jo kellastuneilla sivuilta on meidän keskuspuiston puolustajien ainoa tuki ja turva. Siinä riittää ihmettelemistä. Näyttää siltä, ettei hallinto-oikeus näe oikeaksi ystäväni Olavi Syrjänen kannanottoa. Hän nimittäin kirjoitti: ”Kunnan kaavoituksen kannanotoilta on voitava edellyttää luottamuksensuojaperiaatteen mukaisesti ennakoitavuutta ja johdonmukaisuutta. Kuntalaisilla on oikeus luottaa maakuntakaavan ohjausvaikutukseen ja juuri tehtyihin kaupunginvaltuuston ratkaisuihin ja niiden jatkuvuuteen, kun on kysymys keskeisestä virkistysaluekokonaisuudesta.”

Keskuspuisto syntyi sadan vuoden väännön jälkeen. Vihdoin vuoden 2003 yleiskaavassa se tinattiin. Tämän tinan me emme anna sulaa. Keskuspuiston historiassa vuoden 1960 yleiskaava oli ratkaiseva askel. Sittemmin 2003-yleiskaavassa saatiin vielä poistettua isot Pasilan liikenneväylät. Nyt meillä on keskuspuisto. Hallinto-oikeudelle kiitos!

Olen kirjoittanut aiheesta runsaasti blogeja. Ovat tässä nyt ainakin itselleni sisällysluettelona:

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/04/keskuspuisto-ei-kuulu-joukkoon.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/05/keskuspuisto-olli-lehtovuoren-tekosia.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/06/keskuspuisto-ja-bulexit.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/08/keskuspuiston-ihmisketju.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/10/otson-vesitysesitys-keskuspuiston.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/10/keskuspuiston-arvo-400-millia.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/11/mista-ihanat-vaikutelmat-uuteen.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/12/yleiskaava-juristien-arvioitavana.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2014/12/potemkinin-kylat-vai-todellista.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/10/virtuaali-ihmiset-ja-liito-oravat.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2016/03/bulevardit-kolmaskohtuuhintaisuuden.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/07/lentokenttabulevardi.html

http://penttimurole.blogspot.fi/2015/01/maarako-kasvaa-vai-laatu.html