Matkalla helvettiin

8.12 Hesarissa oli juttu Pertti Salolaisesta ja kokoomuksen remonttimiehistä. Mitä ja keitä olivat nuo remonttimiehet? Remonttimiehet yrittivät Urho Kekkosen aikaan rukata kokoomusta hallituskelpoiseksi. Muita tunnettuja remonttimiehiä olivat Ilkka Kanerva, Heikki A. Ollila, Pertti Salolainen, Ilkka Suominen, Jarmo Virmavirta ja Juha Vikatmaa. Salolaista haastateltiin hänen nyt päättymässä olevan poliittisen uransa johdosta. Hän korosti toimintaansa luonnon hyväksi. Sanoi olleensa ensimmäinen eduskunnassa joka ymmärsi. Mutta nyt ymmärrys on kovilla: ”Olen optimistinen ihminen, mutta tässä asiassa olen pessimisti. Olen jo vuosikymmenten ajan sanonut, että ihmiskunta on matkalla kohti helvettiä, ja meidän sukupolvemme matkustaa vielä ykkösluokassa. Valitettavasti joudun yhä olemaan sitä mieltä.” Minusta tuo oli oivaltavasti sanottu. Erityisesti tuo ykkösluokka. Niin se on, että juuri ne joilla olisi mahdollisuus vaikuttaa, matkustavat ykkösluokassa, eivätkä missään nimessä halua vaihtaa luokkaa alemmaksi. Niin, siis juuri esimerkiksi me emme katso olevamme maailman ekokatastrofin kannalta merkityksellisiä, pikemminkin viittoilemme Kiinan ja Intian suuntaa ja odotamme heiltä esimerkkiä ja toimenpiteitä. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005925586.html

Ystäväni Eero Paloheimo on saarnannut vuosia tuosta samaisesta matkasta. Paloheimon mukaan meillä on ekokatastrofin kanssa hirvittävä kiire. Olemme jo matkalla ja pitkällä. Vauhti vain jatkuvasti kiihtyy. Pian jarrutusmatka on riittämätön. Eero on ehdottanut Saharan metsittämistä eräänä keinona kasvihuonepäästöjen hillitsemiseksi. Hän teki yhdessä professori U.B. Lindströmin kanssa aloitteen ”Unite the Armies”. Aloitteen mukaan maailman armeijat yhdessä pantaisiin metsittämään Saharaa tai ehkä pikemminkin maailman armeijoihin ja aseostoihin käytetyt resurssit yhdistettäisiin rauhantöihin ja maailman pelastamiseen Afrikassa. Aloite ei ole saanut merkittävää kannatusvyöryä tuekseen. Aloitteen on allekirjoittanut 4800 henkilöä. Minä olen yksi heistä. Tässä linkki. Yhdy joukkoon. http://unite-the-armies.org/fi/appeal

Saharan metsitys projektina voisi käsittää kuvaan keltaisella merkityn Sahelin alueen 2,4 milj.  neliökilometriä ja vihreällä merkityn Saharan alueen 6 milj. neliökilometriä. Vertailun vuoksi Suomen maa-ala kokonaisuudessaan on 0,33 milj. km2 ja metsäala 0,26 milj. km2.

Eero on ollut tyytymätön kavereittensa suhtautumiseen. Hän lähetti jossain vaiheessa meille kirjeen ja hän vinoili meille: ”Arkkitehtuuria opiskellut henkilö piti sivustoa visuaalisesti amatöörimäisenä ja torjui sen esteettisistä syistä… Toinen toi lörpöttelevän puhelinkeskustelun aikana esiin tavattomat kiireensä… Kolmas, hieman uskovainen ilmoitti, ettei ihmisen pitäisi puuttua noin isoihin asioihin… Neljäs sanoi, että hän tekee itsensä naurunalaiseksi, jos nimi yhdistetään täysin epärealististen hankkeiden höpertelyihin…” Eero jatkaa: ”Oletan, että ihmiskunta ei pelasta maailmaa. On noita kiireitä ja pahinta jos ihmiskunta joutuisi naurunalaiseksi. Kiitän ja ylistän kaikkia niitä rämäpäitä, uhkarohkeita, uljaita ystäviäni ja myös tuntemattomia, jotka heti ensimmäisellä viikolla kannattivat tyhjänpäiväistä vetoomusta ja uhmasivat mainitsemiani vaaroja.”

Tuon ystävällismielisen vetoomuksen jälkeen minä siis allekirjoitin. Kirjoitin aiheesta myös blogin: http://penttimurole.blogspot.com/2015/11/eero-paloheimo-ja-yhtyneet-armeijat.html

Ehkä aloitteeseen sisältyy liian symbolisia arvoja. Armeija merkitsee ihmisille oman maan itsenäisyyttä. Ehkä se on symboli sukupolvien taistelusta itsenäisyyden saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi.  Armeijat saattavat myös tuntua viimeiseltä keinolta silloin kun kaikki muut keinot ovat epäonnistuneet. Voidaanko tämä itsenäisyyden ja yksilöllisyyden symboli luovuttaa kaiken maailman yhteiseksi hyväksi? Tähän ei näytä olevan valmiutta. Tässä on kyllä myös ristiriita. Armeijat ovat usein olleet kurinpitoväline kansojen sisällä ja kansanryhmien välillä. Armeijat ovat yleensä olleet uskollisia vallanpitäjille. Harvemmin vallankumouksellisia.

Mitä sodat ja armeijat maksavat?

Ainakin on selvää, että sodat maksavat moninkertaisesti sen mitä armeijoiden ylläpito maksaa. Sodan kärsimyksiä ei voi edes mitata rahassa. Joku sanoo aseellisen toiminnan maksavan 13,4 % maailman GDP:stä.  Armeijat maksavat tätä nykyä noin 1800 Mrd. euroa vuodessa. Paljonko on tuo määrä? Se on noin 3 % maailman GDP:stä. Olisiko tuosta määrästä raha, ja tuosta määrästä innovaatiota, ja tuosta määrästä työvoiman käyttöä pantavissa jotain Eeron toivomaan Saharan metsitykseen? Riittäisivätkö nuo rahat edes siihen? No, katsotaan.

Maailman sotilasmenot jakautuvat melkoisen epätasaisesti. Pohjois-Amerikka ja siellä USA on ylivoimainen asevoimien ylläpitäjä. Asukasta kohti laskettuna armeijoihin käytetään Pohjois-Amerikassa, käytännössä Yhdysvalloissa, yli kolminkertainen määrä rahaa verrattuna Eurooppaan ja Lähi-Itään. Aasiassa rahankäyttö asukasta kohti on alle kymmenesosa ja Afrikassa viideskymmenesosa Pohjois-Amerikkaan verrattuna. Aseteollisuus on suuri tuotantoala ja vientikaupan ala asemahdeille. USA on maailman suurin asekauppias. Yhdysvalloilla on 61 % osuus maailman asekaupasta. Se on kova bisnes. Amerikkalaiset myyvät vuodessa sotatarvikkeita 250 miljardilla eurolla. Venäjä oli surkeana kakkosena. He myivät 29 miljardilla. Suomikin pääsi tilastoihin. Taisi olla Patria, joka myi 800 miljoonalla eurolla.

Oman valtion kansantuloon verrattaessa ylivoimainen rahankäyttäjä on Saudi Arabia. Siellä 10 % kansantulosta menee sotilasmenoihin. 4-6 %:n haarukkaan mahtuvat Algeria, Jordania, Israel ja Venäjä. Vielä Pakistan, Ukraina, USA ja Iran lymyävät tuossa noin 3 %:n joukossa. Alempi kuva kertoo vuoden 2017 sotilasmenot eräissä maissa euroissa asukasta kohti. Saudit johtavat. Israel ja USA ovat pahoina kakkosina. Suomessa sotilasmenoihin uppoaa kolmannes Israelin tasosta. Norjalaiset käyttävät asevoimiin 1050 euroa asukasta kohti, kun suomalaiset pärjäävät puolella tästä. Suomalaisten rahankäyttö ylittää kuitenkin selkeästi Ruotsin, Kanadan, Saksan, Italian ja Venäjän.

Kehitysyhteistyömenoista puhutaan paljon. Suomessa armeijaan käytetään 560 euroa asukasta kohti vuodessa. Kehitysapuun menee 206 euroa per asukas ja vuosi. Ruotsissa kehitysyhteistyömenot ovat 617 €/asukas ja vuosi ja Norjassa 715 €/asukas ja vuosi. Pakolaisongelman hoitoon käytetään Suomessa 180 €/asukas ja vuosi. Ruotsissa pakolaisten hoitomenot ovat 500 €/ asukas ja vuosi.

Maailman kansat yrittävät armeijoita ylläpitämällä estää sellaisia asioita toistumasta jotka ovat historian kuluessa osoittautuneet kansalle tai heimolle kohtalokkaiksi. Tai ehkä sotalaitosta ylläpitämällä halutaan palauttaa jokin valtapoliittinen tai maantieteellinen tila - sitten kun tällainen tilanne yhtäkkiä aukeaa. Historia osoittaa tällaisia tilanteita syntyvän. Euroopassa nähdään tällä hetkellä vain yksi vihollinen. Tai ehkä niitä on sittenkin kaksi. Toinen hyökkää ulkoa päin ja toinen sisältä päin - Venäjä ulkoa ja maahanmuuttajat sisältä. Nyt juuri on kaduille astunut kolmas vaara -  keltaliivien armeija. Sitä vastaan on jo nyt jouduttu käyttämään armeijan kalustoa. Juuri tänä iltana Ranskan presidentti puhuu kansalleen.

Paljonko armeijoissa riittää väkeä?

Armeijoiden ylläpito on ihmiskunnan yksi absurdi ilmiö. Kaiken historiassa tapahtuneen jälkeen on mahdotonta uskoa ihmiskuntaan viisaana kollektiivina. Vielä vähemmän voisi uskoa järkeen sitä kuljettavana voimana. Ei niin vähääkään. En siis usko, että maailman armeijat joskus marssisivat rinta rinnan Saharan hiekalle kairat olallaan. Isoja kairoja tarvittaisiin kaivojen poraamiseen ja pieniä kairoja taimien istuttamiseen. Armeijat eivät meitä pelasta. Sen sijaan uskon metsitykseen yhtenä ilmastosodan taistelumuotona. Se olisi sotaa ilman armeijoita.  Sana tulee aseistamisesta. Ilmastosodassa tarvitaan työkaluja, ei aseita. Maailmassa on armeijoiden palveluksessa 23 milj. ihmistä. Reserviläisiä on lisäksi noin 32 milj. henkeä. Asukaslukuun nähden sotilaspalvelussa on yleensä 4-5 henkeä 1000 asukasta kohti. Aktiivipalvelussa olevat ja reserviläiset mukaan luettuna USA:ssa luku on 4,2 (6,6), Venäjällä 6,3 (24,3), Ruotsissa 3,0 (5,2) ja Suomessa 3,9 (45,6). Tällaisia ihmismääriä olisi välittömästi rekrytoitavissa ilmastosotaan. Niin siis teoriassa, ei käytännössä.

Paljonko väkeä tarvitaan?

Afrikan metsittämisessä olemme laskeneet väestön tarvetta metsitettyjen alueiden asuttamiseen. Asuttaminen ei tietysti voi olla mikään väliaikainen militääri- tai työleirioperaatio. Sen on luotava pysyvät elinmahdollisuudet ihmiselle ja perheille. Meidän laskelmiemme mukaan metsitys synnyttäisi Sahelin ja Saharan alueelle noin 80 miljoonan asukkaan väestötarpeen.  Nykyisin Sahelin ja Saharan maissa asuu 300 miljoonaa ihmistä. Koko Afrikassa on tällä hetkellä 2,3 miljoonaa asevoimien palveluksessa olevaa ja noin 2 miljoonaa reserviläistä.  Heitä ei ole tarpeeksi kuin alkutöiden valvontaan.

Meidän laskelmamme osoittaa, että metsityksen hoitoon kaikkine palveluineen tarvitaan ensimmäisenä aloitusvuonna yksi miljoona henkeä ja kymmenen vuoden päästä 25 milj. henkeä, 30 vuoden päästä metsitetyllä alueella asuisi 45 milj. henkeä ja 50 vuoden päästä 60 milj. henkeä. Tässä luvussa ovat työntekijät perheineen, opettajineen, lääkäreineen, kauppiaineen ja insinööreineen. Ratkaistaisiinko tällä Afrikan muuttoliike? No ei nyt yksin tällä, mutta tälläkin olisi suuri hillitsevä vaikutus.

Tästä kuvasta selvinnee hieman miten suuresta urakasta Afrikan metsityksessä olisi kysymys. Vasen tolppa kertoo maailman maapinta-alan jakautuvan noin kolmeen yhtä suureen tyyppiin: maatalousmaa, metsämaa ja muu maa. Sahelin ja Saharan pala näkyy oikean puolimmaisessa tolpassa. Siellä muutettaisiin suuri osa ”muusta maasta” metsämaaksi.

Tutuhesa järjesti mielenkiintoisen tilaisuuden

Kari Silfverberg järjesti Tutuhesan teemaillan aiheena: Ilmastonmuokkauksen keinoja, riskejä ja tulevaisuudennäkymiä. Hän oli onnistunut haalimaan paikalle ansioituneita luennoitsijoita. Alustajina olivat kirjailija Risto Isomäki ja metsätieteen tohtori Veli Pohjonen. Kommentaattorina oli metsätieteen professori Olavi Luukkanen. Satu Hassi olin myös lupautunut, mutta ei sitten syystä tai toisesta ilmestynyt paikalle. Ehdoton ykkösnimi oli kirjailija Risto Isomäki. Risto on kirjoittanut useita luontoa ja luonnonkatastrofeja koskevia huippuunsa ansiokkaita teoksia. Häntä oli mielenkiintoista kuunnella. Hän ikään kuin miettii ja keksii juuri siinä puhuessaan. Tuli sellainen tunne, että asiat ovat jatkuvassa muutoksessa ja ne saattavat juuri tuon lauseen aikana muuttua joksikin toiseksi. Onko se juuri tuo asia miksi hänen puheensa on niin kiehtovaa ja mielenkiintoista. On jopa sellainen vaara, että uskoo kaiken minkä hän juuri nyt sanoo ja vaikka hän sanookin sen sillä tavalla, ettei itsekään varmuudella usko sanomaansa. Epäilee, haikaile, mutta minä uskon, liian helposti ja liian aikaisin. Nytkin melkein uskoin, vaikka Isomäki oli vasta kirjan kantta avaamassa.

Mitä Isomäki sitten sanoikaan?  Yleisesti mielenkiintoinen oli hänen huomautuksensa siitä, että erinäisiä kasvihuoneilmiön pysäyttämiseen mahdollisesti kelvollisia keinoja ei voi edes kokeilla koska ne on kirjattu kielletyiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi rikkipitoisen laivojen polttoaineen käyttö nimenomaan kesäaikana auringon säteilyn hillinnässä ja vastaavasti puhtaan polttoaineen käyttö talvisaikaan erityisesti arktisella alueella, jotta kylmä ilma tavoittaisi maan pinnan. Hän myös puhui tarpeesta poistaa pilviä arktisella alueella talvisaikaan. Hänen mielestään olisi kokeiltava matalalla pilvien yläpuolella lentäviä suihkukoneita joiden synnyttämä vesihöyrypilvi laskeutuessaan normaaliin pilvikerrokseen sitoisi lisää vettä ja tekisi pilviin reikiä. Arktisten alueiden metaani on pelottava ongelma, jos ja kun ikirouta sulaa. Pilvet olisi saatava pois talvisaikaan. Molemmat näistä toimintatavoista, rikin levitys ja matalalennot kuuluvat kiellettyjen tekojen sarjaan. Ihmeellistä juttua. Mutta jotenkin uskottavaa.

Isomäki puhui lihankäytöstä ja laidunmaista. Lihansyönti on hänen mielestään vähenemässä, koska ihmiset ymmärtävät lihantuotannon ilmastovaikutukset. Nykyisten laidunmaiden metsittäminen on ekotehokas ja kustannuksiltaan halpa tapa hiilidioksidin vähentämistalkoissa.  Hän puhui myös rautaoksidin kylvämisestä meriin, mangrovemetsistä ja palmuöljystä. Erityisesti ST 1:n Mika Anttosen esille nostama lentoliikenteen tarvitseman kerosiinin valmistuksen tuottama suuri sivutuotteiden määrä, jotka sitten poltetaan muussa liikenteessä, oli hänen kiinnostuksensa kohteena. Hänen mielestään nimenomaan palmuöljyn tuotantoa pitäisi lisätä. Se olisi parasta ainetta kerosiinin tekoon. Eipä tämäkään asia ole kaikkien suosiossa. On siis paljon asioita joissa olisi suoritettava takki oikein – takki nurin –temppu.

Veli Pohjonen on valmis metsittämään Afrikan. Hän ehdottaa Kuusamon manttaalimallia Afrikalle. Hän myös todistaa metsityksen halvimmaksi keinoksi hiilidioksidin keräilyssä. Pohjosen esitelmä oli virkeän reipas, niin kuin olemme jo tottuneet. Kommentaattorina esiintynyt emeritusprofessori Olavi Luukkanen oli hieman nihkeä Isomäen lihantuotannon vähentämisen suhteen. Hänen mielestään karjanpito on Afrikan peruselinkeinoa ja elämänturvaa. Hän oli myös nihkeä Saharan metsittämisen suhteen. Olisi kai hänen mielestään lähinnä utopiaa. Hänen mielestään Sahelissa on jo tehty paljon ja sitä tulisi jatkaa.

Kaikista asioista emme koskaan ole samaa mieltä ja joskus isot asiat ja pienet asiat tahtovat puuroutua. Tilaisuus oli erittäin mielenkiintoinen. Tosin puolet porukasta poistui kahvin jälkeen. Kommentointi ei enää kiinnostanut. Ja jättihän yksi kommentaattoreista tulematta ja Isomäen esityksen aikana paikalla ollut Eero Paloheimokin poistui. Eero on muuten vetänyt Afrikan metsittämiseen liittyvän kirjan tekoa. Osa teksteistäkin on jo valmiina. Tuon kirjasen julkaisu ei voisi olla haitallinen tapahtuma, nyt kun ajatus Saharan metsittämisestä sopii jo suomalaisten ministerienkin suuhun.

Veli Pohjonen näytti esityksessään taulukon CO2-sieppauksen hinnasta. Näyttäisi siltä, että metsitys on halvin tapa siepata hiilidioksidia. Meidän Sahara-laskelmaamme verrattuna tässä esitetty ”yleinen” hinta on matala, sillä Saharan metsitys maksaisi 75 euroa per tonni CO2. Enemmän tai vähemmän riippuen paikasta ja ajankohdasta. Jos vesi jouduttaisiin tuottamaan suolanpoistolla hintaan olisi lisättävä vielä vähintään 100 euroa.

Hännän huipuksi voi panna tämän kuvan ikään kuin yhteenvetona. Kuva kertoo sotimiseen ja armeijoihin kuluvan noin 2000 miljardia euroa vuodessa, kehitysapua annetaan noin 150 miljardia euroa vuodessa ja ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittaisiin 1200 miljardia euroa vuodessa. Saharan osuus olisi tuosta runsas kolmannes. Sotimisen jälkihoito ja kansainvaellusten hoito evät ole tässä rahassa. Sotarahat ja apurahat tulevat automaattisesti. Ilmastonmuutosraha on hakusessa. Se olisi löydettävä nopeasti. Viisaat eivät ole tyytyväisiä ilmastosopimusjahkailuun. Keltaliivit eivät ole tyytyväisiä polttoaineveroihin. Suomalainen ministeri haluaa joululahjakirjaksi Hans Rosling vainajan ”Faktojen maailman”. Siinä sanotaan asioiden olevan paremmin kuin ennen. Siinä välissä mennään – ykkösluokassa.