Työpaikat uusjaossa?

Hesarin pääkirjoitustoimittaja Matti Kalliokoski kirjoittaa keskiviikkona viisaasti. Hänen otsikkonsa on ”Tulevaisuus ei tule yllättäen”. Kuuskosken mukaan maailma etenee inhimillisillä päätöksillä. ”Ihmiset muuttuvat hitaasti, eikä pitkään luvattua teknologiaa saada käyttöön. Kulttuuriset voimat rajaavat polkuja, joita yhteiskunnat kulkevat. Uusien työpaikkojen synnyn tieltä voi raivata esteitä pois.”

Hän sanoo vielä, että ”tarkemmin katsoen suuret kysymykset liittyvät työmarkkinoiden toimintaan, verotukseen, sosiaaliturvaan, koulutukseen, jopa varhaiskasvatukseen.” Hän mainitsee laajan tutkimustoiminnan ja sanoo sen ”työllistävän” monia ihmisiä – Suomessakin. Erityisesti esiin tulee Oxfordin yliopiston tutkijoiden Carl Benedict Freyn ja Michael Osbornen raportti: THE FUTURE OF EMPLOYMENT: HOW SUSCEPTIBLE ARE JOBS TO COMPUTERISATION? Carl Benedikt Frey and Michael A. Osborne, 2013.

http://www.futuretech.ox.ac.uk/sites/futuretech.ox.ac.uk/files/The_Future_of_Employment_OMS_Working_Paper_1.pdf

Lisäsin tähän vielä linkin ETLA:n tekemään vastaavaan selvitykseen Suomen uhanalaisista työpaikoista: 
http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Muistio-Brief-22.pdf 

Tämän päivän Hesari kertoo nuorten ajatuksista tulevan työpaikan suhteen. Artikkelin otsikon mukaan nuoret haluavat unelmatyötä. Palkka ei ole niinkään tärkeä. Maaginen luku 47 kertoo puolestaan, että tuo prosenttimäärä nykyisistä työpaikoista tietokoneistuu ja robotisoituu.

Kalliokoski sanoo salaperäisen numeron 47 toistuvan monessa tekstissä. Mitä on 47, ei kai se ainakaan ole paholaisen merkki. Paholaisen merkki on tunnetusti 666? Kyllä, monelle 47 onkin paholaisen merkki.  Se on maaginen prosenttiluku. Se kertoo kuinka suuri osa työpaikoistamme tulee muuttumaan lähivuosikymmeninä. Se kertoo – vapaasti tulkittuna, että kiinteistövälittäjän tulee uudelleen kouluttautua henkilökohtaiseksi kuntohoitajaksi tai että rekkakuskin täytyy uudelleen kouluttautua hotellin vastaanottovirkailijaksi tai että pankkivirkailijan tulee uudelleen kouluttautua dieetti- ja ravintoterapeutiksi.

Uhkaava 47%

Oxfordin tutkijoiden mukaan työpaikkojen tietokoneistuminen tapahtuu kahdessa aallossa.  Näitä aaltoja erottaa ”teknologian tasanko”. Ensimmäisessä aallossa liikenteen ja logistiikan sekä toimistotyön ja hallintotyön ”bulkki”-ammatit korvattaisiin roboteilla. Saman tien menisivät teollisuuden tuotantoammatit. Toisessa vaiheessa myös palvelutyö tulisi korvattua kotitalousroboteilla. Oxfordin tutkimus ei mainitse lainkaan sotilasammatteja. Se on kummallista, sillä sotateollisuus on ehkä vahvimmin robotiikkaan tähtäävä alue. Olisihan se miellyttävää ajatella, että ihmiskunnan historiaan kiinteästi kuuluva sotiminen ja tappaminen saataisiin siirrettyä robottien väliseksi sodankäynniksi. Ajetaanhan tulevat formulakisatkin robottiautoilla. (Näin sanovat robottihullut!) Sodankäynnistä tai formulakisoista eivät oxfordilaiset puhu, eikä heidän raporttinsa 702 ammatin joukossa esiinny sotilaita tai formulakuskeja. Räikkönen ja Bottas siis kaikella todennäköisyydellä saavat säilyttää työpaikkansa.

USA:n puolustusteknologiaan keskittyvän DARPA:n (US Defense Advanced Research Projects Agency. ) robottikilpailun voittaja parin kuukauden takaa suoritti siviilitehtäviä: ajoi autoa, kiipesi tikapuita, keräsi koolingin pätkiä, avasi oven, ylitti kasan betoniharkkoja, leikkasi seinään reiän, sulki kolme venttiiliä ja otti esiin kelalta paloletkun ja kiinnitti sen hanaan. Robotin kehitti japanilainen firma, jonka Google sitten osti. Nyt on vain kysymys siitä ostaisiko punaisen vai sinisen robotin – vai saisiko sen norpan nahalla päällystettynä? Sellaisiahan meillä jo onkin vanhainkodeissa vanhuksia viihdyttämässä. Jos haluat todella pitkään ja hartaasti tutustua sodankäynnin robotti-ideoihin, niin klikkaa tuosta seuraavasta. Esitys on pitkä ja harras.

America Building Robots Army for Future  http://www.youtube.com/watch?annotation_id=annotation_1978118595&feature=iv&src_vid=8zP7yP8hdLE&v=Ci7EFmO260E

Taiteilijat eivät ole vaaravyöhykkeessä

Oxfordin tiedemiehet tutkivat tietokoneistumisen riskille alttiita toimialueita. Näin he viisaudessaan sanovat: ”Prototyyppiesimerkkeinä korkeaa sosiaalista älykkyyttä vaativista toimijoista mainitaan johtavat toimihenkilöt, jota neuvottelevat hallituksen jäsenten kanssa, organisaatioiden esimiehet tai muut henkilöt, jotka kehittelevät asioita keskustelemalla, koordinoivat aktiviteetteja tai ratkaisevat probleemoita ja vielä henkilöt jotka neuvottelevat, käsittelevät ja hyväksyvät urakkapapereita tai sopimuksia. Tiedemiesten intuitio siis sanoo (raportin mukaan), että useimmat management-, business- ja finanssitehtävät ovat matalan riskin kategoriassa. Sama pätee heidän mukaansa työtehtäviin, jotka liittyvät opetukseen, terveydenhoitoon, taiteisiin ja mediaan.

Oxfordin tiedemiehet laskevat todennäköisyyksiä. Tämä taulukko on mielenkiintoinen. Se kertoo todennäköisyyksiä erilaisen tekemisen tai ominaisuuksien tietokoneistumisesta. Systeemiin kuuluu, että erilaisia toimialoja tarkastellaan alalla toimivan koulutustason mukaan. Yleensä tietokoneistumista tapahtuu eniten matalan koulutustason töissä.

Tämä kuva kertoo tutkimuksen sanoman ja tuon prosenttiluvun 47 %.

Tehtävä, jonka tietokoneistuminen ei ole vaarassa on esimerkiksi näytteleminen, joka sisältää ”humoristisia tai vakavia tulkintoja tunteista, teoista ja tilanteista – käyttäen ruumiin liikkeitä, kasvonilmeitä ja eleitä”. Tietokoneistumisen vaara ei myöskään uhkaa niitä jotka ”oppivat käsikirjoituksia tutkimalla erilaisista hahmoista ja heidän luonteenpiirteistään sekä heidän suhteistaan toisiin ihmisiin tarkoituksella kehittää roolien tulkintaa”. Tutkijat asettavat liikkeenjohtajat ja managerit samaan luokkaan näyttelijöiden kanssa: ”Inhimillinen heuristiikka” estää näiden ammattien tietokoneistumisen ja robotisoinnin.

Insinöörinä on hauska huomata, että myös me olemme kuolemattomia.  Oxfordilaiset sanovat insinöörityön ja matemaattisen tieteen vaativan luovaa älykkyyttä ja siten nämä alat ovat ”turvassa”. Tosin kyllä tietokoneet täydentävät tieteellisen tutkimuksen ja insinöörityön suoritusta, mutta eivät vie sitä heiltä – eivät kykene? Lakimiesten ja insinöörien ikuinen vastakkainasettelu saa myös Oxfordin tutkijoiden kannanoton. He sanovat lakimiesten avustajien katoavan, tai oikeasti he sanovat toimialan tietokoneistuvan – ja sitä kautta katoavan. Taas lakimiehet, jotka ymmärtävät käyttää robottiavustajia – he säilyvät. Onko todellakin niin, että vihdoin insinöörit jyräävät lakimiehet – ilman omaa ansiotaan – robottien avulla.

Robottien arvellaan olevan vahvasti mukana tulevaisuuden hoitoalalla. A-studiossa esiteltiin silmiä vilkuttelevaa norppaa – siitä kuulemma vanhukset pitävät. Minusta tuo väite oli alentava! Jotkut väittävät robottien toimivan myös seksiterapeutteina ja jopa tehokkaina seksikumppaneina. No, onhan ihmisillä nykyään jo avattarensa – ne kertovat toisesta minästä – siitä oikeasta?

Oxfordin tutkijoiden malli ennustaa suuren tietokoneistumisriskin alaisiksi kuljetusalan ja logistiikan työpaikat. Myös suuri osa avustavista toimisto- ja hallintotyöntekijöistä on riskiryhmässä. Sama koskee tuotantotyöntekijöitä. Tutkijat toteavat hämmästyneensä siitä, että heidän menetelmänsä kategorisoi riskiryhmäksi myös palveluammatit. Tähän juuri on vaikuttanut palvelurobottien kehitys sekä logistiikkaan liittyvä kuviteltu robotiikan kehitys. Tässä on tutkijoiden mukaan suuri pointti.

  

Katsotaanpa nyt vielä tutkijoiden laatiman 702 työnimikkeen listan 10 eniten tietokoneistumisen vaarassa olevaa ja 10 vähiten tässä vaarassa olevaa työnimikettä. Pitkä lista on USA:n työvoimahallinnon 0*NET –lista. Paras tilanne tietokoneistumista vastaan on hyvinvointiterapeuteilla. Huonoin tilanne on taas puhelinmyyjillä.

 Lisäsin tuohon vielä jälkeenpäin tämän laajemman tabelin ammattien tietokoneistumisesta ja robotisoitumisesta. Veikko Vasko kun kyseli missä ne ovat ne kaikki robottitehtaiden työntekijät ja tarvittava huoltohenkilöstö. En osaa vastata Veikon kysymykseen.

Olemmeko miinakentällä?

Marraskuussa 2013 tiedetoimittaja Suzan Mazur haastattelee Oxfordin tutkimukseen osallistunutta filosofia Vincet Mulleriä. Aiheena on ”Robotit ja 1 %”. Haastattelu kokonaisuudessaan löytyy tuosta linkistä:

http://www.scoop.co.nz/stories/HL1311/S00081/robots-and-the-1-vincent-muller-interview.htm

Haastattelija Suzan Mazur sanoo maailman ihmisten liikkuvan miinakentällä, valtaisat määrät työttömiä eivät halua kuullakaan tulevansa pysyvästi robottien korvaamiksi. He ovat tietoisia että ns. sosiaalisen momentumin, robottihulluuden takana, on maailman vaikutusvaltaisimpien 1 %:n ajama PR-koneisto. Näin ollen jäljelle jäävä 99 % voi ainoastaan innovoida siitä, kenestä näiden 1 %:in joukossa tulee rikkain. .

Vincent Müller vastaa: “Maailmassa oli valtaisa juuriltaan muutto ennen toista maailmansotaa kun maatalousväestö siirtyi käsityöstä konetyöhön. Nyt on kysymys siitä, voiko tuleva muutos tapahtua siten, että varallisuus lisääntyy vai tapahtuuko muutos siten, että joudumme jatkuvaan työttömyyden kriisiin.

Suzan Mazur kysyy: ”Frey ja Osborne osoittavat, että USA:n koulujärjestelmää kehitettiin 20-luvun alussa siihen suuntaan että ’koulutettujen työntekijöiden tarjonta ylitti heidän taitojensa kysynnän’. Tämä tilanne on nyt akuutti. Sanotaan että korkeakoulutetut työntekijät ovat siirtyneet tikapuilla alaspäin , ottaen vastaan töitä, joita aikaisemmin suorittivat vähemmän koulutetut, painaen vähemmän koulutetut yhä alemmaksi tikapuilla ja työntäen lopuksi osan kokonaan pois näiltä tikkailta. Tämä on tilanne nyt ja se pahenee!

Vincent Müller rauhoittelee: “Kysymys on siitä, että tehokkuutta on parannettava. Sitähän teollisuus on tehnyt alusta alkaen, enkä usko sen olevan vaikeaa. Jos työpaikat eivät muuttuisi olisimme suurissa vaikeuksissa. Nyt tuo muutos luo uutta varallisuutta ja meidän tulisi nähdä muutos juuri tuollaisena.

Tähän Suzan Mazur toteaa varallisuuden jäävän jälleen tuolle 1 %:lle.

Haastattelija Suzan Mazur kysyy: ”Näettekö mitään sidettä oikean elämän ja systeemi-insinöörien luoman keinotajunnan tai tekoälyn välillä?”

”Kyllä”, vastaa Vincent Müller. ”Keinotajuntasysteeminen lähestymistapa pyrkii ymmärtämään millaisia oikeat tajuntasysteemit ovat ja käyttämään tätä ymmärrystä luodakseen keinotekoisia tajuntasysteemejä, jota ovat oikeiden kaltaisia - erilaisine piirteineen, ja edelleen käyttämään keinotekoisia tajuntasysteemeitä testipenkkinä teorialle luonnollisista olennoista. ”

Suzan Mazur jatkaa: “Näettekö elämän ei-algoritmisena ja keinoälyn algoritmisena?”

Haastateltava vastaa: ”Jälleen vaikea kysymys. Minun mielestäni kaikki mikä on tekemisissä meidän digitaalisen tietokonesysteemimme kanssa, on perusteiltaan algoritmista. Jos systeemi, jonka aiomme luoda, ei olisi algoritminen, emme pystyisi sitä lainkaan luomaan. Näyttää selvältä, ettei elämä ole luonteeltaan algoritminen, sen vuoksi emme pysty luomaan tietokoneissamme elämän kaltaista tilaa.

Keinotekoinen elämä ei siis ole elämää. MOT.