sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Valta, raha ja sielut

Yliopiston juhlasali täyttyy juhlavissa tunnelmissa. Olin saanut ystävältäni kutsun tulla seuraamaan mielenkiintoiseksi oletettua keskustelua: ”Voiko etiikkaa ja taloutta yhdistää?” Tilaisuuden järjestäjänä toimi valtionvarainministeriö ja pääpuhujana olisi valtionvarainministeri itse. Kas, tuossa tulee ystäväni Arto Salmela paikalle, haluaa viereeni. Ei, sorry, paikka on varattu naiselle. Kas, sieltä tulee ystäväni Pekka Korpinen paikalle, haluaa viereeni. Ei, sorry, paikka on varattu naiselle. Vihdoin seuralaisnaiseni saapuu ja tilaisuus voi alkaa.

Tilaisuuteen olivat järjestäjät kutsuneet saarnamiehiä – kaksi piispaa ja yhden metropoliitan. Saarnamiehet etsivät paikkaansa pöydän takaa, yksi edustaa nelimiljoonaista luterilaista kansaa, yksi kuusikymmentuhantista ortodoksikansaa ja yksi kymmentuhantista roomalaiskatolista kansaa. Ministeri, yliopiston rehtori ja talousprofessori tepastelevat. Juontaja kolisuttelee mikrofoniaan. Ministeri vaikuttaa reippaalta ja tyylikkäältä. Yleisö tarkkailee ja on tarkkailtavana. Tietty yhteisökö?
  


Yliopiston juhlasali on kiehtova paikka. Juhlavuus ja perinteet menevät luihin ja ytimiin. Auditorio luo yhteisöllisyyttä – kaikkien läsnäolijoiden läheisyyttä. Mainio paikka saarnamiehille.

Saarnamiehet liikkeellä
Juuri lähes osuvasti lähes päivälleen sain työkaveriltani ja kaveriltani Jore Systältä, Lappeenrannan mieheltä, saarnamiehiä koskevan viestin – vertailukohta sekin:

”Terve Pena; Etelä-Saimaa Lappeenrannassa on uutisoinut saarnamiehestä, jota poliisit ovat hätistelleet ensin Imatralla ja nyt sitten Lappeenrannassa. http://www.esaimaa.fi/Online/2014/01/24/
Tuosta saarnamiehestä muistui mieleeni vuodelta 1977 hauska tapaus eräästä toisesta saarnamiehestä. Olin sähköratahommissa Lappeenranta-Imatra välillä ja samalla työmaalla oli myös tunnettu saarnamies Malmin Jaska: Lappeenrannan seudulla suorastaan legenda jo eläessään. Ajelimme perjantaina työviikon päätteeksi kohti Lappeenrantaa ja meillä oli tapana poiketa Joutsenon ALKO:sta hakemassa ns. perjantaipullot ja niin myös tälläkin kerralla. Kun me muut menimme puotiin, Jaska hyppäsi myös ulos autosta ja piti pienen saarnatuokion sillä aikaa kun me hoidimme ostoksemme handelista. Sitten tulimme kassit kilisten kaupasta ja huikkasimme taas Jaskan kyytiin ja matka jatkui kohti kotia ja Lappeenrantaa. Olen jälkeenpäin itseksesi hekotellut asialle lukuisia kertoja, miltä se on mahtanut näyttää ohikulkijoiden silmissä.”

No, entisajan saarnamiehillä oli kovemmat otteet, kielsipä tuo Heinolan maalaiskunnan kirkkoherrakin 50-luvulla ”suu- ja sorkkatautisia” naisia Herran huoneeseen tulemasta, olivat nimittäin nuoret naiset ryhtyneet huulipunaa ja kynsilakkaa käyttämään. Nykyajan saarnamiehiltä ei voi näin räväköitä otteita odottaa – ei edes alakierteisessä Suomessa.




Usko jumaluuteen on suuri. Wikipedia sanoo suuressa viisaudessaan, että maailman ihmisistä noin 1 miljardi on uskonnottomia, loput uskovat, lapset tosin tunnustanevat vanhempiensa uskoa. Vallan ja rahan vuorovaikutuksessa sielujen odotuksilla tulevaisuuden suhteen on mitattava arvo.

Urpilaisen ja koko Suomen kansan saarnamiehet pääsevät puhumaan vasta Urpilaisen itsensä saarnan ja talousprofessori Kanniaisen saarnan jälkeen. Jäikö noista jotain mieleen? Valtionvarainministerin sanomasta jäi mieleen veroparatiisien kautta pyöräytetyt ja siten hukkaan menneet valtioiden verovarat ja talousprofessorilta jäi mieleen väärin toteutetut kannusteet, väärän suuruisina ja väärille ihmisille. Asiat siis saataisiin lähes kuntoon jos nuo kaksi asiaa…

Varsinaisista saarnamiehistä metropoliitta osoittautuu ilmeisen kansanomaiseksi herraksi. Arvelee valtion olevan todella vaikeuksissa, koska piispatkin on pyydetty apuun. Niin, kysynpä nyt miksi piispat oli pyydetty tähän keskusteluun? Onko heillä jotain annettavaa tähän keskusteluun? Edustavatko he joitakuita, joiden puolesta he voisivat puhua? Olisivatko heidän uskonnolliset alamaisensa valmiita uhrauksiin jos henkinen johtaja siihen kehottaisi?

Olivatko saarnamiehet paikalla konsultteina?
Herää kysymys: olivatko saarnamiehet tilaisuudessa konsultteina? Konsultit ovat olleet kohukirjoja myöten esillä. Kirkko on aina ollut huippuunsa luovasti ideoitu konsultti. Kirkko on konsultoinut kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuudesta. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu laatujärjestelmiä. Niinpä kukaan ei liene kysellyt palautteen tai asiakasvuorovaikutuksen perään. Yllättävältä tuntuukin se, ettei helvetin olosuhteiden lisäksi tunneta kunnolla taivaan olosuhteita. Mika Waltarin Mikael Karvajalassa Turun pappismies kertoi kirkolla olevan erittäin hyvä tieto helvetin olosuhteista, mutta kirkko ei vielä silloin ollut kerinnyt tutkia taivaan olosuhteita. On siis onnistuttu myymään puhdasta illuusiota ilman tuoteselostusta.  Islamistit ovat kuitenkin hieman pitemmällä taivaan tuoteselosteessaan. Taivaallisten kuultavaihoisten kaunotarten ja runsaan viininjuonnin lisäksi toivotaan suuriakin palmutarhoja taivaallisen elämän sulostuttajaksi. Yhden palmun voi saada pyörittämällä rukousnauhaa 999 kertaa. Niinpä varakkaat ystäväni pyörittävät nauhaa jatkuvasti pitkin päivää – päivä ja palmu. Se ei molempia käsiä työhönsä tarvitsijoilta onnistu – köyhät sikseen.

Marx erehtyi koneesta
Olen nyt Tallinnassa ja katselen Telliskiven uudelleen muotoutuvia nuoren polven ”luovia” kortteleita. Miksi nuo talot ovat saaneet elää elämänsä ilman hoitoa tai kunnossapitoa? Liisa sanoo (kirkosta eronnut ja entinen taistolainen): ”Kun ei ollut mitään tietoa tulevaisuudesta ylläpito ei ollut kiinnostavaa, kauneus ja koristelu olivat turhuutta, se kuului kapitalisteille.” Maikki sanoo (kirkosta eronnut): ”Vain uskonto tuo uskon tulevaisuuteen.” Niin todellakaan Marx ei tullut sanoneeksi: ”Tärkeintä on kunnossapito.” Niinpä siis maanpäällisestä elämästä tuli enemmänkin helvetin kaltainen. Mutta miksi kapitalistin helvetistä tuli myös kommunismin uskossa olevien helvetti. Se ei varmaankaan ollut Marxin tarkoitus. Marx muuten aavisti tuon tilanteen. Kone tuhosi illuusion. Koneista ei puhuta Raamatussa, eikä niistä puhuta antiikista nykypäivään ulottuvissa filosofioissa. Ensimmäinen filosofi, joka puhui koneista, oli Karl Marx. Hän sanoi: "Nykyaikana tuntuu kaikessa olevan ristiriitansa. Näemme, miten koneet, joilla on ihmeellinen kyky vähentää ihmistyötä ja tehdä se tuloksellisemmaksi, näännyttävät ihmiset nälkään. Tähän asti tuntemattomat uudet rikkauden lähteet muuttuvat jonkin oudon, käsittämättömän, lumousvoiman vaikutuksesta kurjuuden lähteiksi. Tuntuu kuin tekniikan voittojen hintana olisi moraalinen rappeutuminen."
  


Tallinnan Telliskiven teollisuustalot kertovat tarinaa unelmasta. Marxin unelma ihmistyön vähentämisestä ja työn tuloksellisuudesta koneiden avulla johti kurjuuden lähteeksi. Nyt luovat nuoret muuttavat syntynyttä todellisuutta. Onko Suomen nuorten parasta hakea oppia veljeskansan yritteliäisyydestä ja innovaatiosta?

Markkinat ovat uskonto
Yliopistolla pidetyn tilaisuuden teemana oli etiikka ja taloudenpito - kysymysmerkki perässä! Vastausta ei syntynyt. Nuo käsitteet näyttävät olevan yhtä kaukana toisistaan kuin kuolemanjälkeinen elämä ja elämä. Vai onko olemassa jokin etiikan koodi, jonka talouselämä tunnistaa. On, yksi ja ainoa – korruptio. Talouselämän mukaan markkinat hoitavat kaiken muun paitsi korruption. Markkinat karsivat heikon laadun, markkinat takaavat oikean palkan oikeasta työstä, markkinat poistavat ylihinnoittelun, markkinat luovat köyhille ja rikkaille tasa-arvoisen kaupankäynnin - mitä nyt protektionismin pikku haitat, markkinat ylläpitävät ekologian ja markkinat torjuvat kasvihuoneilmiön. Reilu kauppa ja luomutuotanto ovat osa markkinamekanismia. Markkinat ovat uskonto!




1 kommentti:

  1. Kuinka maltoit olla niiiiin monta päivää kirjoittamatta?
    Hauskasti taas asettelet sanasi. Ihmettelin minäkin, mikä into Urputtajalla oli kutsua kirkonmiehiä yhteen. Ei kai siitä mitään jäänyt käteen? Piti kai lähestyä uskontoakin. Ehkä se tuo lisää ääniä. I

    VastaaPoista