Kirpputorit – yhteiskunnallinen muisti?

Kirpputorit eli kirppikset ovat Nyky- Suomen valtaisa ilmiö. Et voi ajella maanteillä näkemättä yhtenään pikku kylttejä ”kirppis-loppis”. Ilmiössä on suuria positiivisia arvoja. Kirppikset muodostavat aivan uudenlaisen yhteiskunnallisen muistin. Esineet kirppiksellä ovat hankittavissa, ne ovat kosketeltavissa, homeen hajun hellästi peittäminä ne saattavat kertoa menneistä tuoksuista ja menneistä ajoista.  Kouluaikanani puhuttiin Euroopan suurkaupunkien kirpputoreista. Pariisin Marche aux Puces oli aina listalla Pariisin matkoilla. Tai moniahan niitä oli ja on – kuten muissakin kaupungeissa. Mutta ei Suomessa – siihen aikaan. Tavarat menivät kaatopaikoille. Mutta onneksi Suomen suku on säästeliästä ja panevat tavaraa talteen. Olihan maaseudulla sitä paitsi paljon käyttämättömiä latoja tavaran varastoimiseen. Ja nyt tuo Suomen varastoitu muisti on purkautunut julkisuuteen. Se pursuaa satojen ja ehkä tuhansien kirpputorien valikoimassa.

Suomen laajaa kirpputorivalikoimaa paikkakunnittain esitellään hyvin asiallisesti seuraavalla nettisivulla: http://www.vuolanne.net/kirpputorit/.

Nyt kaksi kivaa kirpputoria

Minun tarkoituksenani ei ole tehdä katsausta kirpputorien määrästä, ei ole myöskään tarkoitus tyypitellä niitä saatikka, että ryhtyisin arvioimaan kirpputorien ekologista arvoa tai kierrätyksen arvoa yleensä. Minun yksinkertainen tarkoitukseni on näyttää pari kuvaa kesämökkiympäristön kahdesta ”suuren luokan” kirpputorista.

Maurin makasiini Perniön vanhalla asemalla

Mauri itse seisoo kylttinsä edessä. Maurin kirpputorimakasiini on entisen Perniön aseman tavaramakasiinissa. Lähistöllä on useita esimerkkejä Valtion Rautateiden hienosta rakennuskulttuurista. Asemarakennus, jossa oli myös asemapäällikön asunto, työntekijöiden asunnot – hienoja taloja entisöitynä ja jopa ravintolakäytössä.  Tässä tapauksessa Maurin makasiinin paikalle vetämä viehättävä ravintola on jännittävä ilmiö: kirpputori houkuttelee niin paljon kävijöitä, että ravintola kannattaa perustaa lähinurkalle.

Asema aloitti toimintansa vuonna 1899. Perniön rautatieasemanseutu kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon:

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5039.

Mauri kertoo kylän raitilla olleen aikanaan kolme pankkia ja kolme kauppaa. Nyt ei ole muuta kuin vanhat rakennukset uusiokäytössä tai käyttämättöminä.

Kirpputoreilla elää muistimme. En nyt väitä, että juuri kukaan erityisesti muistelisi vanhaa elokuvateatterin projektoria, sellaista jotka olivat käytössä selluloidifilmien aikaan. Siis suunnilleen jokaisessa kirkonkylässä ja kauppalassa, kaupungeista puhumattakaan. Muistattehan kuitenkin varmaan matkahuollossa tai rautatieasemien kiitotavarassa panssarimiinan kokoiset filmirullakotelot, joilla viihde matkasi kirkonkyliin ja kauppaloihin. Muistatte varman myös kurkistelleenne sisään elokuvateatterin takaseinässä olevista lasilevyn peittämistä aukoista, ja siellä näitte vilahduksen tuollaisesta mahtavasta koneesta, joka tarjosi suuria tunteita ja elämyksiä. Minä ainakin muistan vielä senkin, kun elokuvateattereiden takaosassa oli usein erillinen ulkoporras, joka johti konehuoneeseen.

Maurin makasiinissa voit ryhtyä konsertoimaan, tai voit tutkia Suomen kansan kirjallisuusmakua vuosikymmeniltä. Kirjojen otos on todellinen. Se ei ole kriitikoiden valitsema. Kirjat tulevat suurelta osin perinnönjakojen valikoimasta. Juuri tämä tekee kirpputoreista ”kansan muistin”. Se ei ole mikään kärsivien tai ärsytettyjen ”Kansan radio”, se on hiljaisen muistin kaaoksellinen kooste. Kaaos on siinä lähinnä tavaroiden luovassa sekamelskassa ns. luovana kaaoksena.

Pienet ja suuret ovat vanhasta tavarasta kiinnostuneita. Tässä Eemeli maksaa ostamastaan tuotteesta sovitun hinnan, kauppias ei väheksy senttejä rahana.

Laura Honkasalon tunnelmakuva Opaliina-kahvilasta Maurin makasiinin naapurista
.
https://sites.google.com/site/opaliinacafe/home







Alles Gute Vintage

Lähistöltä löytyy toinenkin ”ihmekirppis”. Se on Mikan ja vaimonsa ylläpitämä ”Alles Gute Vintage”. Suuret ”Vintage”-kyltit houkuttelevat ostajaa Kemiön Sauvon tieltä tai Kokkilan lossin kulmilta. Tie Kokkilan lossilta Järvenkylän kartanon ja Mariken kylän ohi on erittäin kaunis. Sopii myös motoristien miellyttävään kruisailuun. Osoite on Järvenkyläntie 844, Sauvo.

Minä en ole kirppisten asiantuntija, enkä osaa niitä mainostaa, mutta tässä on nyt pari kolme blogia, joissa asiantuntijat kertovat Sauvon maineikkaasta ”vintaasista”:  http://www.familjenbahne.com/?p=18821 tai http://kouttu.blogspot.fi/2013/06/nora-vintageaarteita-sauvossa-alles.html  tai  http://turuntilda.blogspot.fi/2014/08/alles-gute-vintage.html.

Ensimmäinen kiinnostukseni kohde oli tämä Villiersin moottorilla oleva satapiikkinen James. Sen täytyy olla 50-luvulta. Tuijotin tuota laitetta vähintäänkin kiinnostuneena. Siihen aikaan kaikki oli niin selvää ja yksinkertaista. Tuossa on sylinteri, tuossa on kaasuttaja, tuossa on puola. Kaikki asiat esillä ja kätevästi ymmärrettävinä ja korjattavissa. Maailma on joka suhteessa muuttunut noista ajoista. Enää ei ole juuri mitään mekaanisia laitteita ilman käsittämätöntä elektroniikkaa. Kaikkea ohjataan prosessoreilla. Ne ovat matti meikäläisen ulottumattomissa. Siinä on yhtymäkohtia ajan politiikkaan ja hallintoon. Yli ymmärryksen menee, ei auta.

On pakko kertoa pikku välijuttu:

Toistakymmentä vuotta sitten tulin laivalla Tripolista Maltalle. Seuraani lyöttäytyi italialainen lehtimies. Hän oli tulossa Somaliasta, jossa oli raportoinut Somalian kriisiä. Hän kertoi satelliittipuhelimensa särkyneen. Se oli ainoa väline yhteydenpitoon Roomaan. Hän vei puhelimensa USA:n armeijan huoltoyksikköön. Siellä kerrottiin tarpeesta vaihtaa yksi komponentti. Varaosan saaminen kestäisi 2-4 viikkoa. Katastrofi - uutisvuoto! Joku ehdotti somalialaista teknikkoa. Mies saapuikin pienen kapslaukun kanssa. Siinä oli mittari ja tarpeelliset työkalut. Hän avasi puhelimen, mittaili ja sanoi juottavansa erään irronneen johdon. Heureka! - puhelin oli kunnossa. Onko se sittenkin niin yksinkertaista?

Joskus tavara on ihmeellistä. Miten se on niiden käsiin joutunut, jotka sen ovat tänne tuoneet? Tämä kiehtoo mieltä ja mielikuvitusta.

  

Tässä on miehen vetimiä moneen menoon. Mutta miten se on nyt kragattomana aikana, menevätkö nuo kragat kaupaksi? Ole huoleti, pian tulee jälleen aika, jolloin miehet eivät kulje paidan kaulus repsottaen – tai sitten kaulukset muuttuvat.

  

Alles Gute Vintage on etupäässä naisten maailma – niin ajattelen. Vaimoni Liisa löysikin sieltä sisarensa Maikin 70-luvulla suunnitteleman lahtelaisen Tiina-tuotteen mekon - siinäpä sitä kivaa muistia nuoruudesta. Minun maailmaani on pikemminkin rompetori, mutta Perniön Maurin makasiinissa ja Sauvon Alles Gutessa löytyy kyllä minun makuuni rompetorimaista ihmeteltävää