Tattihälytys!

Saimme ystävältä tattihälytyksen. Hän oli mennyt lähimetsään ja kompastunut ihaniin herkkutatteihin. Palo syttyi sielussa. Herkkutatit ovat sentään parasta mitä metsämme tarjoaa. Ainoa ongelma on matojen määrä. Liisa ei suostu matoisia keräämään ja kuivaamaan, vaikka yritänkin väittää Italian kaupoissa kuivattujen herkkutatin siivujen olevan matojen reikiä täynnä. Madot ovat sittemmin kuolleet eikä niitä näy kuivatussa sienessä. Tämä selitys ei kelpaa. Tattien on oltava ehdottomasti madottomia – kauneudesta ja täydellisestä muodosta riippumatta. Syöksymme siis ensimmäisessä mahdollisessa tilaisuudessa (sähkö-) autoon ja matkaamme tutuille sienimaille.

  

Tässä se on, sienimetsä ensikatsannossa. Heti tieltä poikettua löytyy erinomaisen kauniita limanuljaskoja. Ne pääsevät korin pohjalle. Ja sinne jäävät unohduksiin, sillä nyt alkavat tattitalkoot. Runsaassa tunnissa tuo kuusimetsä tarjoaa yhden talouden vuoden tatit.

  

 

Mies ihmettelee. Kaikki tatit ovat täysin madottomia. Ajoitus oli onnistunut, sillä yleensä madot ovat paikalla välittömästi sienten noustua. Nyt me kerkisimme ennen matoja!

Kuivausta ja pakastusta

Sienten kuivauksesta ja/tai pakastamisesta päästään nopeasti yksimielisyyteen. Taloudessa oleva kengänkuivaajasta rakennettu kuivuri ei pysty huolehtimaan kuin pienestä osasta sienipaljoutta. On otettava sauna avuksi. Oma saunaan meno saa väistyä. Lisäksi pannaan wokkipannut hellalle porisemaan ja kaksi kolmasosaa sadosta valmistetaan pakastusta varten.

  

Nämä ihanuudet ovat matkalla saunan lauteille hyttysverkosta viritetyille kehyksille aseteltuna. Pari pesällistä ja yksi yö niin kuivaus on valmis. Voipaperille asteltuina sienet tuppaavat kuivuessaan takertumaan kiinni. Rapean kuivat herkut voi panna lasipurkkiin talvea odottamaan. Varokaa, väärässä paikassa ne imevät kuivattuina kosteutta kuin sienet!

  

Ystävämme Arin rakentama suurtehokuivuri kuivaa kyllä hyvin kauniisti yhden kopallisen, mutta suursaaliin kanssa on otettava sauna käyttöön. Kuivuri on muuten erinomainen, siinä sopivan lämmintä ilmaa tulee kenkäkuivurista. Siinä missä voi sulaa, siinä nahka palaa, sanoi vanha kansa - sama koskee myös sieniä (ainakin melkein).

  

 Kuivattujen tattien  kauneutta. Niin se on totta. Nautinto syntyy myös sienten pelkästä näkemisestä talven tuiskuilla.

  

  

Nämä ihanuudet porisevat hellan levyllä ja kosteus poistuu pakastamista varten. Satoa riitti yli kaksikymmentä pannullista – yksi pannullinen per pakastinrasia. On myös suoran pakastuksen menetelmä – sitä emme osaa. Kertokaa jos se on parempi.

Nyt kansalaiset herkkumetsään. Tämäkin kaunotar täyttää koko oviaukon.